Infinitiivi

Infinitiivi eli nimitapa on verbin substantiivinen nominaalimuoto. Toisin sanoen verbiä, joka on infinitiivimuodossa, käytetään kuten mitä tahansa substantiivia. Se taipuu sijamuodoissa ja toimii lauseenjäsenenä kuten nominit.

Suomen kielessä vain MINEN-infinitiivi taipuu kaikissa sijamuodoissa; A-, E-, MA- ja MAINEN-infinitiivit taipuvat vain jossain sijamuodoissa. Persoonamuodot ovat nominien persoonamuotoja, eivät verbien persoonamuotoja.

Suomen infinitiivi

Suomen kielessä on neljä infinitiivimuotoa, ja ensimmäisellä infinitiivillä on kaksi muotoa.[1]

Esimerkki

Laulaa-verbin infinitiivit
NimitysI infinitiiviII infinitiiviIII infinitiiviIV infinitiiviV infinitiivi
TunnusAEMAMINENMAINEN
persoonamuodot

laulaa

translatiivi:

  • laulaakseni
  • laulaaksesi
  • laulaakseen
  • laulaaksemme
  • laulaaksenne
  • laulaakseen

inessiivi: laulaessa

  • laulaessani
  • laulaessasi
  • laulaessaan
    • (laulaessansa)
  • laulaessamme
  • laulaessanne
  • laulaessaan
    • (laulaessansa)

instruktiivi: laulaen

laulama

taipuu seuraavissa sijamuodoissa:

laulaminen

taipuu kaikissa sijamuodoissa

esim. genetiivi:

  • laulamiseni
  • laulamisesi
  • laulamisensa
  • laulamisemme
  • laulamisenne
  • laulamisensa
adessiivi:
  • laulamaisillani
  • laulamaisillasi
  • laulamaisillaan
    • (laulamaisillansa)
  • laulamaisillamme
  • laulamaisillanne
  • laulamaisillaan
    • (laulamaisillansa)
passiivi

inessiivi:

  • laulettaessa

instruktiivi:

  • laulettaman

Lähteet

  1. Pirjo Hiidenmaa, Sari Kuohukoski, Erkki Löfberg, Helena Ruuska, Tiina Salmi: Piste. Lukion äidinkieli ja kirjallisuus 1–3, s. 250. Helsinki: Otava, 2006. ISBN 951-1-18839-9.
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.