In Rainbows

Radiohead aloitti työskentelyn seitsemännen studioalbuminsa parissa helmikuun puolessavälissä vuonna 2005, kun yhtye oli palannut tauolta.[5] Laulaja Thom Yorke ja kitaristi Jonny Greenwood esittivät uuden kappaleen, "Arpeggi", Lontoon Ether-festivaalilla maaliskuussa 2005.[13] Myöhemmin, saman vuoden kesänä Yorke esiintyi akustisesti tilaisuudessa, joka järjestettiin Reilun kaupan puolesta. Hän esitti nauhoittamatta jääneet kappaleet "Nude" ja "Reckoner", uuden kappaleen "House of Cards" sekä kappaleen "Last Flowers [Till Hospital]", joka oli jäänyt yli OK Computerilta.[14][15] Tavanomaiset nauhoitukset alkoivat elokuussa 2005, ja Radiohead kertoi niistä ajoittain uudessa blogissaan, Dead Air Spacessa. Nauhoitukset jatkuivat alkuvuoteen 2006, mutta edistyminen oli hidasta. Yorke kertoi yhtyeen vain kuluttaneen paljon aikaa studiossa, mikä oli ollut erittäin turhauttavaa.[16] Yhtyeellä oli vaikeuksia löytää voimia pitkän tauon jälkeen,[16] eikä levyllä ollut tuottajaa eikä deadlinea, mikä vaikeutti edistymistä.[17] Helmikuussa 2006 yhtye otti tuottajakseen Mark ”Spike” Stentin, pitkäaikaisen tuottajansa Nigel Godrichin sijasta.[18] Colin Greenwood kommentoi päätöstä sanomalla, että Godrich ja yhtye tunsivat toisensa jo niin hyvin, että kaikesta oli tullut liian helppoa.[17] Vaikka yhtye oli jo kirjoittanut monia uusia kappaleita, vain muutamia syntyi lisää äänityksissä Stentin kanssa. Yorke kertoi yhtyeen olleen edelleen vähän eksyksissä.[17] Äänitykset päättyivät huhtikuussa 2006.

Jonny Greenwood kertoi nauhoitusten fiiliksestä seuraavasti:

»Fiilis oli vähän samanlainen kuin Kid A:n sessioissa. OK Computerin menestyksen jälkeen meistä tuntui, että meille on myönnetty paljon vapauksia ja että voisimme käyttää sessioihin paljon aikaa ilman paineita. Ehkä siksi uuden levyn tekeminen tuntui samanlaiselta. Meillä oli enemmän aikaa tehdä kokeiluja ja venyttää koko prosessia, koska edessä ei ollut odottamassa valmiiksi sovittua kiertuettakaan. Nyt kun katsoo taaksepäin niin huomaa, että tunnelma oli samanlainen kuin Kid A:n aikoihin.»
(Jonny Greenwood[19])

Radiohead esiintymässä Berkeleyssä, Kaliforniassa vuoden 2006 kiertueellaan.

Yhtye päätti lähteä kiertueelle, ja Yorken mukaan kaikki olivat tyytyväisiä, kun eivät joutuneet enää olemaan studiossa.[16] Vuoden 2006 toukokuun ja kesäkuun Radiohead esiintyi monissa suurissa kaupungeissa Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa. Eurooppaan yhtye palasi elokuussa ja soitti useilla festivaaleilla. Kiertue oli Radioheadin ensimmäinen moneen vuoteen, ja liput myytiin loppuun monissa esiintymispaikoissa, myös pienemmissä paikoissa, kuten klubeissa ja teattereissa. Yhtye piti muun muassa hyväntekeväisyyskonsertin Lontoossa Maan ystävien kampanjassa, jossa kerrottiin ilmastonmuutoksesta. Yhtye soitti myös suurilla musiikkifestivaaleilla kuten Bonnaroossa ja V Festivaalilla.[20] Bonnaroossa yhtye esitti 28 kappaletta, mikä oli pisin konsertti vuosiin.[21] Yhtye soitti kiertueella myös uusia kappaleitaan.[16]

