Inarinsaamelainen puku

Inarinsaamelainen puku (inarinsaameksi anarâšmááccuh) on inarinsaamelaisille tyypillinen saamenpuku. Puvun pohjavärinä on musta tai tummansininen, mutta materiaalien saatavuus on vaikuttanut osaltaan pohjavärien valintaan. Aikaisemmin käytettiin myös harmaita sarkapukuja. Yleensä Inarin puku ommellaan verasta tai sarasta, mutta nykyään myös satiinista ja sametista. Suvuissa kulkevat perinteet ja ompelijoiden oma koristelutyyli heijastuvat Inarin puvuissa, ja koristeverkojen määräkin on asettanut tietyn rajansa puvun koristelussa.[1]

Ilmari Mattus inarinsaamelaisten puvussa.

Varhaiset pukumallit oli koristeltu yksinkertaisesti ohuilla verkanauhoilla. Arkipukujen materiaalina käytettiin usein harmaata tai luonnonvalkoista sarkaa. Juhlapukuihin käytettiin mahdollisuuksien mukaan verkaa. Naisten lakki oli ennen päänmyötäinen, miehet käyttivät 1900-luvun alkupuolella neljäntuulenlakin lisäksi kesäisin yleisesti huopahattua. Inarilaisten naisten on tietty käyttäneen myös muinaista sarvilakkia 1870-80-luvuille saakka.[2]

Aikaisemmin pukujen koristelussa esiintyi enemmän alueellista vaihtelua, mutta nykyään inarinsaamelaisten tunnuksenomaiseksi puvuksi on yleistynyt pukumalli, jota aiemmin kutsuttiin Itä-Inarin malliksi. Varhaisemmat puvut olivat idässä pohjaväriltään mustia kun taas lännessä yleisin väri oli sininen. Useat Länsi- ja Pohjois-Inarin inarinsaamelaiset suvut ovat käyttäneet perinteisesti Utsjoen mallin pukua. Varsinainen inarinsaamelainen verkapuku on yleensä pohjaväriltään musta. Hartioilla, kauluksessa, selässä, hihansuissa ja helmassa käytetään punaisia, keltaisia ja vihreitä verkakoristeita. Miehen takin korkeassa kauluksessa on lisäksi punainen sahalaitakuvioinen verkasuikale. Kesä- ja arkivaatteena naiset voivat käyttää puuvillatakkia, jossa voi olla yksinkertaiset verkakoristeet. Sekä miesten että naisten puvun kanssa käytetään yleensä valkoista huivia ja kudottua niisivyötä. Miesten lakki on verkatereillä koristettu neljäntuulenlakki, minkä talvimallissa on turkiksesta tehty viergi, reunus. Naiset käyttävät talvella koipi- tai vasannahkalakkia ja kesällä punaista matalahkoa verkalakkia. Talviasuun kuuluvat lisäksi sekä miehillä että naisilla peski sekä sitä lumelta suojaava lukka tai villahuivi. Jalkineina käytetään talvella karvakenkiä, joiden nokkaan etenkin Itä-Inarissa on ollut tapana ommella punaiset verkatereet. Säpikkäitä eli säärystimiä käytetään karvakenkien kanssa. Välikausikengissä on sisnapohja. Kesäisin voidaan pitää vedenpitäviä vuotakenkiä. Kengissä käytettävät paulat noudattavat puvun väritystä. Naisten pauloissa kuvio on epäsymmetrinen, miesten pauloissa taas symmetrinen.[2]

Inarinsaamelaisessa pukumallissa voi nähdä yhtäläisyyksiä Vuotsossa ja Varanginvuonolla käytettäviin pukuihin. Vuotson puvussa ei sinisen pohjavärin lisäksi ole suuria eroja inarilaiseen pukuun. Varanginvuonon merisaamelaisten puku on samoin pohjaväriltään sininen, mutta verkakoristeet ovat yleensä kapeammat kuin inarilaisilla. Inarilaiset ovat kulkeneet vuosisatoja seudulla kesäisin kalastamassa sekä kauppamatkoilla ja monilla on vieläkin sukuyhteyksiä rajan toiselle puolen.[2]

Muita inarinsaamelaisessa pehmeiden materiaalien käsityössä tyypillisiä piirteitä ovat mm. linnunnahkojen (esim. kuikka) hyödyntäminen koristeena nahkapusseissa ja lampaannahan käyttö lisämateriaalina.[2]