Tartuntatauti

Tartunta- eli infektiotauti (morbus contagiosus) on tartunnan eli infektion aiheuttama sairaus, joka johtuu patogeenin eli sairautta aiheuttavan mikrobin tunkeutumisesta elimistöön tilanteessa, jossa isännän immuunipuolustusjärjestelmä on niin heikko, ettei se kykene eliminoimaan taudin aiheuttajaa ennen kuin se lisääntyy liikaa[1].

Tartuntataudit voivat levitä suun ja hengitysteiden kautta pisara- ja aerosolitartuntana tai kosketustartuntana esimerkiksi ihokosketuksessa. Tällaisia tauteja ovat monet bakteeri- (esimerkiksi hinkuyskä, tulirokko ja tuberkuloosi) alkueläintaudit (esimerkiksi amebiasis) ja virustaudit (esimerkiksi tuhkarokko, myyräkuume, rabies, vesirokko, sikotauti ja influenssa) sekä sienitaudit.

Seksitaudit voivat levitä seksuaalisen kanssakäymisen seurauksena ihoon eritteinä, ihossa olevista vaurioista tai limakalvoihin. Tällaisia tauteja ovat bakteeritaudeista esimerkiksi kuppa, tippuri ja klamydia sekä virustaudeista esimerkiksi herpes, kondylooma ja HIV.

Sairauteen johtavat tekijät

Tartuntatauti syntyy kun elimistön oma immuunipuolustusjärjestelmä ei pysty torjumaan taudinaiheuttajaa.

Sairastumisen riskiin vaikuttaa mikrobin taudinaiheuttamiskyky, tarttuneiden mikrobien määrä ja se onko tartunnan saajalla sairastamalla saatua tai rokotuksen kautta hankittua vastustuskykyä kyseiselle mikrobille. Sairastumisriskiä nostaa henkilön nahdollisesti syystä tai toisesta heikentynyt vastustuskyky.

Tartuntatavat

Tartunnassa elimistöön pääsee vieras mikrobi. Tartunta voi tapahtua joko suoraan tai välillisesti; kosketuksesta, pisara- tai aerosolivälitteisenä hengitysilman kautta, verivälitteisesti, saastuneen ruoan ja juoman tai tautia levittävän eläimen välityksellä. Myös erinäiset lääketieteelliset operaatiot, kuten leikkaukset ja verensiirrot, voivat olla tilanteita, joissa voi saada vieraan mikrobin elimistöönsä.

Taudinaiheuttajat

Infektioita aiheuttavat erilaiset bakteerit, virukset, mikroskooppiset sienet ja parasiitit [2]. Myös prionit aiheuttavat infektioita. Infektiotauteja voidaan luokitella myös niiden tartuntatien tai infektoituneen elimen (mm. hengitystiet, iho, ruoansulatuskanava, seksitaudit, virtsatiet, maksa) mukaan. Omia erityisryhmiään ovat raskaudenaikaiset infektiot ja sairaalainfektiot.

Tartuntatautien torjunta ja hoito

Tartuntatautien torjunta riippuu kyseessä olevasta taudista ja taudinaiheuttajasta. Tartuntoja voi välttää hyvällä hygienialla, muun muassa puhdistuksella ja desinfioinnilla tai niitä voi ehkäistä lääkehoidolla (profylaksia) tai rokotteella. Hoito riippuu taudinaiheuttajasta.

Bakteeritaudit
Pääartikkeli: Bakteeritauti

Vuonna 1935 käyttöön otetut sulfalääkkeet ja 1929 keksitty ja 1942 käyttöön otettu penisilliini olivat ensimmäiset bakteeritauteihin tehoavat lääkkeet. Sittemmin erilaisia antibiootteja on kehitetty useita. Tällä hetkellä haasteena on vanhoille lääkkeille resistenttien bakteerikantojen kehittyminen (mm. metisilliiniresistentti Staphylococcus aureus eli MRSA). Bakteereja vastaan käytävä sota on jatkuvaa, uusia antibiootteja pitää kehittää koko ajan. Lisääntyvää resistenssiä vastaan voidaan taistella välttämällä turhia antibioottikuureja (esimerkiksi lasten korvatulehduksissa) ja syömällä kuuri loppuun, vaikka oireet menisivät aiemmin ohi .