Kiertueen jälkeen Radiohead jatkoi nauhoituksia syyskuussa 2006, tällä kertaa Godrichin kanssa. Yorke kertoi yhtyeen blogissa, että vihdoinkin nauhoitukset sujuivat eikä aika kulunut vain studiossa vetelehtimiseen.[22] Yhtye piti välillä joulutauon ja palasi studioon tammikuun puolessa välissä vuonna 2007, jolloin kuvia, sanoituksia, videoita ja pätkiä uusista kappaleista alettiin julkaista yhtyeen blogissa.[23] Huhtikuun lopussa Yorke kertoi, että CD:n materiaali oli valmis.[24] Kesäkuussa Nigel Godrich lähetti yhtyeen blogiin otteita kappaleista. Niiden joukossa oli esimerkiksi "Jigsaw Falling into Place" (jota yhtye oli esittänyt 2006 nimellä "Open Pick"[25]), "Down Is the New Up", "Bangers + Mash", "All I Need", "Faust Arp" ja "Weird Fishes/Arpeggi".[26] Yhtye sai äänitykset valmiiksi kesäkuussa, ja albumi masteroitiin New Yorkissa heinä- ja elokuussa 2007.[27]

Albumilla on monia kappaleita, jotka Radiohead esitteli vuoden 2006 kiertueellaan, kuten "15 Step", "Bodysnatchers", "All I Need" ja "Videotape". Lisäksi "Arpeggi" ja "Open Pick", joita myös soitettiin kiertueella, pääsivät levyllä uudelleen nimettyinä: "Weird Fishes/Arpeggi" ja "Jigsaw Falling into Place". "Nude", jonka Radiohead soitti ensimmäistä kertaa OK Computerin maailmankiertueella, julkaistiin lopulta uudelleen sovitettuna In Rainbowsilla. "Reckoner" taas oli esitetty ensimmäisen kerran vuonna 2001,[28] mutta albumiversio on erilainen.[29]

Yhtye värväsi Matrixin musiikkikoulun ja taidekeskuksen oppilaat Oxfordista avukseen aloituskappaleeseen "15 Step".[30] Colin Greenwood ja Nigel Godrich ajattelivat aluksi käyttää taputuksia, mutta kun ne eivät kuulostaneet tarpeeksi hyviltä, he päättivät nauhoittaa tilalle lasten hurraahuutoja.[31] "Bodysnatchers", kappale jonka Yorke kuvaili kuulostavan Wolfmotherilta, Neu!:lta ja hippirockilta,[17] äänitettiin hyperaktiivisen manian aikana, jonka vallassa Yorke oli juuri ennen sairastumistaan.[32] Kappaleeseen "All I Need" Jonny Greenwood halusi äänittää valkoista kohinaa, joka saadaan aikaan soittamalla äänekkäästi, mutta studio-olosuhteissa se ei onnistunut. Hän ratkaisi ongelman käyttämällä jousiorkesteria, joka soitti sävelasteikon jokaista nuottia ja peitti eri taajuudet.[33] "Videotapen" säveltäminen oli Yorken mukaan täydellistää tuskaa. Kun Yorke oli poistunut studiosta, Godrich ja Jonny Greenwood olivat tehneet kappaleesta riisutun, minimalistisen pianoballadin.[34]

