Seksityö

Paritus on kiellettyä kaikissa Euroopan maissa.[11]

Seksinosto on rangaistavaa muutamassa valtiossa: Ruotsi kielsi seksinoston vuonna 1999,[12] Norja ja Islanti vuonna 2009[13][14] ja Ranska vuonna 2016.[11]

Yhdistynyt kuningaskunta kielsi seksin ostamisen parittajan avulla työskentelevältä myyjältä tai ihmiskaupan kohteena olevalta vuonna 2008.[15]

Pääartikkeli: Prostituutio Suomessa

Suomessa seksin myyminen on sallittua mutta paritus ja seksin osto paritettavilta henkilöiltä tai ihmiskaupan uhreilta on vuodesta 2015 ollut kiellettyä.[15] Myös seksin myynnin julkinen mainonta on Suomessa kiellettyä.

Tuomari Susan Himel kumosi Kanadan bordellit ja parittajat kieltävän lain vuonna 2010.[16] Himelin mukaan lait rikkovat perustuslain takaamaa ”oikeutta elämään, vapauteen ja turvallisuuteen”. Haasteen olivat tehneet seksinmyyjät, joista yksi kertoi, miten kieltolain vuoksi hän on joutunut työskentelemään kadulla ja siksi hänet on hakattu ja raiskattu.[16] Seksityöläisiä on jopa murhattu.[16] Vuonna 2012 Ontarion vetoomustuomioistuin vahvisti Himelin päätöksen.[17]

Norjassa seksin myynti lisääntyi ostokiellon (2009) jälkeen.[18] Ruotsinkin ostokiellosta on huonoja kokemuksia.[19] Ihmisoikeusjärjestö Amnesty International julkaisi vuonna 2016 tutkimuksen, jonka mukaan ostokiellon toimeenpano ja valvonta aiheuttavat Norjassa jatkuvia ihmisoikeusloukkauksia: ostokielto esimerkiksi altistaa seksinmyyjät väkivallalle, häädöille ja uhkaa heidän oikeuttaan terveydenhuoltoon ja lain suojaan.[20] Järjestö asettui kannattamaan ostokiellon sijaan rangaistavuudesta luopumista eli kaiken aikuisten välisen suostumuksellisen seksikaupan rikosoikeudellisen säätelyn poistamista.[21]

Soi Cowboy, seksinmyyntialue Bangkokissa.

Tutkija Anna Kontulan mukaan osuuskuntabordellien salliminen parantaisi seksityöntekijöiden työturvallisuutta, kun taas seksinostokielto saattaisi heikentää seksinmyyjien itsemääräämisoikeutta ja lisätä paritusrikollisuutta, mihin Ruotsinkin kokemukset viittaavat.[22]

Seksinmyyjiä auttavan Pro-tukipisteen mukaan ostokielto voisi siirtää toiminnon pimentoon, jolloin etenkin parittajien armoilla olevat seksityöntekijät kärsisivät. Yleisestikin Pohjoismaisten järjestöjen mukaan seksinostokielto vahingoittaisi erityisesti heikoimmassa asemassa olevia seksityöntekijöitä. [23]

Kansainvälistä seksikauppaa tutkinut sukupuolentutkimuksen professori Marjut Jyrkinen kieltäisi seksin myymisen kokonaan, koska sen pitäminen rikoksena osoittaisi, että toiminta ei ole yhteiskunnallisesti hyväksyttävää. Hän katsoo myös, että kriminalisointi itsessään ole riittävä syy seksin myyntiin liittyvien ihmisoikeusloukkauksien kitkemiseksi.[24] Seksityöstä väitöskirjaa valmistelevan tutkija Niina Vuolajärven mukaan moni muu asia vaikuttaa kriminalisointia enemmän seksin myynnin yleisyyteen ja ilmenemismuotoihin. Hänen mukaansa seksityöntekijöiden aseman parantaminen edellyttäisi muutoksia maahanmuuttopolitiikkaan, työlainsäädäntöön ja sosiaalipolitiikkaan eli rakenteisiin, jotka asettavat ihmiset eriarvoisiin lokeroihin.[24]

YK:n pääsihteeri Ban Ki-Moonin mukaan lait, jotka rankaisevat homoseksuaalisuudesta, seksin myynnistä ja ruiskuhuumeiden käytöstä, ovat keskeinen este sille, että AIDS:n vastainen työ saavuttaisi tärkeimmät kohderyhmänsä. AIDS-komission jäsen, entinen korkeimman oikeuden tuomari Michael Kirby sekä tutkija Michael Wong kirjoittavat, että Australia on hyvä esimerkki sallivampien lakien hyödyistä.[25]

Vuonna 2012 YK:n Aids-komissio vaati seksityön laillistamista kaikkialla muiden ammattien tavoin.[26] Bordellit ja paritus tulisi sallia.[27] Komission mukaan seksityön vastaiset lait estävät AIDSin-vastaista taistelua.[28] YK:n silloinen pääsihteeri Ban Ki-Moon ja YK:n kehitysohjelma tukivat raporttia.[26]