Virustaudit
Pääartikkeli: Virukset

Viruksiin tehoavia lääkkeitä on kehitetty vasta viime vuosina. Antibiootit eivät tehoa viruksiin, koska viruksilla ei ole elimiä, joiden toimintaa lääke voisi häiritä. Viruslääkkeet kohdistuvatkin viruksen aiheuttamaan toimintaan solussa(viite). Viruslääkkeitä ovat muun muassa HIV:n hoidossa käytetyt antiretroviraalit ja herpekseen tehoava asikloviiri. Useita virustauteja vastaan voidaan suojautua tehokkaasti rokotuksella.

Virusinfektiot
Tauti Infektion aiheuttaja Tartunta Oireet Hoito Ehkäisykeino(t)
AIDS HI-virus Sukupuoliyhteydessä, saastuneista neuloista, äidiltä lapselle, saastuneista verivalmisteista. Kuume, laihtuminen, väsymys, ripuli, turvonneet imusolmukkeet. Infektion hoito Ehkäisyvälineet
Vesirokko Hengitysilmasta pisaratartuntana, suorana kosketustartuntana. Lievä kuume, tyypillinen ihottuma Hygienia
Nuhakuume, eli flunssa Lukuisat virukset Hengitysilmasta pisaratartuntana, kädestä käteen suorana tartuntana. Nuha, vilunväreet, lihassäryt, yskä Hygienia
Virushepatiitti, eli maksatulehdukset Hepatiitti A, B ja C virukset Saastuneesta ravinnosta (hepatiitti A), sukupuoliyhteydessä, verensiirrossa, saastuneista neuloista (hepatiitti B ja C). Influenssan kaltainen tauti, ihon keltaisuus. Vuodelepo Rokotus
Influenssa Influenssavirukset A, B ja C Hengitysilmasta pisaratartuntana. Kuume, vilunväreet, lihassäryt, päänsärky, kurkkukipu, yskä, nuha. Vuodelepo, lämpimät juomat Rokotus
Tuhkarokko Tuhkarokkovirus Hengitysilmasta pisaratartuntana. Kuume, flunssan kaltaiset oireet, tyypillinen ihottuma, sidekalvotulehdus. Rokotus
Aivokalvontulehdus Erilaiset virukset Eri tavoin, myös jyrsijöiden välityksellä. Kuume, sekavuus, päänsärky, väsymys. Rokotus
Mononukleoosi EB-virus Pisara- ja kosketustartuntana Turvonneet imusolmukkeet, kuume, kurkkukipu, päänsärky, pahoinvointi, uneliaisuus. Lepo Hygienia
Polio Poliovirukset Ulosteesta suuhun käsien välityksellä, hengitysilmasta pisaratartuntana. Lievä tauti: kurkkukipu, päänsärky, oksentelu.
Vaikea tauti: kuume, niskajäykkyys, lihassäryt, halvaus.		 Rokotus
Vesikauhu Vesikauhuvirus Infektoituneen eläimen puremasta. Kuume, yleinen pahoinvointi, poikkeava käytös, nielun kouristukset, vesikauhu. Rokotus
Vihurirokko Vihurirokkovirus Hengitysilmasta, äidiltä lapselle. Yskä, kuume, tyypillinen ihottuma. Rokotus

Loistaudit
Pääartikkeli: Loisinta

Loistauteja aiheuttavat parasiitit voivat olla yksisoluisia alkueläimiä, matoja tai niveljalkaisia. Parasiiteille tyypillistä on niiden erikoistuminen elämään tiettyjen isäntälajien välisessä kiertokulussa. Ihminen voi toimia joko pää- tai väli-isäntänä. Maailmanlaajuisesti merkittäviä ihmisten loistauteja ovat malaria ja skistosomiaasi [2]. Loisten häätöön on olemassa erilaisia lääkkeitä.

Tartuntatautien historiaa

Varsinaiset epidemiat tulivat mahdollisiksi, kun ihmiset asettuivat maanviljelystaidon kehityttyä asumaan suurempiin yhteisöihin. Samoihin aikoihin tapahtui kotieläimien kesyttäminen. Ihmisten läheisempi kanssakäyminen muiden lajien kanssa mahdollisti mikrobien siirtymisen lajien välillä ja lisäsi siten tartuntatautien määrää .

