Ingvar Kamprad

Ingvar Kamprad syntyi 30. maaliskuuta 1926 Elmtaryd-nimisellä maatilalla Agunnarydin kylän liepeillä Ljungbyn kunnassa.[4] Hän kuului vauraaseen kauppiassukuun.[5] Hänen äitinsä oli ruotsalainen ja isänsä oli syntynyt Saksassa ja muuttanut yksivuotiaana Ruotsiin.[6]

Kamprad alkoi harjoittaa liiketoimintaa jo kuusivuotiaana[4] myymällä tulitikkuja naapureilleen. Hän keksi, että voi ostaa tulitikkuja Tukholmasta suurissa erissä halvalla ja myydä ne alhaisella hinnalla ja tehdä silti hyvin voittoa. Tulitikuista hän laajensi myyntiä kalaan, joulukoristeisiin ja siemeniin sekä myöhemmin kuulakärki- ja lyijykyniin.

Vuonna 1943 Kampradin ollessa 17 vuoden ikäinen hänen isänsä palkitsi hänet hyvästä koulumenestyksestä. Lahjan turvin hän perusti yrityksen, josta on kasvanut Ikea.[7] Lyhenne Ikea tulee hänen nimensä etukirjaimista sekä lisäksi syntymäkotitilastaan nimeltään Elmtaryd ja kotikylästään Agunnarydistä.

Ikea myi aluksi muun muassa kyniä, lompakoita, kelloja ja nailonsukkia Ingvarin sedän Ernstin pöydästä.[2][8] Vuonna 1948 Kamprad monipuolisti huonekaluvalikoimaansa. Hän myi tavaraa enimmäkseen postimyyntinä.[8] Vuoteen 1955 mennessä valmistajat alkoivat kuitenkin boikotoida Ikeaa liian halpojen hintojen takia. Tämä pakotti Kampradin suunnittelemaan tuotteitaan sisäisesti. Tästä kehittyi hänen liikeideansa: hän alkoi myydä tuotteitaan litteinä koottavina. Tämä johti Ikean kansainvälistymiseen: se laajentui aluksi Norjaan ja Tanskaan, sen jälkeen Keski-Eurooppaan ja lopulta Amerikkaan ja Aasiaan.[4]

Vuonna 1988 Kamprad perusti Ikano Bank -nimisen pankin.[9] Sen jälkeen Kampradilla ei ole ollut enää operatiivista virkaa yrityksen johdossa, mutta hän on toiminut yrityksen erityisasiantuntijana.[2] Kamprad erosi Ikean hallituksesta vasta kesäkuussa 2013. Hänen kolme poikaansa jatkoivat yrityksen johtoasemassa.[10]

Kamprad värväsi toisen maailmansodan aikana uusia jäseniä Ruotsin fasistiseen, natsi-Saksaa kannattaneeseen liikkeeseen. Ruotsin turvallisuuspoliisi Säpon edeltäjän Allmänna Säkerhetstjänstenin arkistojen mukaan Kamprad luokiteltiin 1943 natsiksi ja hänen toimiaan seurattiin, muun muassa hänen postiaan luettiin. Kamprad on elämäkerrassaan luonnehtinut toimiaan liikkeessä ”nuoruudensynniksi”,[11] johon on vaikuttanut hänen perheensä saksalainen tausta. Ruotsalaisen natsimyönteisen järjestön Nysvenska rörelsenin johtaja Per Engdahl kuului kuitenkin vielä sodan päätyttyäkin hänen lähipiiriinsä.[11] Kamprad toimi aktiivisesti Nysvenska rörelsenissä ja jonkin aikaa myös selvästi natsistisessa Svensk socialistisk samlingissa (SSS eli ”Lindholmarna”). Hän on vuonna 2010 todennut, että pitää niin kauan kuin elää kiinni siitä, että Engdahl on ”suuri ihminen”.[12]

Ingvar Kamprad on ollut naimisissa kahdesti. Hänen ensimmäisen vaimonsa Kerstin Wadlingin kanssa hän adoptoi tytön, jolle annettiin nimeksi Annika. Toisen avioliittonsa hän solmi Margaretha Stennertin kanssa 1960-luvulla. Heillä oli kolme poikaa: Peter, Jonas ja Mathias. Pojat seurasivat isäänsä Ikean johdossa tämän toimiessa vanhempana neuvonantajana.[4]

Vuonna 1973 Kamprad ei halunnut maksaa Ruotsin korkeita veroja vaan muutti Sveitsiin.[13] Maaliskuussa 2014 hän muutti takaisin Ruotsiin.[14] Kamprad tunnettiin erityisestä säästeliäisyydestään: hän muun muassa ajoi vanhalla Volvolla, lensi turistiluokassa ja majoittui halpoihin hotelleihin.[4]

Kamprad on elämässään kärsinyt alkoholiongelmista.[5]

Ingvar Kamprad kuoli lauantaina 27. tammikuuta 2018[15] kotonaan Smoolannissa.[16] Kuollessaan hän oli 91-vuotias.

• Torekull, Bertil: Ikea-tarina. (Historien om Ikea: Ingvar Kamprad berättar för Bertil Torekull, 1998.) Suomentanut Maarit Tillman. Helsinki: Edita, 2007. ISBN 978-951-37-4863-0.
• Åsbrink, Elisabeth: Och i Wienerwald står träden kvar, 2011. (Ruotsin television toimittajan kirja, jossa hän kertoo Kampradin natsitaustasta)