Imperium

Imperium tarkoitti antiikin Roomassa viranhaltijoiden hallussa ollutta valtaa. Kuningasaikana imperium oli kuninkaan hallussa ollut jakamaton sotilaallinen ja hallinnollinen valta. Tasavallassa imperium jaettiin korkeimpien virkamiesten eli konsulien, preettorien, prokonsulien ja propreettorien kesken. Poikkeustilanteissa diktaattori ja magister equitum olivat osallisia imperiumista. Keisariaikana keisarilla oli pysyvä, muita virkamiehiä korkeampi imperium.

Rooman valtakunta
Osa historian artikkelisarjaa Rooman valtakunnan hallinto
Ajanjaksot
Rooman kuningaskunta 753 eaa. – 510 eaa. Rooman tasavalta 510 eaa. – 27 eaa. Rooman keisarikunta 27 eaa. – 476 jaa.
Länsi-Rooma 330–476	Itä-Rooma 330–1453 Trebizond 1204–1461 Theodoro 1204–1475
Virkamiehet
Konsuli Preettori Prokonsuli Propreettori	Ediili Kvestori Tribuuni Kensori
Poikkeusvirat
Diktaattori Magister equitum Sotatribuuni-konsuli	Kuningas Triumviraatti Decemviri
Tribunicia potestas
Arvonimet
Keisari
Legaatti Dux Officium Prefekti Vicarius Vigintisexviri	Liktori Magister militum Imperaattori Princeps senatus Pontifex maximus Tetrarkki
Instituutiot ja lait
Rooman senaatti Cursus honorum Rooman kansankokoukset	Rooman laki Rooman kansalaisuus Imperium

Imperium oli luonteeltaan myös uskonnollista ja sen siirtymiseen, sovellusalueeseen ja käyttöön liittyi monia tapoja. Esimerkiksi triumfia kykeni viettämään vain sotapäällikkö, jolla oli imperium.

Myöhemmin sanalla tarkoittettiin myös valtakuntaa, ja Rooman hallitsemiin alueisiin viitattiin termillä Imperium Romanum.