Ovako Imatra

Oy Vuoksenniska Ab:n Imatran rautatehdas juuri sen valmistuttua 1937.

Pääartikkeli: Oy Vuoksenniska Ab

Terästehtaan historia ulottuu vuoteen 1915, jolloin perustettiin Elektrometallurgiska AB, joka oli sähkökäyttöinen rautasulattamo. Yritys liitettiin vuonna 1934 sisaryhtiöönsä Oy Vuoksenniska Ab, jolla oli alun perin puuhiomotoimintaa vuosina 1927-1939.

Vuonna 1936 Vuoksenniska rakensi Imatran rautatehtaan sähkösulaton harkkoraudan ja teräksen tuotantoon sekä valssaamon. Samaan aikaan Outokumpu rakensi kuparitehtaan, jonka sivutuotteena syntyi kiisutuhkaa, jota oli mahdollista hyödyntää harkkoraudan tuotannossa, jonka hyödyntäminen Vuoksenniskan rautatehtaan prosessissa onnistui vasta tutkimus- ja kehitystyön tuloksena. Vuonna 1943 Vuoksenniska perusti Turun harkkorautatehtaan koksimasuuneineen, joka valmisti suomalaisten valimoiden tarvitsevan rautatarpeen. Henkilökunnan määrä Turussa oli suurimmillaan 250 työntekijää.[5], [6] Elektrometallurgiskan ja Vuoksenniskan pääomistaja oli niiden perustamisesta 1915 ja 1926 lähtien vuorineuvos Berndt Grönblom yhdessä lankonsa vapaaherra Gustaf Aminoffin kanssa. Aminoff toimi alkuvaiheessa terästeollisuuden teknisenä johtajana. Vuoksenniskan enemmistöomistus siirtyi Grönblomille vuodesta 1936 alkaen.[7]

Ennen talvisotaa tärkeitä tuotteita olivat tuolloin erityisesti rautatiekiskot. Sotien aikana suuri merkitys oli sen tuottamalla kranaattiteräksellä, joka hallitsi sodan ajan tehtaan tuotantoa.[7]

Sotien aikana Imatran terästehdas vaurioitui, mutta onnistuttiin pian sodan jälkeen kunnostamaan niin, että tehdas oli mukana sodan jälkeisessä sotakorvaustoiminnassa.[5]

Terästeollisuudessa tapahtui 1960-luvulla voimakasta teknologista kehitystä. Tässä tilanteessa Vuoksenniskan Imatran tehdaskin erikoistui terästuotannossaan. Nimi "Ovako" tuli käyttöön 1969, kun imatralainen Vuoksenniska ja Fiskars yhdistivät terästuotantoaan. Wärtsilästä tuli Ovakon osaomistaja vuonna 1972. Työntekijöitä vuonna 1973 oli hieman yli 3 000. Tuotantoa oli lähes 497 000 tonnia terästä ja 144 000 tonnia harkkorautaa.[7]

Imatran terästehtaan lisäksi suomalaiseen Fiskarsin ja Wärtsilän silloin omistamaan Ovako Oy:hyn liitettiin vuonna 1979 joukko Länsi-Uudellamaalla sijainneita rautateollisuuden tuotantolaitoksia eli Taalintehdas, Billnäs, Koverhar ja Åminnefors sekä Turun harkkorautatehtaan ollessa myös aiemmin jo Vuoksenniskan tuotantoyksikkönä. Turun yksikkö lopetettiin 35 toimintavuoden jälkeen vuonna 1978.[7]

Suomalainen Ovako ja ruotsalainen SKF Steel fuusioituivat vuonna 1986 Ovako Steel -nimiseksi yhtiöksi.[8] Siitä irrotettiin seuraavana vuonna 1987 Länsi-Uudenmaan yksiköt Imatran terästehtaan jäädessä ainoaksi suomalaiseksi terästuotantoyksiköksi.

Vuonna 1991 Imatran tehtaasta muodostui Imatra Steel Oy, kun ruotsalainen AB SKF ja suomalainen Wärtsilän seuraajayhtiö Metra Oy jakoivat silloisen Ovako-konsernin. Henkilöstöä terästehtaalla työskenteli noin 600. Metallitelaketjut kuuluivat Imatra Steel -yhtiöön Fiskarsin osan perintönä. Tämä liiketoiminta siirrettiin vuonna 1993 osaksi Loimaalla toimivaa OFA Oy:tä.[8]

Vuonna 2005 perustettiin uusi Oy Ovako Ab, jonka omistukseen Wärtsilä Oyj siirsi Imatra Steel Oy:n. Myöhemmin yhtiön nimi Ovako-konsernissa muutettiin muotoon Ovako Imatra Oy Ab[9]. Vuonna 2006 omistajayhtiöt myivät Ovakon osakekannan kahdelle hollantilaiselle sijoitusyhtiölle ja saksalaiselle teräsalalla toimivalle Pampus-yhtiölle (Pampus Industrie Beteiligungen GmbH & Co. KG.). Vuodesta 2010 omistaja on pääomasijoitusyhtiö Triton.[10] Triton ei kuitenkaan ostanut niitä Ovakon osia, jotka valmistavat valssilankaa ja jännepunoksia eli pitkiä erikoisterästuotteita.[11] Työntekijöitä Imatran tehtaalla oli vuonna 2010 noin 600.[12] Imatran tehtaan tuotanto vuonna 2016 oli 190 000 tonnia erikoisterästä.[13]

Omistusjärjestelyiden viimeisin vaihe tapahtui keväällä 2018, jolloin japanilainen teräksenvalmistaja Nippon Steel Corporation osti Ovakon. Tässä järjestelyssä Imatran tehdas on japanilaisyhtiön suomalainen tytäryhtiö.[14]