Imumonnit

Imumonnit (Loricariidae) kuuluvat monnikalojen (Siluriformes) lahkoon.

Imumonnit
Nuolimonni (Otocinclus macrospilus)
Nuolimonni (Otocinclus macrospilus)
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Yläluokka: Luukalat Osteichthyes
Luokka: Viuhkaeväiset Actinopterygii
Alaluokka: Neopterygii
Lahko: Monnikalat Siluriformes
Heimo: Imumonnit
Loricariidae
Bonaparte, 1831
Alaheimot
  • Alkuimumonnit Lithogeneinae
  • Valeplekot Neoplecostominae
  • Pikkuimumonnit Hypoptopomatinae
  • Plekot Hypostominae
  • Plekot Ancistrinae
  • Siimapyrstöt Loricariinae
Katso myös

  Imumonnit Wikispeciesissä
  Imumonnit Commonsissa

Alaheimot ja suvut

Imumonnit jaetaan kuuteen alaheimoon. Alaheimoihin kuuluu lukuisia sukuja, joista seuraavassa on luetteloitu tunnetuimmat.[1]

  • Alkuimumonnit Lithogeneinae
Lithogenes
  • Valeplekot Neoplecostominae
Neoplecostomus
  • Pikkuimumonnit Hypoptopomatinae
Nuolimonnit Otocinclus
Vasamamonnit Parotocinclus
  • Plekot Hypostominae
Täpläplekot Hypostomus
Leväplekot Liposarcus
Purjeplekot Glyptoperichthys
Pisteplekot Cochliodon
  • Plekot Ancistrinae
Partamonnit Ancistrus
Puroplekot Chaetostoma
Kirjosilmäplekot Panaque
Koruplekot Peckoltia
Seepraplekot Hypancistrus
Paholaisplekot Acanthicus
Tuliplekot Baryancistrus
Vampyyriplekot Leporacanthicus
Piikkiplekot Pseudacanthicus
Kultaplekot Scobinancistrus
Nokkamonnit Farlowella
Noitamonnit Rineloricaria
Sampimonnit Sturisoma
Velhomonnit Loricaria
Pikkusampimonnit Sturisomatichthys

Alkuperä

Imumonneja elää Etelä-Amerikan jokivesistöissä maanosan pohjoisrannikolta alas Argentiinan pohjoisosiin Paranájoelle saakka. Joitain imumonnilajeja esiintyy jopa Keski-Amerikassa Costa Ricassa ja Panamassa.[1]

Luokittelu

Akvaarioliikkeisiin tuodaan usein Etelä-Amerikasta sellaisia imumonneja, joiden taksonominen määrittely ei ole selvä. Niille on keksitty L-numero, jota käytetään kalaryhmien tunnistamiseen. Joskus käy niin, että kaksi tai useampia L-numeroita osoittautuu saman lajin eri alueilta kotoisin oleviksi populaatioksi, joskus taas samalla L-numerolle on luokiteltu kahta lajia.

Lähteet
  1. Pertti Rassi: Ripsi- ja imumonnit. Gummerus, 1993. ISBN 952-9748-11-6.

    Aiheesta muualla
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.