Imatran vesivoimalaitos

Vuoksi oli luonnontilassa vielä 1900-luvun alussa. Siinä oli 18 koskea, joista suurin oli Imatra. Vesivoiman hyödyntämisestä joessa on kirjallisia tietoja 1700-luvulta. Vesivoimaa käytettiin jauhomyllyjen ja sahateollisuuden tarpeisiin. Sen putouskorkeus oli 18,4 metriä. Vuoksessa ensimmäisen 30 kilometrin matkalla joki putosi 64 metriä. Vuoksen koskia ja veden virtausta tutkittiin jo 1800-luvulla. Hydrografiseen tutkimukseen saatii ensimmäinen määräraha vuonna 1896 ja työ alkoi vuonna 1897. Mittauksia suoritettiin vuosina 1898, 1899 ja 1902. Tutkimustulokset julkaistiin kirjassa Lisiä Suomen Hydrografiaan vuonna 1904. On Vuoksen vesivoiman ansiota, että sen yläjuoksulle syntyi teollisuuden keskittymä 1900-luvun alussa.[9]

Vaikka Vuokseen oli rakennettu useitakin vesivoimalaitoksia tuottamaan sähköä, ei Imatrankoskea ollut vielä valjastettu. Ehdotus rakentaa Imatraan voimalaitos tehtiin Senaatissa itsenäisyyden alkuvuosina. Eduskunta hyväksyi vuonna 1921 kosken rakentamisen, jota oli ehditty valmistella ennen päätöstä, ja rakentaminen alkoi heti.[9]

Rakennustyöt aloitettiin vuonna 1922 Hugo Malmin johdolla ja noin 1 000 hengen[10] voimalla. Työt olivat vaikeat runsasvetisten vuosien 1922 ja 1923 vuoksi ja etenkin maansiirtotyöt tehtiin kosteissa olosuhteissa. Patoa alettiin rakentaa vuonna 1923 ja kosteat olosuhteet vaikeuttivat betonin valutöitä. Vuonna 1927 valmistui padon perusta, jonka päälle oli tarkoitus rakentaa voimalarakennus seuraavan vuoden kuluessa. Metallityöläisten lakot ja seisokit kuitenkin hidastivat työtä. Voimalan toimintaa alettiin käynnistää vuonna 1928. Voimala vihittiin käyttöön keskeneräisenä: käytössä oli vain kolme koneistoa. Ylimääräinen vesi päästettiin patoluukuista kosken uomaan. Vuotta myöhemmin saatiin valmiiksi neljäs koneisto.[9][10][11]

Imatrankosken vanha uoma on normaalitilanteessa tyhjillään, kun kaikki vesi ohjataan voimalaitoksen läpi rinnakkaista uomaa myöten. Tietyissä tilanteissa voimalaitos ei pysty hyödyntämään kaikkea vettä, joten silloin on pakko juoksuttaa ylimääräinen vesi vanhaan uomaan. Koski hiljeni yleisönäytöksessä ensimmäisen kerran 25.5.1929, kun voimalaitoksen 5 000 hengen vihkiäisissä säännöstelypadon kaikki luukut suljettiin muutamaksi minuutiksi. Kosken hiljaisuus oli kuitenkin väliaikaista, sillä käynnistetyt kolme koneistoa eivät pystyneet vielä hyödyntämään keskimääräistä virtaamaa ja osa vedestä johdettiin aina vanhaan uomaan.[12]

Vuosina 1936–1937 valmistuivat myös viides ja kuudes koneisto ja voimalan rakennekapasiteetti kohosi näin 125 megawattiin.[9][10][11]

Vuonna 1937 Matkailijayhdistys Viipurissa esitti, että vettä päästettäisiin koskeen näytösluonteisesti, jotta ihmiset näkisivät, millainen Imatrankoski oli ollut. Vuosina 1938 ja 1939 näin tehtiin jouluna, uutenavuotena ja pääsiäisenä. Näytökset olivat yleisömenetyksiä.[12]

Sota-aikana voimalaitosta pommitettiin, mutta koska se oli tärkeä, aiheutuneet vauriot pyrittiin korjaamaan välittömästi. Seitsemäs ja samalla viimeinen koneisto valmistui vuonna 1951. Ensimmäiset kuusi koneistoa olivat Francis-turbiineja ja viimeinen oli Kaplan-turbiini. Viimeisen koneiston asentamisen yhteydessä ruopattiin vielä Vuoksen uomaa, mikä nosti vedenpintaa padon takana. Voimalaitoksen kapasiteetti oli noussut 156 megawattiin.[9][10][11]

Uusien koneistojen asentamisen myötä ohijuoksutukset lopetettiin.[12]

1970-luvun alussa Imatran kaupunki alkoi ostaa yhtiöltä koskinäytöksiä. Kun ne muuttuivat säännöllisiksi, niitä esitettiin kerran tai ajoittain myös kaksi kertaa viikossa.[12]

Voimalaitosta ohjattiin ylemmän Tainionkosken voimalaitoksen tapaan toukokuun alusta 2002 lähtien Muhokselta Oulujoen Pyhäkosken vesivoimalaitoksen läheisyydestä. Imatran valvomon päivystys ajettiin alas kesäkuun 1. päivän ja syksyn 2002 välisenä aikana, minkä jälkeen voimalaitosta alettiin ohjata Espoosta.^lähde?

Vuonna 2014 voimalaitoksen lähelle valmistui niin sanottu kaupunkipuro. Tekopuro on noin kilometrin mittainen ja sen rakentaminen maksoi 788 000 euroa. Puro rakennettiin muun muassa Fortumin tuella. Imatran vesivoimalaitoksen alajuoksulla ollut uhanalainen taimenlaji löysi puron ja alkoi käyttää sitä kutupaikkana.[8]

Vuonna 2015 valmistuneessa peruskorjauksessa saneerattiin kolmos- ja neloskoneistot ja voimalaitoksen teho nostettiin 192 megawattiin. Korjauksen yhteydessä uusittiin myös laitoksen sähkö- ja automaatiotekniikkaa. Osan tehonlisäyksestä toi hyötysuhteiden paraneminen ja osan virtaaman kasvu. Saneerauksen tavoitteena oli parantaa voimalaitoksen turvallisuutta ja käytettävyyttä. Saneerauksen myötä Imatran vesivoimalaitoksesta tuli ohjausjärjestelmiltään pohjoismaiden modernein sekä Suomen suurin vesivoimalaitos. Fortum on kertonut jatkavansa investointejaan voimalaitokseen . Se aikoi uusia padon, patoluukut ja padon päällä olevan sillan. Urakan arvioitiin valmistuvan vuonna 2018. Töiden aikana koskinäytösten järjestämistä rajoitettiin turvallisuussyistä.[13]

Imatran kaupunki, Fortum ja ELY-keskus kunnostavat yhdessä Vuoksea parantaakseen vaelluskalojen elinolosuhteita. Ne esimerkiksi purkavat ruoppauksen seurauksena syntyneitä perkuukivisaaria. Kesällä 2020 Vuoksen alajuoksulta purettiin Kokkasaari, vuonna 2022 purettiin Fortumin omistama, nimetön perkuukivisaari Niskalammella.[14]

Kesällä 2021 Fortum teki Imatralla korjaustöitä, minkä johdosta vesi virtasi alkukesästä päivittäin aamusta iltaan. Fortumilla oli käynnissä nelivuotinen projekti, jonka aikana voimalaitoksen alla tehtiin korjaustöitä sukeltajien avulla. Työn onnistumisen vuoksi virtausta piti pienentää.[15]