Imre Kémeri Nagy

Imre Kémeri Nagy (27. maaliskuuta 1903 Bürgezd, Itävalta-Unkari – 13. huhtikuuta 1942 Varsova, Puolan kenraalikuvernementti) oli unkarilainen lehtimies ja sotilas.[1]

Imre Kémeri Nagy
Henkilötiedot
Syntynyt	27. maaliskuuta 1903 Bürgezd, Itävalta-Unkari
Kuollut	13. huhtikuuta 1942 Varsova, Puolan kenraalikuvernementti
Kansalaisuus	unkarilainen
Ammatti	lehtimies[1]
Sotilashenkilö
Palvelusmaa(t)	Suomi Unkarin kuningaskunta
Sotilasarvo	kapteeni[2]
Joukko-osasto	Rongyos Gárda Osasto Sisu[1]
[ Muokkaa Wikidatassa ]
Infobox OK

Nagyin kotikylä Transilvaniassa oli liitetty Trianonin rauhan seurauksena Romaniaan. Hän muutti vuonna 1922 Unkarin puolelle ja värväytyi armeijaan Székely-divisioonaan, mutta hänet kotiutettiin jo vuoden kuluttua. Nagy luki Budapestissä oikeustiedettä ja humanistisia tieteitä. Hän toimi jalkaväen päämestarina (főlövészmester) Turul Werbőczy -aseveliyhdistyksessä (Turul Werbőczy Bajtársi Egyesület). Vuosina 1926–1928 Nagy toimi Budapestin yliopiston yhteyshenkilönä oikeistolaisen, puolisotilaallisen Unkarin kansallisen puolustusjärjestön (Magyar Országos Véderő Egyesület; MOVE) ja Turul-liiton (Turul Szövetség) suuntiin. Hän värväytyi jälleen armeijaan vuosiksi 1928–1929. Vuonna 1932 Nagy valmistui yliopistolta opettajaksi; hän teki tätä työtä satunnaisesti.[1]

Oscar Enckell ja Imre Kémeri Nagy unkarilaisten vapaaehtoisten lähtökatselmuksessa Turun satamassa keväällä 1940.

Kesällä 1937 Nagy liittyi Unkarin kansallissosialistiseen puolueeseen, ja hänestä tuli sen nuorisojärjestön johtaja. Nuorisojärjestö oli vuodesta 1936 järjestänyt säännöllisesti provokaatioita ja hyökännyt sosiaalidemokraattisia järjestöjä vastaan. Nagy kirjoitti useita artikkeleita äärioikeistolaisiin lehtiin, ja tästä syystä hänet tuomittiin useasti lyhytaikaisiin vankeusrangaistuksiin. Nagy osallistui Debrecenissä vuoden 1937 marraskuussa pidettyyn kokoukseen, jossa valtionhoitaja Miklós Horthy julistettiin Unkarin kuninkaaksi. Tämän johdosta Nagy istui jälleen lyhyen vankeustuomion. Vuosina 1938–1939 Nagy oli eskadroonanjohtajana maineikkaassa Ryysyläiskaartissa (Rongyos Gárda), joka osallistui Tšekkoslovakiaan kuluneen Karpatorutenian miehitykseen.[1] Vuoden 1940 alussa Nagy johti unkarilaisten vapaaehtoisten joukkoa, joka oli koottu taistelemaan Suomen puolella talvisodassa osasto Sisussa. Vapaaehtoiset eivät ehtineet taisteluihin, mutta avustivat uuden rajalinjan vartioinnissa. Heidät kotiutettiin seuraavana keväänä.[3] Syyskuussa 1940 Nagy osallistui Pohjois-Transilvanian miehitykseen.[1]

Nagy haavoittui neuvostopartisaanien iskussa Varsovassa vuonna 1942 ja kuoli saamiinsa vammoihin sotilassairaalassa.[1]