Lapsi

Lapsi tarkoittaa ihmistä syntymästä murrosikään.[1] Lapsuutensa aikana ihminen kehittyy biologisesti ja psykologisesti sekä sosiaalisesti pienestä elinpiiristä kohti yhteiskuntaa. Hän muun muassa kasvaa, sosiaalistuu ja oppii kielen.[2]

Lapsia Turun pääkirjastossa.
Neljä lasta lukemassa lastenkirjaa.

Iästä riippumatta lapsi-sanaa käytetään ihmisen jälkeläisestä, suhteessa vanhempiinsa.[3]

Lapsen asema yhteiskunnassa

Lakikielessä lapsi määritellään usein alle 18-vuotiaaksi. Siten lapsi on monen maan kannalta alaikäisen synonyymi. Suomen lastensuojelulaki pitää lapsena alle 18-vuotiasta. Sen tarkoituksena on turvata lapsen oikeus turvalliseen kasvuympäristöön, tasapainoiseen ja monipuoliseen kehitykseen sekä erityiseen suojeluun.[4]

Myös Yhdistyneitten kansakuntien Lastenrahasto Unicef ja Suomen ratifioima Lapsen oikeuksien sopimus määrittelevät lapsen alle 18-vuotiaaksi.[5]

Alle 18-vuotiaalle on määrätty laissa huoltajat, jotka ovat yleensä lapsen biologiset vanhemmat. Alaikäisten oikeustoimikelpoisuus on rajoitettua, eli he tarvitsevat huoltajansa suostumuksen muiden kuin olosuhteisiin nähden tavanomaisten ja vähämerkityksisten oikeustoimien tekemiseen.

Monia yhteiskunnallisia oikeuksia on rajattu vain aikuisille, vaikka esimerkiksi äänioikeusikäraja on Suomessa laskenut 24:stä 18 vuoteen[6], ja sen laskemisesta 16 vuoteen on keskusteltu.[7]

Useimmissa nykyaikaisissa yhteiskunnissa on oppivelvollisuus, joka alkaa Suomessa sinä vuonna, kun lapsi täyttää seitsemän vuotta ja päättyy, kun oppilas täyttää 18 vuotta.

Lastensuojelulaki kuitenkin takaa lapselle oikeuden saada ikäänsä ja kehitystasoaan vastaavalla tavalla saada tietoa ja esittää mielipiteensä, jos häntä koskee lastensuojeluasia.[4] Suomen terveydenhuollossa kuullaan 12-vuotiaan mielipidettä omasta hoidostaan, kuten esimerkiksi rokotuksista, jos hänet arvioidaan henkisesti kypsäksi.[8]

Elokuville, televisio-ohjelmille ja digitaalisille peleille on asetettu ikärajat, joiden tarkoitus on suojella lasta tämän kehitykselle haitallisilta sisällöiltä.[9]

Lapsen kehitysvaiheet
Vastasyntynyt lapsi parkuu voimakkaasti
Puolen vuoden ikäinen lapsi.
Viisivuotias lapsi.
Kahdeksanvuotias lapsi.

Sosiaalinen

Lapsella on eri ikäisenä erilaisia tarpeita vuorovaikutukseen vanhempien ja muun yhteisön kanssa. Alle yksivuotiaas vauvakin tarvitsee suhteita toisiin ihmisiin. Vuoden vanha alkaa toimia aktiivisesti ja kävelemään. Kaksivuotias yleensä rauhoittuu vähän ja alkaa tarkkailla ympäristöään enemmän. Kolmivuotias on villi vipeltäjä. Neljävuotias alkaa huomioida toisia ihmisiä entistä enemmän. Viisivuotias alkaa itsenäistyä ja näyttää isolta, vaikka tarvitsee edelleen huolenpitoa. Seitsemänvuotiaan lapsen elämänpiiri laajenee koulun alkaessa. 9–12-vuotiaana varhaislapsuuden kuohut on ohitettu ja varsinaiset nuoruusiän tyrskyt ovat vasta edessä. 12–15-vuotiaana tapahtuu eniten muutoksia niin fyysisesti kuin henkisesti.[10]

Fysiologinen

Lapsen kasvua voidaan verrata ihanteellisissa oloissa elävien samanikäisten terveiden lasten keskimääräiseen kasvamiseen. Suomessa käytetään kasvun seurannassa suomalaisia kasvukäyriä. Käyriä päivitetään säännöllisesti, sillä vuosien varrella väestön aikuispituus on jatkuvasti lisääntynyt, kasvukausi lyhentynyt ja murrosiän kasvupyrähdys aikaistunut.[11] Kasvunseurannan tavoitteena on kasvuun vaikuttavien sairauksien ja häiriöiden varhainen toteaminen.[12]

Lapsen elimistössä on suurempi nestepitoisuus kuin aikuisen elimistössä. Myös lääkeaineiden metabolismi voi olla erilainen. Siksi lääkkeiden käyttäytyminen ja vaikutukset voivat olla erilaiset kuin aikuisilla. Siksi lääkkeiden kehitys ja käyttö voi poiketa myös samankokoisten aikuisten lääkityksestä.[13]

