Ilomantsi
Ilomantsi (karjalaksi Il'manči[8] tai Ilomančči[9]; ruots. Ilomants) on Suomen kunta, joka sijaitsee Pohjois-Karjalassa. Ilomantsi on Suomen ja Euroopan unionin manneralueen itäisin kunta. Kunnan asukasluku on 4 492 henkeä,[3] ja sen naapurikunnat ovat Joensuu ja Lieksa.
| Ilomantsi Ilomančči/Il'manči (karjala), Ilomants (ruotsi) |
|
|---|---|
 |
 |
|
sijainti | |
| Sijainti | |
| Maakunta | Pohjois-Karjalan maakunta |
| Seutukunta | Joensuun seutukunta |
| Kuntanumero | 146 |
| Hallinnollinen keskus | Ilomantsin kirkonkylä |
| Perustettu | 1875[1] |
| Kokonaispinta-ala |
3 172,68 km² 23:nneksi suurin 2022 [2] |
| – maa | 2 763,38 km² |
| – sisävesi | 409,30 km² |
| Väkiluku |
4 492 182:nneksi suurin 31.12.2022 [3] |
| – väestötiheys | 1,63 as./km² (31.12.2022) |
| Ikäjakauma | 2020 [4] |
| – 0–14-v. | 8,9 % |
| – 15–64-v. | 50,1 % |
| – yli 64-v. | 41,0 % |
| Äidinkieli | 2020 [5] |
| – suomenkielisiä | 96,5 % |
| – ruotsinkielisiä | 0,1 % |
| – muut | 3,5 % |
| Kunnallisvero |
21,00 % 160:nneksi suurin 2022 [6] |
| Kunnanjohtaja | Marjut Ahokas |
| Kunnanvaltuusto | 21 paikkaa |
| 2021–2025[7] • Kesk. • SDP • PS • Vas. • KD |
10 6 3 1 1 |
| www.ilomantsi.fi | |
Ilomantsi-nimi pohjautuu kantasaamen ylimmäistä tarkoittavaan sanaan, ja nimen taustalla on kirkonkylässä sijaitseva Ilomantsinjärvi, jonka on katsottu olevan vesistönsä ylimmäinen järvi.[10]
Ilomantsin asukkaista 17,4 prosenttia kuuluu ortodoksiseen kirkkoon. Näin ollen Ilomantsi on Suomen ortodoksisin kunta.
Kunnanjohtajana on toiminut vuoden 2017 joulukuusta Marjut Ahokas.[11][12]
Maantiede
Ilomantsin pinta-ala on 3 172,68 km², josta 409,30 km² on vesistöjä.[2] Talvisodan 1940 päättäneen Moskovan rauhan myötä Ilomantsin pinta-alasta 1 489 km² kuului Neuvostoliitolle luovutettuihin alueisiin. Väestötiheys on 2,2 asukasta/km². Ilomantsissa sijaitsee Euroopan unionin manneralueen itäisin piste, Virmajärvi (vain Kypros ja Ranskaan kuuluva Réunion sijaitsevat vielä idempänä). Kunnan alueella sijaitsee Koitere, joka on pinta-alaltaan Suomen 26. suurin järvi.
Ilomantsissa sijaitsevia luonnonsuojelualueita ovat muun muassa Petkeljärven kansallispuisto, Patvinsuon kansallispuisto ja Koivusuon luonnonpuisto.
Kylät
Ahvenjärvi, Hattuvaara, Haukivaara, Huhmarisvaara, Huhus, Iknonvaara, Ilaja, Ilomantsi, Issakka, Kakkaravaara, Kakonaho, Kirvesvaara, Kivilahti, Kivilampi, Kokkokangas, Kontiovaara, Korentovaara, Kuolismaa, Kuuksenvaara, Käenkoski, Köpönvaara, Lapinniemi, Lapiovaara, Lehtovaara, Liusvaara, Lokanlahti, Longonvaara, Lutikkavaara, Maukkula Marjovaara, Mekrijärvi, Melanselkä, Mutalahti, Möhkö, Naarvansalo, Nehvonniemi, Nuorajärvi, Ontronvaara, Ostronsaari, Paavonvaara, Pallosenvaara, Patrikka, Pihlajavaara, Piilovaara, Putkela, Ryökkylä, Siitarinvaara, Sonkaja, Tokrajärvi, Tykkylänvaara, Tyrjänsaari, Viitavaara, Vuottoniemi (osa kylistä luovutettiin Neuvostoliitolle 1944) ja Mäkikylät, joka on Maukkulan, Issakan ja Paavonvaaran yhteistoiminta-alue.
