Ingvar Wieslander
Axel Otto Ingvar Wieslander (19. toukokuuta 1917 Jönköping – 29. huhtikuuta 1963 Malmö) oli ruotsalainen säveltäjä ja kapellimestari.[1]
Elämä
Wieslander varttui Boråsissa musikaalisessa perheessä ja sävelsi lapsuudestaan saakka. Hänen opettajiaan olivat Sven E. Svensson musiikin teoriassa Uppsalan yliopistossa, Lars-Erik Larsson sävellyksessä yksityisesti ja Tor Mann orkesterinjohdossa Tukholman kuninkaallisessa musiikkikorkeakoulussa. Vuosina 1944–47 Wieslander vaikutti Sundbybergin musiikkipiireissä opettajana ja kaupungin orkesteriyhdistyksen johtajana. Pariisissa hän opiskeli vuosina 1947–48 sävellystä Tony Aubinin ja orkesterinjohtoa Eugène Bigot'n johdolla.[1]
Vuonna 1949 Wieslanderista tuli Malmön kaupunginteatterin orkesterinjohtaja. Hän johti teatterin toiminnan yhteydessä myös kuoroa, mutta alkoi kärsiä pitkittyneestä sairaudesta ja kuoli 45-vuotiaana. Työura teatterissa oli osin samanaikaista kuin Ingmar Bergmanin toiminta siellä.[1]
Tuotanto
Wieslander sävelsi omaa musiikkia ja sovitti muiden teoksia teatterin tarpeita varten. Hänen muuhun tuotantoonsa kuuluvat muiden muassa kuusi sinfoniaa ja viisi jousikvartettoa. Wieslanderilta valmistui kaksi oopperaa (Fröknarna i parken, Soppa på en spik) ja kaksi balettia (Nordisk saga, Skymningslekar). Hän sävelsi myös musiikin elokuvaan Prästen i Uddarbo.[1]
Tyylillisenä lähtökohtana Wieslanderin sävellyksissä toimi usein uusklassismi Paul Hindemithin hengessä. Monissa 1950–1960-lukujen teoksissaan Wieslander rakensi omaa dodekafonista tyyliään. Hän oli tarkkaavainen aikansa virtauksien suhteen; hän muun muassa vieraili International Society for Contemporary Musicin vuosittaisessa World Music Days -tapahtumassa. Myös Malmössä perustettiin osin tämän innoittamana Ars Nova -järjestö uuden musiikin edistämiseen. Wieslander toimi sen puheenjohtajana vuosina 1960–63. Hänen kanssaan järjestöä perustamassa olivat muiden muassa Folke Abenius, Ulf Björlin ja hänen läheinen työtoverinsa Hans Åstrand.[1]