Industrialisti

Lehden synty liittyy Amerikan Suomalaisen Sosialistijärjestön hajaannukseen vuonna 1914. Työmiehen yhtiökokouksessa tappiolle jääneet radikaalit perustivat äänenkannattajakseen Sosialistin, joka alkoi ilmestyä päivälehtenä saman vuoden kesäkuussa. The Socialist Publishing Companyn kustantaman lehden päätoimittajaksi valittiin Axel Öhrn. Aputoimittajiksi tulivat Työmiehestä eronneet Matti Kangas, Leo Mattson ja Elis Sulkanen sekä William Risto, joka pian korvattiin Onni Saarella. Yhtiön taloudenhoitajana työskenteli Victor Watia.[3]

Lehden ohjelmajulistus korosti sekä ammattiliittojen että poliittisen toiminnan kautta tapahtuvan luokkataistelun merkitystä. Sosialistijärjestön Keskilännen piiri hyväksyi Sosialistin äänenkannattajakseen, jolloin järjestön johto julisti lehden pannaan ja pidätti keskipiirille sekä Työväen Opistolle tarkoitetut varat. Lehden taakse asettuivat sosialistijärjestön Butten ja Duluthin osastot ja myöhemmin myös monet muut keski- ja länsipiirin osastot varsinkin Minnesotassa. Hajaannuksen syvetessä sosialistijärjestöstä eronnut ryhmä siirtyi yhä selkeämmin IWW-läisen syndikalismin kannalle, mikä johti Sosialistin poliittista toimintaa kannattaneen toimituskunnan syrjäyttämiseen. Lokakuussa 1915 lehden päätoimittajaksi valittiin Leo Laukki ja aputoimittajiksi muun muassa Fred Jaakkola ja Taavi Heino.[4]

Lehden uutta linjaa heijasti sen nimen muuttaminen Teollisuustyöläiseksi joulukuussa 1916. Samalla se julistettiin IWW:n äänenkannattajaksi, joka kielsi kokonaan poliittisen toiminnan.[5] Entisen kustannusyhtiön kuudesti viikossa julkaiseman päivälehden päätoimittajana jatkoi Leo Laukki. Aputoimittajina työskentelivät muun muassa John Wiita, Fred Jaakkola, Taavi Heino ja William Risto.[6][7]

Teollisuustyöläisen kustannusyhtiö joutui vaikeuksiin monien oikeus- ja vahingonkorvausjuttujen takia, jolloin sen tilalle perustettiin The Workers’ Socialist Publishing Company. Samalla lehden nimi muutettiin Industrialistiksi. Se ilmestyi maaliskuusta 1917 lähtien viikkolehtenä, mutta muuttui jo huhtikuussa jälleen päivälehdeksi.[8] Yhdysvaltain liityttyä ensimmäisen maailmansotaan sotaa vastustanut IWW joutui viranomaisten vainon kohteeksi. Ns. Palmerin ratsioiden yhteydessä poliisi teki kahdesti etsinnän Industrialistin toimitukseen ja kolme sen toimittajaa vangittiin. Leo Laukki sai kahdenkymmenen vuoden vankeustuomion vakoilusta ja salaliitosta.[6]

Lokakuun vallankumouksen jälkeen Industrialisti kannatti bolševikkeja, mutta omaksui pian kommunismin vastaisen linjan[9]. 1920-luvun alussa monet IWW:n kannattajat liittyivät kommunisteihin, mutta järjestön toiminta oli aktiivista vielä pitkään varsinkin Minnesotan amerikansuomalaisten keskuudessa. Industrialisti toimi suomenkielisen työväestön yhdyssiteenä Yhdysvaltojen Keskilännessä ja luoteisosassa sekä Kanadan Ontariossa.[6] Vuodesta 1924 lähtien lehti julkaisi myös englanninkielistä aineistoa, aluksi lapsia ja nuoria varten, kunnes vuonna 1942 havaittiin, ettei nuoria lukijoita enää ollut. Englanninkielisestä osastosta luovuttiin tarpeettomana vuonna 1950.[10]

