Imre Nagy

Nagy syntyi Kaposvárissa talonpoikaisista vanhemmista; hänen isänsä oli ollut kartanon renkinä, sittemmin lääninhallituksen ja postitoimiston vahtimestarina. Hän opiskeli ammattikoulussa koneasentajaksi, kävi sittemmin kauppaopistoa ja joutui ensimmäisen maailmansodan sytyttyä Itävalta-Unkarin armeijaan vuonna 1915. Vuonna 1916 hän joutui Venäjällä sotavangiksi ja päätyi Siperiaan. Vallankumouksen jälkeen vankileiriltä vapauduttuaan Nagy liittyi punakaartiin ja taisteli Venäjän sisällissodassa. Vuonna 1920 hän liittyi Venäjän kommunistisen puolueen yhteydessä toimivaan unkarilaiseen puolueosastoon.[1] Punakaartissa taistellessaan Imre Nagyn on väitetty olleen mukana Venäjän viimeisen tsaarin Nikolai II:n ja hänen perheensä murhassa, mutta ilmeisesti siihen osallistui toinen samanniminen unkarilainen kaartilainen.[2]

Unkariin Imre Nagy palasi vuonna 1921 ja työskenteli kotikaupungissaan Kaposvárissa vakuutusvirkailijana. Täällä hän joutui 1927 poliittisen toimintansa takia pariksi kuukaudeksi vankilaan. Vapauduttuaan hän muutti ensin Wieniin, missä hän osallistui unkarilaisten kommunistiemigranttien toimintaan, ja sieltä 1930 Moskovaan, missä hän toimi jonkin aikaa Kommunistisen internationaalin alaisessa maatalouden tutkimuslaitoksessa. Stalinin terrorin pahimmista puhdistuksista Nagy selvisi väliaikaisella puolueesta erottamisella. Ilmeisesti hän toimi myös, peitenimellä "Volodja", NKVD:n agenttina, mutta tästä säilynyt todistusaineisto on niin niukkaa, että hänen ilmiantojensa vaikutusta ja merkitystä on vaikea arvioida. Sodan aikana hän työskenteli Moskovan radion unkarinkielisten lähetysten toimittajana.[1][2]

Vuonna 1944 Nagy palasi jälleen Unkariin ja toimi kenraali Béla Miklósin väliaikaisessa aselevon Neuvostoliiton hakeneessa hallituksessa maatalousministerinä. Talonpoikaisväestön muistiin hän jäi "maanjakajaministerinä"; suurmaanomistajien tilusten jakaminen köyhille talonpojille yhdistettiin hänen nimeensä. Nagy vastusti maatalouden väkivaltaista kollektivisointia, ja siksi hänet vuonna 1949 erotettiin politbyroosta. Hän vetäytyi politiikasta ja opetti muutaman vuoden ajan maatalouspolitiikkaa Budapestin taloustieteellisessä yliopistossa.[3]

Stalinin kuolemaa seuranneen "suojasään" aikana Nagy toimi pääministerinä ensin vuosina 1953–1955 ja onnistui muuttamaan maan poliittisen ilmapiirin vapaammaksi. Monet poliittiset vangit vapautettiin, internointileirit lakkautettiin ja sensuuria lievennettiin. Kollektiivitiloja vähennettiin 25,6 prosentista 15,6 prosenttiin. Hinnat laskivat ja uudessa viisivuotissuunnitelmassa ei enää annettu sijaa raskaalle teollisuudelle. Kun Saksan liittotasavallan liittyminen Natoon kärjisti kansainvälistä tilannetta ja kommunistisen puolueen poliittinen linja tiukkeni uudelleen, Nagyn uudistukset alkoivat olla Moskovalle ja kommunistisen puolueen johdolle liikaa, ja Nagy erotettiin virastaan ja puolueesta huhtikuussa 1955.