Fysiologisesti lapsuuden fysiologisen kasvun katsotaan loppuvan murrosiän (puberteetin) alkamiseen, ja sen ajatellaan alkavan heti imeväisiän kasvun jälkeen 2 vuoden iässä. Puberteetti alkaa yksilöllisesti eri iässä, tytöillä noin 10–12-vuotiaana, pojilla noin 11–14-vuotiaana. Puberteettia ja sen jälkeistä kasvun hidastumista kutsutaan nuoruuden kasvuksi. Ennen puberteettia on 7–12 vuotta kestävä vaihe jolloin lapsen fyysinen kehitys on tasaista, ja melko hidasta. Tämä vaihe alkaa noin 3-vuotiaana, ja sitä kutsutaan lapsuuden kasvuksi. Ennen tätä lapsi kasvaa voimakkaasti (noin puoli metriä) syntymän ja kolmannen ikävuoden välillä, ja kyseistä kasvuvaihetta kutsutaan imeväisiän kasvuksi.lähde?

Lapsuuskäsityksen historia

Valistusajan filosofit kuten John Locke ajattelivat, että lapsi on syntyessään puhdas ja viaton osa luontoa, muovautuva ja altis vaikutteille, ja siksi on tärkeää kasvattaa häntä määrätietoisesti. Sosiologinen lapsuudentutkimus taas käsittelee lapsuutta myös kontekstiin ja kulttuuriin sidottuna ilmiönä - lapsuus afrikkalaiskylässä on erilainen kuin lapsuus teollisuusmaan kaupungissa. Jos lapsuus käsitetään kehitysvaiheena kohti aikuisuutta,lapsi itse määritellään vain keskeneräiseksi aikuiseksi.1900-luvun lopulla syntyi uusi lapsuuskäsitys, jossa lapsen ääni haluttiin kuuluviin yhteiskunnassa. Lapsen oikeuksien sopimuksen (1989) mukaan kaikilla maailman lapsilla on universaalit oikeudet, riippumatta vanhemmista ja ympäröivistä aikuisista.[2]

Katso myös

Lähteet
  1. lapsi. Kielitoimiston sanakirja. Helsinki: Kotimaisten kielten keskus, 2022.
  2. Riikka Hohti: Lapsuuden rajat Duodecim. Viitattu 2.11.2021.
  3. Käsitteet ja määritelmät Tilastokeskus. Viitattu 2.11.2021.
  4. Lastensuojelulaki Finlex. Viitattu 2.11.2021.
  5. Lapsen oikeudet / Sopimus lyhennettynä Unicef. Viitattu 2.11.2021.
  6. Miten yleinen ja yhtäläinen äänioikeusikä on kehittynyt viimeisen sadan vuoden aikana? Eduskunta. Viitattu 2.11.2021.
  7. Kuntavaalien 16 vuoden äänestysikäraja saa kannatusta: "Me ollaan niitä, joita päätökset koskee" Kuntalehti. 2018. Viitattu 2.11.2021.
  8. Jo 12-vuotias voidaan rokottaa ilman vanhempien lupaa MTV Uutiset. Viitattu 2.11.2021.
  9. Ikärajat mediassa Mannerheimin Lastensuojeluliitto. Viitattu 2.11.2021.
  10. Lapsen kasvu ja kehitys Mannerheimin Lastensuojeluliitto. Viitattu 2.11.2021.
  11. Kasvukäyrät Lastenneuvolakäsikirja. THL. Viitattu 2.11.2021.
  12. Lasten kasvunseurannan uudistaminen Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Viitattu 2.11.2021.
  13. Lasten lääkehoito Kansalaisen lääketieto. Fimea. Viitattu 2.11.2021.

    Kirjallisuutta
    • Saarimäki, Pasi; Hytönen, Kirsi-Maria; Niskanen, Heli (toim.): Lapsi matkalla maailmaan: Historiallisia ja kulttuurisia näkökulmia syntymään. SKS, 2012.
    • Franck, Marketta: Lapsi 2000: historiaa ja uskomuksia. Nukke- ja pukumuseo, 2000. ISBN 951-96975-6-X.
    • Utrio, Kaari: ”IV Lapsen vuosisata”, Familia – Eurooppalaisen perheen historia. Osa 5: Lapsen vuosisata. Kustannusosakeyhtiö Tammi, 1997. ISBN 951-31-0507-5.
    • Lindgren, Klaus: Lapsikronikka. Mannerheimin lastensuojeluliitto, 2000. ISBN 952-5082-06-7.
    • Karling, Marjo; Ojanen, Tuija; Sivén, Tuula; Vilhunen, Riitta ; Vilén, Marika: Lapsen aika. WSOY Oppimateriaalit, 2008. ISBN 978-951-0-32606-0.
    • Ariès, Philippe: Centuries of childhood. L' enfant et la familiale sous l'ancien regime. Pimlico, 1996. ISBN 0-7126-7458-6.
    • Kevill-Davies, Sally: Yesterday's children: the antiques and history of childcare. Antique Collectors' Club, 1994. ISBN 1-85149-184-8.
    • Orme, Nicholas: Medieval children. Yale University, 2003. ISBN 0-300-09754-9.
    • Hakala, Juha T.: Onnellinen lapsi – Vanhempien kasvatusoppi. Helsinki: Gummerus, 2011. ISBN 978-951-20-8646-7.

    Aiheesta muualla

     

    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.