Yorke on sanonut albumin sanoituksien perustuvan "pelkoon, siihen tunteeseen kun istuu ruuhkassa ja ajattelee: 'Olen varma että minun pitäisi tehdä jotain muuta'... se on samantyylinen kuin OK Computer, mutta paljon pelottavampi."[35] Toisessa haastattelussa Yorke kertoi albumin kertovan paniikista, joka syntyy kun ihminen tajuaa kuolevansa.[36] Ed O'Brien puolestaan on kutsunut lyriikoita yleismaailmallisiksi ja sanonut niiden kertovan ihmisenä olemisesta.[37] Kappaletta "Bodysnatchers" ovat inspiroineet Viktoriaanisen kauden kummitustarinat ja vuoden 1972 romaani The Stepford Wives.[33] "Jigsaw Falling into Place" kertoo osaksi siitä kaaoksesta, jota Yorke näki käydessään ulkona viikonloppuisin Oxfordissa.[32]

Albumin kansikuvan on tehnyt Stanley Donwood. Donwood teki kokeiluja etsauksella, kylvetti tulosteita hapossa ja antoi niiden syöpyä sattumanvaraisesti.[38] Hän aikoi aluksi kuvata lähiöelämää mutta tajusi nopeasti ettei aihe sopinut musiikkiin. Donwood antoi kuvia säännöllisesti yhtyeen kommentoitaviksi albumin nauhoitusten aikana, ja hän latasi myös päivittäin kuvia yhtyeen kotisivuille, vaikka yksikään siellä olleista kuvista ei päässyt lopulliseen kansikuvaan.[39] Donwood on nimittänyt albumin kansitaideteosta värikkääksi ja sanonut, että se on "myrkyllinen sateenkaari, sellainen joita näkee lätäköissä". Juuri ennen albumin digitaalista julkaisua yhtye päätti, ettei käyttäisi kantta vielä vaan säästäisi sen fyysisen levyn julkaisuun.[40] Albumin "disc-box"-versiossa on lehtinen, jossa on Donwoodin taideteoksia.[38]

Radioheadin kuuden albumin sopimus EMI:n kanssa täyttyi vuoden 2003 albumilla Hail to the Thief. Kun In Rainbows oli saatu valmiiksi, yhtye ei ollut vielä päättänyt, miten julkaisisi sen.[41] Yorke sanoi myös yhdessä vaiheessa, että hänellä oli mielessä materiaalin julkaiseminen singleinä tai EP:inä.[42] Hän päätti kuitenkin, ettei albumia julkaistaisi vain Internetissä. Hänen mielestään kaikilla faneilla ei olisi välttämättä ollut teknologisia valmiuksia ladata uutta albumia Internetistä.[16]

Vuonna 2006 yhtye kertoi, että sillä ei ollut sopimusta eikä julkaisun määräaikaa, mikä oli sekä vapauttavaa että pelottavaa.[43] Yorke kommentoi levytyssopimusta niin, että yhtye olisi pitänyt "vanhasta EMI:stä", jossa ei oltu liian huolestuneita osakkeenomistajista, mutta sellaisesta ei ollut juuri toivoa.[44]

Haastattelussa Jonny Greenwoodilta kysyttiin, miksi yhtye ei uusinut sopimustaan Parlophonen kanssa, ja Jonny vastasi seuraavasti:

»Parlophonella oli kolme tai neljä ihmistä, joista todella pidimme, ja he olivat ainoa asia, jota todella kaipaamme vanhasta järjestelystä. Levy-yhtiön kanssa työskentely ei vain tuntunut enää samalta. Ei ihmisten takia, vaan siitä syystä, millaisiksi kaikki isot levy-yhtiöt ovat tätä nykyä muuttuneet. Kyse on aina osakkaista ja rahoittajista eikä musiikin tekeminen ole enää yhtä hauskaa ja vapaata kuin mitä se ennen oli. Sellainen ei vain, noh, sovi meille. Siellä ei koskaan varsinaisesti ymmärretty, mitä olimme tekemässä tai mitä halusimme tehdä. Oikeastaan siellä ei ymmärretty juuri mitään muutakaan.»
(Jonny Greenwood[45])