Tartuntatautiepidemioilla on ollut historiassa dramaattisia vaikutuksia. Tunnettuja esimerkkejä ovat keskiajan musta surma, koleran aiheuttamat epidemiat 1700- ja 1800-luvuilla ja espanjantauti ensimmäisen maailmansodan aikana. Musta surma vaikutti 1300-luvulla koko yhteiskuntajärjestykseen siten, että suurtilat yleistyivät ja köyhtyneet pienviljelijät joutuivat niiden alaisuuteen.[3] Eurooppalaisten mukanaan tuoman tautitaakan vuoksi Amerikan alkuperäisväestö väheni ja heikkeni huomattavasti. Napoleonin sotaretki Venäjälle epäonnistui punakuume-epidemian vietyä armeijan voimat.

Käsitys tautien tarttuvuudesta oli olemassa jo ennen lääketieteellistä tietoa sairauksien syistä ja taudinaiheuttajista. Tartuntatautien aiheuttajista oli useita teorioita ennen mikrobien keksimistä. Syynä pidettiin muun muassa ummehtunutta hengitysilmaa.[3]

Vasta 1800-luvulle tultaessa ymmärrettiin, miten taudinaiheuttajat voivat siirtyä käsien tai ulosteiden ja juomaveden mukana ihmisestä toiseen. Keksinnön mahdollisti epidemiologisen tutkimuksen kehittyminen ja mikroskoopilla löydetty mikrobien maailma. Tartuntatautien torjunnan kannalta olennainen oli havainto, että elämä ei synny spontaanisti vaan aiemmasta elämästä lisääntymisen seurauksena. Infektioita voitiin siis vähentää mikrobien torjunnalla: desinfioinnilla ja hygienialla .

Pahimmat tunnetut kulkutautiepidemiat

[4]

vuodet tauti alue kuolleiden määrä
542–650ruttoEurooppa, Aasia80 milj.
1347–1351ruttoLänsi-Eurooppa65 milj.
1918–1919influenssaMaailma25–40 milj.
1600-lukuruttoIntiaei tietoa
1897–1930ruttoIntia12 milj.
1518–isorokko, tuhkarokkoVäli-Amerikkaei tietoa
1485–1550"Englannin tauti"Länsi-Eurooppa4 milj.
1556–1560influenssaEurooppaei tietoa
1500syfilisLänsi-Eurooppaei tietoa
1914–1915pilkkukuumeLänsi-Eurooppa3 milj.

Tartuntataudit nyt

Erilaiset infektiot ovat edelleen merkittävässä asemassa ihmiskunnan sairauksien joukossa, vaikka usein kuuleekin sanottavan, että tartuntataudit olisi voitettu. Malaria aiheuttaa ainakin 1,5 miljoonaa kuolemantapausta vuodessa ja Intiassa kuolee tuberkuloosiin 500 000 ihmistä vuodessa. Sukkulamatoinfektioita on jatkuvasti 3,8 miljardia.

Sota-aikana tartuntatautien määrä moninkertaistuu yhteiskunnan rakenteiden hajotessa ja ihmismassojen liikkuessa. Bosnian sodan seurauksena suolistoinfektiot lisääntyivät yli kymmenkertaisiksi ja Somalian sodan seurauksena tuhkarokkotapaukset 73-kertaistuivat.

Myös Suomessa, jossa monet muualla edelleen tappavat tartuntataudit on saatu kuriin, jopa kokonaan poistettua, infektiot muodostavat taudeista merkittävän osan. Päivystyskäynneistä infektioiden osuus on Suomessa 59 prosenttia. Jopa viidesosassa Suomen kuolemantapauksista perus- tai välitön kuolinsyy on ollut infektio – niiden merkitys on samaa luokkaa kuin kaikkien syöpäkuolemien tai sydäninfarktien. Yleensä jokin muu sairaus on ensin alentanut potilaan vastustuskykyä, ja esimerkiksi keuhkokuume vie lopulta elämän.

Kuolleisuus kertoo kuitenkin vain osan infektiotautien merkityksestä. Monet infektiotaudit alentavat ihmisen suorituskykyä tai lyhentävät elämää vaikka eivät tappaisikaan. Peltolan arvion mukaan niinkin viaton tauti kuin nuhakuume aiheuttaa Suomelle kustannuksia 40 euroa vuodessa jokaista suomalaista kohti.