Toisen maailmansodan jälkeen IWW:n ikääntynyt suomalainen kannattajakunta kuihtui vähitellen lähes olemattomiin, ja sen toiminta keskittyi ”nostalgian instituutiksi” jääneen Industrialistin hengissä pitämiseen. Lehti lakkasi vuonna 1975, jolloin sen yli 80-vuotias toimittaja Jack Ujanen jäi eläkkeelle, eikä uuden oikeaoppisen toimittajan löytäminen ollut enää mahdollista. Jäljelle jääneet varat lahjoitettiin IWW:n englanninkieliselle lehdelle ja Floridan suomalaiselle lepokodille.[11]

Industrialistin levikki oli 10 000 kappaletta vuonna 1919, 9 000 vuonna 1929, 4 473 vuonna 1954, 2 548 vuonna 1972 ja 1 100 vuonna 1975. Lukijakunnan vähentyessä lehden ilmestymistiheys laski 1950-luvulla viiteen, vuonna 1960 kolmeen, vuonna 1968 kahteen ja vuonna 1974 yhteen kertaan viikossa. Päätoimittajina työskentelivät vuoden 1920 jälkeen Ivar Vapaa ja vuodesta 1954 aina loppuun saakka Jack Ujanen. Toimituskuntaan kuului näkyviä ammattiyhdistysliikkeen aktiiveja kuten William Tanner, Frank Westerlund ja Hellin Vitikainen.[12] Toimittajina työskentelivät, usein vain vähän aikaa, myös Olga Laukki, Antti Vitikainen, Topias Kekkonen, Paul Miller, August Wesley, Robert Gilbert, Gust Aakula, Henry Rahko, Manu Porre, William Kari, John Korpi, Jukka Toivari, Peter Merta, Konstant Kiikka, Väinö Wesman, George J. Humon, Väinö Pelto, William Rein, Jack Mäki, Ernest Sjöman, Ernest Petäjä, Walfrid Jokinen, Abe Wuori, Yrjö Koskinen, Kalle Lailo, Charles Mackie ja William Kari. Yhtiön liikkeenhoitajia olivat Ed. Lehtinen, A. G. Helin, Andrew A. Toivonen, Frank Piltonen, Herbert Kuhnelius, Arvi Kainulainen, Lauri Lemberg, Onni Laine, William Kari ja Wesley Kniivilä.[13]

Sanomalehden lisäksi lehden kustannusyhtiö julkaisi vuosittain Industrialistin joulua ja Työläisten taskukalenteria[14]. Vuonna 1929 sen kustannettavaksi siirtyi myös syndikalistinen aikakauslehti Tie Vapauteen[15]. Industrialistin kirjankustannustoiminta oli muita amerikansuomalaisia työväenlehtiä suppeampaa. IWW:n toimintaa ja ammattiyhdistysliikkeen periaatteita selostavien kirjasten lisäksi lehti julkaisi muun muassa Leo Laukin teokset Teolliseen yhteiskuntaan ja Venäjän vallankumous, bolshevismi ja soviettitasavalta.[16].

• Hoerder, Dirk (ed.): The Immigrant Labor Press in North America, 1840s-1970s: An Annotated Bibliography. Volume 1: Migrants from Northern Europe. New York, Westport, London: Greenwood Press, 1987. ISBN 0-313-24638-6.
• Kero, Reino: Suomalaisina Pohjois-Amerikassa: Siirtolaiselämää Yhdysvalloissa ja Kanadassa. Turku: Siirtolaisuusinstituutti, 1997. ISBN 951-9266-55-0.
• Sulkanen, Elis: Amerikan suomalaisen työväenliikkeen historia. Fitchburg, Massachusetts: Amerikan Suomalainen Kansanvallan Liitto, Raivaaja Publishing Company, 1951.