Radiohead on pitänyt itsellään oikeudet albumin nauhoituksin ja kappaleiden sävellyksiin. Internetin kautta ladattava ja disc-box-versio ovat yhtyeen itse julkaisemia, mutta CD-julkaisua varten musiikki on lisensoitu levy-yhtiöille.[46] Albumin lisenssisopimuksia hoitaa yhtyeen julkaisija Warner Chappell.[46]

Radiohead ilmoitti 1. lokakuuta 2007 blogissaan seitsemännen albuminsa, In Rainbowsin, nimen, kappalelistan ja julkaisupäivät.[47] Yhtyeellä ei ollut tuolloin sopimusta minkään levy-yhtiön kanssa, joten albumi julkaistiin digitaalisena pakettina Internetissä. Se oli mahdollista ladata sivustolta inrainbows.com 10. lokakuuta 2007 noin kello 5.30 GMT alkaen. Jotta albumin levityksessä olisi mahdollisimman vähän teknisiä ongelmia, Radiohead otti avukseen brittiläisen PacketExchange-yhtiön. Albumia levitettiin yksityisten, ruuhkattomien internetyhteyksien kautta, joiden avulla kierrettiin julkiset Internet-palvelimet.[48] ZIP-pakattu tiedosto sisälsi albumin kymmenen kappaletta MP3-muodossa, joka on DRM-vapaa formaatti.[49] Ostajaa kehotettiin valitsemaan itse hinta, johon lisättiin luottokorttimaksu (45 penceä), mikäli valittu summa oli yli £0,00.[50] In Rainbowsin nettijakelu lopetettiin 10. joulukuuta 2007.[51]

Latauksen huono äänenlaatu aiheutti pienen kohun, johon Jonny Greenwood kommentoi:

»Kritiikki tuli ehkä ihmisiltä, jotka...suoraan sanottuna kritiikin esittäjät olivat mielestäni sitä porukkaa, jotka tuhlaavat aivan liikaa rahaa hifijärjestelmiinsä. Tiedäthän niitä tyyppejä, jotka pyörivät lauantaiaamuisin hifi-kaupoissa. Halusimme tehdä laadusta hieman iTunesia paremman ja hieman cd-levyä heikomman, joten valitsimme luvun jostain 128:n ja 300:n välimaastosta. Ja sen lisäksi tiedoston piti olla kooltaan sellainen, että sen saisi ladattua kohtuullisen nopeasti, ilman 20 minuutin odotteluja. Nämä asiat otimme huomioon. Nyt on sitten kuulunut valituksia siitä, että emme käyttäneet äänenpakkaukseen häviötöntä FLAC-formaattia. Valitukset eivät oikeastaan juuri heilauta minua, sillä se ei ole cd eikä sitä ole hinnoiteltu kuten cd:tä.»
(Jonny Greenwood[52])

Toinen versio albumista, "discbox", oli sekin tilattavissa sivustolta inrainbows.com, ja se julkaistiin 3. joulukuuta 2007. Kovakantinen boksi sisältää albumin CD:nä ja kaksi 12 tuuman 45 rpm vinyylilevyä, joissa on kansitaiteet ja sanoituslehtiset. Boksissa on myös toinen levy, joka sisältää kahdeksan ylimääräistä kappaletta, digitaalisia kuvia ja taideteoksen. Boksiversio levystä maksoi 40 puntaa, mihin sisältyi myös MP3-lataus.[1] Se on ostettavissa inrainbows.comin kautta, kunnes painos loppuu.[51]

Yorke konsertissa Barcelonassa kesällä 2008.