Useita sairauksia epäillään infektioiden aiheuttamiksi, vaikka taudinaiheuttajaa ei ole löytynytkään. Maha- ja pohjukaissuolihaavat johtuvat nykynäytön perusteella suurelta osin Helicobacter pylori -infektioista, vaikka pitkään uskottiin toisin. Sama koskee sepelvaltimotautia, ja vahvoja epäilyjä on useiden syöpien kohdalla.

Ihmisten kasvava liikkuvuus ja asutuksen tihentyminen synnyttävät tarttuville taudeille yhä parempia leviämismahdollisuuksia . Tapaukset kuten SARS, SARS-cov-2 ja lintuinfluenssa ovat olleet paljon esillä tiedotusvälineissä, mutta infektiosairauksien ihmiskuntaa painava taakka muodostuu todellisuudessa vähemmän palstatilaa saavista taudeista: ripuleista, malariasta, erilaisista loisista ja hengitystieinfektioista. Nämä riesat eivät tule vähenemään pitkään aikaan: poliittista tahtoakaan ei ole riittävästi.[5]

Tarttuvat taudit Suomen laissa

Tartuntatauteja koskevaa lainsäädäntöä on tartuntatautilaissa (1227/2016), valtioneuvoston asetuksessa tartuntataudeista (146/2017) sekä terveydensuojelulaissa (763/1994) ja -asetuksessa (1280/1994).

Terveydenhuollon järjestäminen kuuluu Suomessa kuntien ylläpitämien terveyskeskusten vastuulle, ja jokaisessa kunnassa pitää olla tartuntatautien torjunnasta ja hoidosta vastaava lääkäri.

Ruuan ja veden välityksellä leviävien tautien ehkäisy- ja torjuntatyö pohjaavat terveydensuojelulain määräyksiin. Epäilyt epidemioista pitää ilmoittaa Terveyden ja hyvinvoinnin laitokselle. Epidemioiden ehkäisyä, rajoittamista, selvittämistä ja tiedottamista varten joka kunnassa on selvitystyöryhmä, johon kuuluu ainakin tartuntataudeista vastaava lääkäri, tartuntatautiyhdyshenkilö, elintarvikevalvontaan osallistuva eläinlääkäri sekä terveystarkastaja. [6]

Terveyskeskusten ja sairaanhoitopiirien tulee seurata infektiotauteja ja pitää rekisteriä tartuntataudeista alueellaan. Valtakunnan tasolla tartuntatautien seurantaa ja torjuntaa (mm. rokotusohjelman suunnittelun) hoitaa Terveyden ja hyvinvoinnin laitos THL.

Vaarallisia ja nopeasti leviäviä tartuntatauteja koskee joitain erityissäädöksiä. Yleisvaaralliset ja ilmoituksen vaativat taudit on määritelty asetuksessa. Näiden tautien todetut tapaukset täytyy ilmoittaa THL:lle. Tutkimukset ja hoitoon käytettävä lääkitys ovat usein sairastuneelle potilaalle maksuttomia. Yleisvaarallisten tartuntatautien leviämisen ehkäisemiseksi voidaan käyttää tavallisesta poikkeavia keinoja, jotka rajoittavat yksilön oikeuksia.[7]

Yleisvaaralliset taudit

Tartuntataudista tekee yleisvaarallisen suuri tarttuvuus, vaarallisuus, ja jos sen leviäminen voidaan estää tautiin sairastuneeseen, taudinaiheuttajalle altistuneeseen tai tällaiseksi perustellusti epäiltyyn henkilöön kohdistettavilla toimenpiteillä.[8]

Helmikuussa 2020 tartuntatautiasetuksen mukaisia yleisvaarallisia tartuntatauteja Suomessa olivat:[9][10]

Valvottavat taudit

Tartuntatauti on valvottava, mikäli taudin esiintymisen seuranta tarvitsee lääkärin antamia tietoja tai erikseen kerättäviä lisätietoja, tai jos taudin leviämisen ehkäisy vaatii erityisiä toimia taudin toteamiseksi tehtävän tutkimuksen ja taudin hoidon toteutumisen varmistamiseksi, tai jos kyseessä on kansallisella rokotusohjelmalla ehkäistävissä oleva tauti.[8]

Helmikuussa 2020 saman mukaan valvottavia tartuntatauteja olivat:[9]

