Inahamne

Inahamne (myös In hamne)[1] on Osmussaaressa Virossa Lääne-Nigulan kunnassa Läänemaalla sijaitseva luonnollinen järvi.[1][2]

Inahamne

Aikainen aamu järvellä.
Valtiot Viro
Maakunnat Läänemaa
Kunnat Lääne-Nigulan kunta
Koordinaatit 59°16′52″N, 23°24′40″E
Järvinumero VEE2018500
Mittaustietoja
Rantaviiva 2,659 km
Pinta-ala 12,5 ha
Suurin syvyys 0,5 m
Valuma-alue 0,4 km²
[ Muokkaa Wikidatassa ] [ ohje ]

Maantietoa

Järvi sijaitsee Viron pohjoisrannikolla Suomenlahdella olevan Osmussaaren eteläpäässä. en pinta-ala on 13 hehtaaria ja se on 550 metriä pitkä ja 400 metriä leveä. Järveen ei ole ojia eikä sillä ole laskuojakaan. Järven valuma-alueen laajuus on vain 0,4 km². Järven suurin syvyys 0,5 metriä. Järven rantaviivan pituus on 2,7 kilometriä ja rannat ovat ruovikkoa. Lyhin etäisyys Suomenlahteen on etelään, missä 100 metrin kannas erottaa järven Storhamne'sta. Kummankin puoleisen rannan ohi kulkee tiet, joista toinen johtaa saaren eteläkärjessä olevalle laiturille. Viereisen järven Lihlhamnen ja Inhamnen välissä on talo.[1][2]

Järven luokittelu ja ekologia

Järvi on Vesipolitiikan puitedirektiivin (VPD) (vir. Veepoliitika Raamdirektiivi, (VRD)) luokituksen (VRD 8) mukaan rannikkojärvi, joka on vielä yhteydessä mereen (vir. rannikujärv (mereveega ajutiselt ühenduses olev veekogu)).[1]

Järvi luokitellaan limnologisesti halotrofiseksi järveksi, jos sen suolapitoisuus on kohonnutta (vir. halotroofne tai soolatoiteline, HA). Tällaisia järviä ovat Virossa ne, joilla on matala yhteys mereen.[1]

  • Järven ruovikkoa toukokuussa 2015
  • Toukokuussa 2015
  • Joutsen uimassa, toukokuu 2015
  • Toukokuussa 2015

Lähteet
  1. Tamre, Ruta (toim.): Eesti järvede nimestik. Tallinna, Viro: Keskkonnaministeeriumi Info- ja Tehnokeskus, 2006. ISBN 978-9985-881-40-8. Teoksen verkkoversio (PDF) (viitattu 31.3.2017). (viroksi) (Arkistoitu – Internet Archive)
  2. Keskkonnaregister: Inahamne (vee2018500) Keskonnainfo. Tallinna, Viro: Keskkonnaministeerium. Viitattu 31.3.2017. (viroksi)
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.