Unkarin kansannousu alkoi 23. lokakuuta mielenosoituksena, joka johti tilanteen kärjistymiseen. Mielenosoituksissa vaadittiin Nagya uudelleen pääministeriksi; hän oli kommunistipoliitikoista ainoa, joka nautti kansan laajaa luottamusta. 24. lokakuuta kello 8.30 radio ilmoitti Nagyn olevan muodostamassa hallitusta. Kesti kuitenkin päiväkausia, ennen kuin kapinalliset ja Nagyn hallitus pääsivät sovintoon. Tapahtumien edetessä Nagy, joka aluksi oli tuominnut neuvostomiehittäjien vastaiset taistelut "vastavallankumouksellisena toimintana", suostui yhä laajempiin kompromisseihin ei-kommunististen voimien kanssa; 30. lokakuuta hän radiopuheessaan ilmoitti yksipuoluejärjestelmän lakanneen toimimasta ja 1. marraskuuta Unkarin jäsenyyden Varsovan liitossa päättyneen. 3. marraskuuta Nagy muodosti uuden, entistä laajempipohjaisen kokoomushallituksen, ja marraskuun 4:nnen päivän aamuna hän radiopuheessaan julisti unkarilaisten joukkojen taistelevan neuvostoarmeijaa vastaan, joka on käynnistänyt hyökkäyksen Budapestiin kaataakseen maan laillisen hallituksen. Samaan aikaan uudistuneen kommunistisen työväenpuolueen (MSZMP) uusi pääsihteeri János Kádár oli Neuvostoliiton lähetystön kautta poistunut Moskovaan. Kun Neuvostoliitto murskasi Unkarin kansannousun, Kádár nousi maan uudeksi johtajaksi.

Nagy sai turvapaikan Jugoslavian lähetystöstä. Hän lähti sieltä 22. marraskuuta, kun Kádár oli kirjallisesti myöntänyt hänelle vapaan poistumisoikeuden. KGB:n miehet kuitenkin pidättivät hänet ja hänet kuljetettiin Romaniaan, josta hänet myöhemmin palautettiin takaisin Unkariin. Kesäkuussa 1958 hänet tuomittiin salaisen oikeudenkäynnin jälkeen kuolemaan ja teloitettiin hirttämällä yhdessä Pál Maléterin ja Miklós Gimesin kanssa. Nagyn ruumis haudattiin ensin vankilan pihalle, vuonna 1961 kaikessa hiljaisuudessa, väärällä nimellä Rákoskeresztúrin hautausmaan laidalle. Hautapaikka pysyi pitkään salassa.

Imre Nagyn rintakuva Mátészalkassa, Unkarissa.

Koska Unkarin kommunistihallinto ei sallinut Nagyn kuoleman muistoa kunnioitettavan, Pariisin Père-Lachaisen hautausmaalle pystytettiin hänelle kenotafi.

Vuonna 1989 Imre Nagy rehabilitoitiin ja hänen maalliset jäännöksensä haudattiin uudestaan samaan paikkaan hänen kuolemansa 31. vuosipäivänä. Hautajaisten järjestämistä oli jo edellisestä vuodesta lähtien vaatinut lähinnä vuoden 1956 vapaustaistelun veteraaneista koostuva ryhmä[4], Történelmi Igazságtétel Bizottsága [‘Historiallinen oikeuskomissio’], mutta niiden toteuttamisen mahdollisti yhteistyö vielä vallassa olevan kommunistipuolueen kanssa, joka yritti käyttää tilaisuutta hyväkseen pitääkseen väistämättömän järjestelmänmuutoksen yhä hallinnassaan. Paikalla arvioitiin olleen yli 100 000 ihmistä, ja hautajaiset myös televisioitiin suorana Unkarin yleisradioyhtiön TV2-kanavalla.[5][6] Hautajaiset vauhdittivat Unkarin kommunistihallinnon alasajoa. Niiden yhteydessä maan tuleva pääministeri Viktor Orbán piti ensimmäisen huomiota herättäneen puheensa.

Kuvanveistäjä Tamás Vargan suunnittelema Imre Nagyn muistomerkki Budapestissa entisellä paikallaan.

Imre Nagyn muistoa vaalii hänen tyttärensä Erzsébet Nagyn perustama säätiö, joka ylläpitää myös Nagyn entisessä Budapestin-kodissa toimivaa museota (Nagy Imre Emlékház). Imre Nagyn patsaat on pystytetty Budapestiin ja Szegediin.

Budapestissa, parlamenttitalon vieressä Vértanúk tere -aukiolla sijainnut muistomerkki vietiin 28. joulukuuta 2018 pois paikaltaan, tiettävästi korjattavaksi ja sijoitettavaksi uudelleen toisaalle. Tämän on nähty kuvastavan Viktor Orbánin hallituksen ongelmallista suhdetta Imre Nagyyn, joka huolimatta positiivisesta roolistaan vuoden 1956 kansannousussa ei koskaan luopunut vasemmistolaisesta vakaumuksestaan.[7]

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Imre Nagy Wikimedia Commonsissa