Fyysinen rasitus infektion ja toipilasvaiheen aikana

UKK-instituutin (Taula) alainen Terveurheilija.fi ohjeistaa, että kuume tai yleisoireet (lihassärky, päänsärky, nivelsärky, väsymys) vaativat lepoa. Jos on nuhaa ja mahdollisesti myös käheyttä, kurkkukipua tai yskää, pitää varoa pari päivää ja sitten voi asteittain palata liikuntaan. Jos kuitenkin on kurkkukipu ilman muita oireita, pitää levätä.[11]

Kuumeisena liikkuminen voi aiheuttaa sydänlihastulehduksen tai verenmyrkytyksen. Se myös heikentää puolustusjärjestelmää eikä saa aikaan harjoitusvaikutuksia.[11]

Angiina, vatsatauti, oksentelu tai ripuli vaatii lepoa. Mononukleoosi eli pusutauti vaatii rasittavan liikunnan varomista vielä 1-3 kuukautta jälkeenpäinkin.[11]

Lääkäriin tulee hakeutua, jos on rintakipua, hengenahdistusta, rytmihäiriöitä, poikkeavaa väsymistä tai tajunnanhäiriöitä rasituksessa.[11]

Lähteet
  1. REF. The Dictionary of Genomics, Transcriptomics and Proteomics, 18.12.2015, s. 1–1. Weinheim, Germany: Wiley-VCH Verlag GmbH & Co. KGaA. Artikkelin verkkoversio.
  2. Hiltunen, Holmberg, Kaikkonen, Lindblom-Ylänne, Nienstedt ja Wähälä: Galenos. Ihmiselimistö kohtaa ympäristön, s. 203. Luku 7.4 Tartuntatautien ehkäisyn ja hoidon lainsäädäntö. Kustannus Oy Duodecim, 2005. ISBN 951-656-151-9.
  3. Natasia Broström: Musta surma. Uutta tietoa rutosta. Tieteen Kuvalehti Historia, 2011, nro 12, s. 14-21. Oslo: Bonnier. ISSN 0806-5209.
  4. Kaisu-Maija Nenonen, Ilkka Teerijoki: Historian suursanakirja, s. 924–925. WSOY, 1998. ISBN 951-0-22044-2.
  5. Huovinen, Meri, Peltola, Vaara, Vaheri, Valtonen (toim).: Mikrobiologia ja infektiosairaudet, kirja II, s. 217-224. Luku 7.1 Infektioiden globaalinen merkitys. Kustannus Oy Duodecim, 2005.
  6. Huovinen, Meri, Peltola, Vaara, Vaheri, Valtonen (toim).: Mikrobiologia ja infektiosairaudet, kirja II, s. 245–257. Luku 7.6 Epidemioiden selvitys ja torjunta. Kustannus Oy Duodecim, 2005. ISBN 951-656-151-9.
  7. Huovinen, Meri, Peltola, Vaara, Vaheri, Valtonen: Mikrobiologia ja infektiosairaudet, kirja II, s. 236–237. Luku 7.4 Tartuntatautien ehkäisyn ja hoidon lainsäädäntö. Kustannus Oy Duodecim, 2005. ISBN 951-656-151-9.
  8. Yleisvaaralliset ja valvottavat tartuntataudit ja niiden kustannusten jakautuminen: Infektiotaudit ja rokotukset Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Viitattu 28.2.2020.
  9. Valtioneuvoston asetus tartuntataudeista 146/2017 Säädökset alkuperäisinä finlex.fi. Viitattu 16.2.2020.
  10. Uusi koronavirus lisätään yleisvaarallisten tartuntatautien joukkoon - Uusi koronavirus lisätään yleisvaarallisten tartuntatautien joukkoon - Infektiotaudit ja rokotukset Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Viitattu 16.2.2020. [vanhentunut linkki]
  11. Infektiot terveurheilija.fi. Viitattu 2.12.2022.

    Kirjallisuutta
    • Huovinen, Maarit (toim.): Hyvää matkaa. Perustuu Duodecimin ja Kansanterveyslaitoksen Matkailijan terveysopas -teoksen internetversioon. Helsinki: Duodecim: Suomen apteekkariliitto: Kansanterveyslaitos, 2002.
    • McNeill, William H.: Kansat ja kulkutaudit. (Plagues and peoples, 2003.) Suomentaneet Tero Karasjärvi ja Ossi Kokkonen. Sivilisaatiohistoria-sarja. Tampere: Vastapaino, 2004. ISBN 951-768-125-9.

    Aiheesta muualla

     

    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.