Immanuel Nobel nuorempi
Immanuel Nobel nuorempi (24. maaliskuuta 1801 – 3. syyskuuta 1872) oli ruotsalainen insinööri, arkkitehti, keksijä ja teollisuusmies. Hän oli vanerin valmistuksessa käytettävän vanerisorvin keksijä. Arkkitehtinä Nobel suunnitteli muun muassa Turussa sijainneen Nobelin talon.
Immanuel Nobelin lapsia olivat Robert Nobel, Ludvig Nobel ja Alfred Nobel. Yksi hänen pojistaan Emil Oskar Nobel kuoli nitroglyseriinillä tehtyjen kokeiden yhteydessä sattuneessa räjähdyksessä isänsä tehtaassa Heleneborgissa Tukholmassa vuonna 1864.
Immanuel Nobel muutti perheineen Ruotsista Venäjälle vuonna 1838 myydäkseen siellä keksintöjään muun muassa veden alla räjähtävää merimiinaa joka kiinnostikin Venäjän keisari Nikolai I:stä. Nobel perusti vuonna 1842 Pietariin Fonderies et Ateliers Mécaniques Nobel Fils nimellä toimineen mekaanisen verstaan ja valimon. Nobelin tehdas sai Krimin sodan aikana 1853–1856 runsaasti tilauksia Venäjän hallitukselta ja tehtaassa työskenteli parhaimmillaan 1 000 työntekijää. Sodan päätyttyä tilaukset loppuivat kun uusi keisari Aleksanteri II supisti sotilasbudjettia ja Immanuel Nobel joutui vuonna 1859 luovuttamaan tehtaan velkojilleen muuttaen sitten perheineen takaisin Ruotsiin. Hänen pojistaan Robert ja Ludvig jäivät kuitenkin Venäjälle.