Ilpo Laine

Ilpo Ensio Laine (s. 8. lokakuuta 1942 Helsinki) on suomalainen matemaatikko. Hän toimi Itä-Suomen yliopiston ja sitä edeltäneen Joensuun yliopiston matematiikan professorina vuodesta 1974 lähtien (nyttemmin emeritus).[1][2]

Ilpo Laine
Henkilötiedot
Syntynyt8. lokakuuta 1942
Helsinki
Kansalaisuus Suomi
Ammatti matematiikan professori (emeritus)
Koulutus ja ura
Tutkinnot Helsingin yliopisto (FK 1966, FL 1968, FT 1971)
Väitöstyön ohjaaja Lauri Myrberg
Instituutti Itä-Suomen yliopisto (aiemmin Joensuun yliopisto)
Oppilaat ohjannut 26 väitellyttä tohtoriopiskelijaa; muun muassa Janne Heittokangas ja Risto Korhonen
Tutkimusalue kompleksianalyysi, differentiaaliyhtälöt
Palkinnot Joensuun yliopiston tunnustuspalkinto (1987), Suomalaisen Tiedeakatemian jäsen, SVR RI, sot.am

Laine tuli ylioppilaaksi Nokian yhteiskoulusta 1961. Hän valmistui Helsingin yliopistosta filosofian kandidaatiksi 1966, lisensiaatiksi 1968 ja tohtoriksi 1971.[1] Hänen englanninkielinen artikkeliväitöskirjansa (1970) oli otsikoitu Quasirational Mappings on Parabolic Riemann Surfaces.[1][3] Väitöskirjatyön ohjaaja oli professori Lauri Myrberg.[3] Laine on ollut Helsingin yliopiston matematiikan dosentti vuodesta 1974.[1]

Työurallaan Laine työskenteli Wärtsilän teknisen oppilaitoksen lehtorina (1967–1968), Joensuun korkeakoulun matematiikan virkaatekevänä apulaisprofessorina (1969–1971) ja matematiikan apulaisprofessorina (1972–1974). Hän oli vieraileva postdoc-tutkija Romanian Tiedeakatemiassa (1972), ja professuurin Joensuusta saatuaan Alexander von Humboldt -säätiön dosenttina Erlangenin yliopistossa (1975–1976) sekä vieraileva professori Erlangenin yliopistossa (1989).[1]

Laineen oma tutkimustyö on keskittynyt erityisesti kompleksianalyysiin ja differentiaaliyhtälöihin.[1] Yliopisto-opettajana hän ohjannut 26 väitellyttä tohtoriopiskelijaa vuoteen 2013 mennessä. Tähän joukkoon lukeutuvat muun muassa apulaisprofessori Janne Heittokangas ja professori Risto Korhonen.[3]

Professorintyönsä ohella Laineella on ollut useita huomattavia luottamustehtäviä. Hän on toiminut Joensuun korkeakoulun vararehtorina 1972–1974 ja valtuuston puheenjohtajana 1981–1983, Joensuun yliopiston matemaattis-luonnontieteellisen tiedekunnan dekaanina 1984 sekä 1993-2000 ja yliopiston I vararehtorina 1984–1987. Hän on myös johtanut esimerkiksi matematiikan opetuksen kansallista komiteaa puheenjohtajana 1979–1992.[1]

Kiitoksena merkittävästä työstään Laineelle on myönnetty muun muassa Joensuun yliopiston tunnustuspalkinto (1987).[1] Suomalaisen Tiedeakatemian jäsen Laine on ollut vuodesta 1986.[2] Laineelle on myönnetty myös Suomen Valkoisen Ruusun ritarikunnan ensimmäisen luokan ritarimerkki ja sotilasansiomitali.[1]

Teoksia
  • Quasirational mappings on parabolic Riemann surfaces (1970). Väitöskirja.
  • Nevanlinna theory and complex differential equations (1993)
  • Painlevé differential equations in the complex plane (2002)
  • Tropical value distribution theory and ultra-discrete equations (2015)
  • Complex delay-differential equations (2021)

Lähteet
  1. Suomen professorit 1640–2007, Professoriliitto, (ISBN 978-952-99281-1-8 ja 978-952-99281-2-5, viitattu 17 toukokuuta 2019), s. 361
  2. Suomalaisen Tiedeakatemian varsinaiset jäsenet päivitetty 13.3.2019. Suomalainen Tiedeakatemia. Viitattu 17.5.2019.
  3. Ilpo Ensio Laine (Mathematics Genealogy Project) North Dakota State University, ndsu.nodak.edu. Arkistoitu 9.8.2018. Viitattu 17.5.2019. (englanniksi)


    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.