Ingwald Sourander

Ingwald Sourander (31. elokuuta 1874 Vaasa – 7. helmikuuta 1961 Helsinki) oli suomalainen insinööri, toimitusjohtaja ja hopeaesineiden keräilijä.[1]

Souranderin vanhemmat olivat tullinhoitaja, kollegiasessori Wilhelm Sourander (1830–1898) ja Marie Buchschacher.[2] Hän pääsi ylioppilaaksi 1893 (Nya svenska läroverket i Helsingfors) ja valmistui Helsingin yliopistosta filosofian kandidaatiksi 1899 ja filosofian maisteriksi 1900. Sourander suoritti insinööritutkinnon Polyteknillisessä opistossa 1902. Hän teki opintomatkoja Saksaan, Sveitsiin, Itävaltaan ja Englantiin.[1][3]

Sourander oli Valkeakosken paperitehtaan insinöörinä ja teknillisenä johtajana 1905–1909, E. Klallen paperitehtaan johtajana 1909–1911, Simpeleen paperitehtaan johtajana 1911–1918, Nokia Oy:n toimitusjohtajana 1919–1929, Diesen Wood Co:n johtajana Pitkärannassa 1929–1934 ja Suomen Vuolukivi Oy:n johtajana 1934–1945. [1][3]

Sourander kirjoitti teollisuushistoriaa käsittelviä tutkielmia joita julkaistiin Suomen paperi- ja puutavaralehdessä. Pitkärannassa asuessaan hän alkoi kirjoittaa Impilahden ja Salmin pitäjien historiaa joka julkaistiin kirjana 1937. Sourander tutki myös Suomen vanhempaa kultasepäntaitoa ja lahjoitti Pohjanmaan historialliselle museolle yli 200 esinettä käsittäneen hopeaesinekokoelman. [3]

Ingwald Souranderin veli oli asianajaja ja taiteen keräilijä Arvid Sourander.[4]