Ilpo Kaija

Tuomas Ilpo Kaija (1. kesäkuuta 1921 Alahärmä – 30. lokakuuta 1944 Vuotso, Sodankylä) oli suomalainen vänrikki ja runoilija, joka kaatui Lapin sodan aikana.[1][2]

Kaija palveli tulenjohtajana Raskas Patteristo 14:ssä. Kaija kaatui 30. lokakuuta 1944 Kaunispäällä suomalaisten hyökätessä Vuotsosta kohti Laanilaa. Kyseessä oli varusmiesten ja kantahenkilökunnan voimin tehtävä hyökkäys. Vuonna 1922 ja sitä ennen syntyneet reserviläiset eivät käskyn mukaan saaneet osallistua hyökkäykseen, koska heidän oli määrä päästä seuraavana päivänä siviiliin, mutta tiedotuskatkon takia käsky saavutti patteriston liian myöhään, ja vuonna 1921 syntynyt Kaija joutui vastoin tarkoitusta tulenjohtajaksi. Kaija on haudattu Hietaniemen hautausmaalle Helsinkiin.[3][2][2]

Ennen kaatumistaan Kaija kirjoitti kirjeessä sotasairaalaan patterinpäällikölleen Lauri Jäntille 18. lokakuuta 1944: ”En tiedä, kannattaako yleensä enää lähteä suunnittelemaan opiskelua. Jos luoksesi joskus hämärässa tulevaisuudessa hiippailee mies, jonka nuoruus takertui kerran piikkilankoihin, älä lyö häntä korvalle vaan muista, että meitä on monta, jotka olemme tavoitelleet elämässämme unelmaa ja tavanneet liekin, joka syö...”[2]

Kaijan runo Rintaman kevät julkaistiin Olavi Paavolaisen toimittamassa runokokoelmassa Täältä jostakin – Suomen kenttäarmeijan runoja (WSOY 1943).[2]

Vuonna 2011 Yle Radio 1:ssä esitettiin Todellisia tarinoita -sarjassa Ilpo Kaijasta kertonut radiodokumentti Tuntemattoman runoilijan kuolema.[4][5]