Inkaliljakasvit

Inkaliljakasvien lehdet ovat leveälapaisia ja kiertyneet ympäri kannastaan niin, että lavan alapinta on yläpuolella. Kukinto on enemmän tai vähemmän viuhkomainen.[1]

Inkaliljakasvit kasvavat Keski- ja Etelä-Amerikassa sekä Itä-Australiassa, Tasmaniassa ja Uudessa-Seelannissa[2][3].

Inkaliljakasveihin kuuluu viisi sukua ja 170 lajia, jotka jaetaan kahteen tribukseen:[1]

• Alstroemerieae-tribuksen kasveilla on turvonneita vararavintojuuria, kierteinen lehtiasento ja vastakohtaiset kukat, jotka ovat lehtien tavoin kiertyneet ylösalaiseen asentoon; ne sijaitsevat lähes sarjamaisissa kukinnoissa tai yksittäin. Kehälehdet ovat pilkullisia, ja sisäkiehkuran kehälehdissä on usein mettä erittävä kynsi. Sikiäin on kehänalainen ja siinä on paljon siemenaiheita. Hedelmä on kotamainen tai avautumaton. Tribus käsittää kolme sukua ja 165 lajia. Bomarea-lajit ovat kiipeileviä köynnöksiä, ja lajeja on 100. Inkaliljoja (Alstroemeria) on 65 lajia. Tribus kasvaa Keski- ja Etelä-Amerikan trooppisissa ja lauhkeissa osissa.
• Luzuriageae käsittää pensasmaisia tai könnösmäisiä lajeja, joilla on vaihtelevassa määrässä puutuneet varret. Lehdet ovat kahdessa rivissä ja ruodillisia tai ruodittomia; tuppi on avonainen. Kukat ovat nivelikäsperäisiä, huomaamattomia, valkoisia ja vastakohtaisia; ryhmityneet kukinnoiksi. Eräillä lajeilla kehä on pieni. Sikiäin on kehänpäällinen ja siinä on muutamia tai paljon siemenaiheita. Hedelmä on marja, ja siemenet ovat pyöreitä. Tribuksen kaksi sukua ja viisi lajia kasvavat Etelä-Amerikassa Perusta Tulimaahan, Falklandinsaarilla sekä Uudessa-Seelannissa, Kaakkois-Australiassa ja Tasmaniassa.

• Stevens, P. F. (2001 onwards). Angiosperm Phylogeny Website. Version 12, July 2012 [and more or less continuously updated since]. http://www.mobot.org/MOBOT/research/APweb/.