Albumin julkaisi CD:nä ja vinyylinä Japanissa levy-yhtiö Hostess 26. joulukuuta 2007,[2] Australiassa 29. joulukuuta 2007 levy-yhtiö Remote Control/XL[53] ja Pohjois-Amerikassa ja Kanadassa 1. tammikuuta 2008 levy-yhtiö ATO TBD Recordsin ja MapleMusicin/Fontanan painamana.[54][55] Muualla maailmassa albumin julkaisi 31. joulukuuta 2007 itsenäinen levy-yhtiö XL Recordings.[56] CD-julkaisu on pahvipaketissa, joka sisältää CD:n, sanoitukset sisältävän lehtisen ja useita kansitaidetarroja. Ostaja voi laittaa tarrat ja CD:n tyhjään CD-koteloon ja luoda 'tee-se-itse'-pakkauksen,[57] kuten albumin TV-mainoksessa näytettiin Yhdysvalloissa.[58] In Rainbows on Radioheadin ensimmäinen albumi, jota myydään iTunes Storessa.[59]

Webcast Scotch Mist, yksityiskonsertti, joka kuvattiin Radioheadin Oxfordin studioilla, julkistettiin uudenvuodenaattona 2007.[60] Videolla yhtye ei vain soita In Rainbowsia, vaan mukana on myös runoja ja kohtauksia, joita yhtye on luonut tai valinnut. Albumista julkaistiin myös Covent Gardenissa kuvattu livevideo In Rainbows – From the Basement, jossa tulkitaan kymmentä levyn kappaletta. Yhtye lähti kiertueelle Pohjois-Amerikkaan, Eurooppaan, Etelä-Amerikkaan ja Japaniin toukokuussa 2008 ja se jatkuu vuoden loppuun.[61]

Wired-lehden haastattelussa Yorke kertoi Radioheadin kaikkien viimeisimpien albumien ja oman sooloalbuminsa vuotaneen Internetiin, joten yhtye päätti vuotaa levyn itse.[34] Radioheadin managerit ovat sanoneet, etteivät he olisi julkaisseet albumia, elleivät olisi olleet varmoja, että myös fyysinen CD myisi hyvin.[62]

Thom Yorke kappaleen "House of Cards" musiikkivideolla.

Pääartikkeli: "Jigsaw Falling into Place"

Ensimmäinen single albumilta oli "Jigsaw Falling into Place", joka julkaistiin 14. tammikuuta 2008[63] Kappale oli useita viikkoja sadan radiossa soitetuimman joukossa Yhdysvalloissa, ja se sijoittui "modern rock" -listalla 69:nneksi.[64] Britannian singlelistalla single nousi ensimmäisellä viikollaan 30:nneksi, mikä oli Radioheadille huonoin sijoitus sitten vuoden 1993 singlen "Pop Is Dead".

Pääartikkeli: "Nude"

Toinen single albumilta oli "Nude", joka julkaistiin 31. maaliskuuta 2008. Singlen markkinoimiseksi julkaistiin kilpailu, jossa fanien piti remiksata kappale. Remiksit julkaistiin myöhemmin iTunesissa.[65]

Pääartikkeli: "House of Cards"

Kappaleet "House of Cards" ja "Bodysnatchers" julkaistiin promosinglenä kesällä 2008. Kappaleesta "House of Cards" tehtiin myös erikoinen musiikkivideo, jossa ei käytetty lainkaan kameraa, vaan se luotiin käyttämällä 3D- ja laserteknologiaa.[66]

Pääartikkeli: "Reckoner"

Neljäntenä singlenä albumilta julkaistiin syyskuussa 2008 "Reckoner", jolle organisoitiin samantyyppinen remix-kilpailu kuin "Nudelle".[67]

Monet kriitikot kehuivat In Rainbowsia, ja se sai esimerkiksi Metacriticissa arvosanan 88/100.[9] The Guardianin arvostelu oli erittäin myönteinen,[68] kuten The Provincenkin, joka kertoi In Rainbowsin olevan "ihastuttavin, koskettavin ja ihmisläheisin" Radioheadin levy sitten OK Computerin."[69] Useat arvostelijat sanoivat albumin kuulostavan siltä, että yhtye oli nauttinut studiossa tehdessään sitä.[68][70][71][72] The Hartford Courant kutsui kappaleita "taidokkaaksi soittimien ja elektronisten äänten sekoitukseksi, jossa on mukana aineksia kaikista niistä asioista, joita Radiohead on tehnyt ennen, mutta se ei silti kuulosta tarkalleen niiltä".[73]

Albumi sai myös negatiivista palautetta: Dusted Magazinen arvostelussa sanottiin, että kappaleet vaikuttavat syntyneen jameissa eikä tämäntyylinen tekniikka ole yhtyeen vahvuuksia. Arvostelun mukaan yhtyeen vahvoja puolia ovat Yorken ääni ja melodiat, joita ei albumilla kuulla tarpeeksi.[74] Eräässä arvostelussa sanottiin myös, että albumilla ei ollut yhtään erottuvaa kappaletta eikä kohokohtaa.[75] Albumi nimettiin kuitenkin yhdeksi vuoden 2007 parhaimmista albumeista monissa julkaisuissa.[76] Se oli vuoden paras Billboardin, Filterin, Mojon, PopMattersin ja Soundin[77] listoilla; NME ja The A.V. Club pitivät sitä kolmanneksi parhaana, Pitchfork Media ja Q sijoittivat sen neljänneksi ja Rolling Stone ja Spin kuudenneksi.[76] In Rainbows oli ehdokkaana Mercury Music Prize -palkinnon saajaksi vuonna 2008.[78][79] Levy oli ehdokkaana myös vuoden 2009 Grammy-gaalassa, osioissa vuoden albumi, paras vaihtoehtomusiikin albumi, vuoden tuottaja ja paras erikoisversion pakkaus. Albumi voitti osiot paras vaihtoehtomusiikin albumi ja paras erikoisversion pakkaus. Kappaleelle "House of Cards" ja sen musiikkivideolle osui kolme ehdokkuutta.[80]

Lokakuussa 2007 paljastettiin, että suurin osa albumin lataajista maksoi siitä normaalin vähittäismyyntihinnan, vain harvat latasivat sen ilmaiseksi ja monet tilasivat boksiversion.[91] Gigwise.com kertoi, että julkaisupäivänä 10. lokakuuta 2007 albumia ladattiin 1,2 miljoonaa kertaa.[92] Yhtyeen manageri Bryce Edge piti lukua kuitenkin liioiteltuna.[93] Noin kolmasosa niistä, jotka latasivat albumin, eivät maksaneet mitään, ja keskimääräinen maksu albumista oli neljä puntaa.[94] Joulukuun 2007 haastattelussa yhtyeen jäsenet kertoivat albumin boksiversioita ostetun 60 000–80 000 kappaletta.[36]

Albumin Internetin kautta tapahtunutta latausta ja boksiversion myyntiä ei lasketa Britannian albumilistalle.[95] Kuitenkin monia albumin kappaleita soitettiin Yhdysvaltojen radiokanavilla[96] ja albumin menestynein kappale, "Bodysnatchers", nousi 12:nneksi Yhdysvaltojen "Modern Rock" -listalla.[97] In Rainbows nousi ensimmäisellä viikollaan Billboard 200 -listalla 156:nneksi ja toisella viikollaan ensimmäiseksi, ja sitä myytiin yli 120 000 kopiota.[98] Myös Britannian listoilla albumi oli ensimmäinen.[10] Kaikkiaan In Rainbowsia on myyty Yhdysvalloissa noin 281 000 kopiota.[99]

"Discbox"-versio albumista sisältää toisen levyn, joka sisältää kahdeksan ylimääräistä kappaletta. Levyn pituus on 26:53.[1]

1. MK 1 – 1.04
2. Down Is the New Up – 4.59
3. Go Slowly – 3.48
4. MK 2 – 0.53
5. Last Flowers – 4.27
6. Up on the Ladder – 4.17
7. Bangers + Mash – 3.20
8. 4 Minute Warning – 4.06