Pogosta
Ilomantsin kirkonkylä tunnetaan Pogostana. Siitä on tullut myös koko Ilomantsin synonyymi. Pogosta-sana elää muun muassa paikallislehti Pogostan Sanomien ja maan suurimpiin laturetkiin kuuluvan Pogostan hiihdon nimessä. Pogostantauti on ihmiseen hyttysistä leviävä virus, joka löydettiin Ilomantsista.
Historia
Ilomantsi on alueensa vanhin pitäjä. Sitä verotettiin Novgorodista jo 1400-luvulla. Se oli levotonta rajaseutua. Alueella harjoitettiin kaskitaloutta, kunnes 1800-luvun suurten kuolonvuosien jälkeen siirryttiin peltoviljelyyn ja karjanhoitoon. Möhkön ruukki toi vaurautta 1800-luvun loppupuoliskolla. Sen jälkeen alkoivat savotat ja raaka-aineen hankinta Enso-Gutzeitille.[13]
Toinen maailmansota koetteli Ilomantsia kovasti, lähes viisisataa ilomantsilaista sai surmansa. Ilomantsin alueella käytiin taisteluita sekä talvisodassa että jatkosodassa, ja kunnan alueella on useita näihin taisteluihin liittyviä muistomerkkejä[14]. Jatkosodan aikana kunnan itäosien väestö evakuoitiin Savoon. Sadat menettivät jatkosodan takia kotinsa.[15]
Osassa kunnan itäosia, jotka luovutettiin Neuvostoliitolle, puhuttiin perinteisesti karjalan kielen varsinaiskarjalaa, tarkemmin eteläkarjalaa.[16]
Väestönkehitys
Seuraavassa kuvaajassa on esitetty kunnan väestönkehitys viiden vuoden välein vuodesta 1980 lähtien. Käytetty aluejako on 1.1.2017 tilanteen mukainen.
Taajamat
Vuoden 2017 lopussa Ilomantsissa oli 5 128 asukasta, joista 2 758 asui taajamassa, 2 324 haja-asutusalueilla ja 46:n asuinpaikat eivät olleet tiedossa. Ilomantsin taajama-aste on 54,3 %.[18] Kunnassa on vain yksi taajama, Ilomantsin kirkonkylä.[19]
Palvelut
Koulutus
Ilomantsissa esi- ja perusopetus keskitetään lukuvuodesta 2020–2021 alkaen Pogostan kouluun (luokka-asteiden 0–9 yhtenäiskoulu), ja kunta sulkee kolme viimeistä kyläkouluansa (Hatun, Iknonvaaran ja Lylykosken koulut) elokuuhun 2020 mennessä.[20][21][22] Toisen asteen yleissivistävää koulutusta annetaan Ilomantsin lukiossa.[23]
Kulttuuri
Kirjastopalveluja tarjotaan muun muassa Ilomantsin pääkirjaston, kirjastoauton sekä Vaara-kirjastojen verkkopalvelujen ja muiden toimipisteiden välityksellä.[24]
Terveysasema
Ilomantsin terveysasema tarjoaa arkipäivisin perusterveydenhoidon palveluja. Terveysasema on osa Siun soten tarjontaa.[25][26]
Seurakunnat
Vuoden 2018 aluejaon mukaan Ilomantsissa on seuraavat Suomen evankelis-luterilaisen kirkon seurakunnat:[27]
- Ilomantsin seurakunta
Itsenäisenä helluntaiseurakuntana Ilomantsissa toimii Ilomantsin helluntaiseurakunta.[28]
Suomen ortodoksisen kirkon seurakunnista Ilomantsin alueella toimii Ilomantsin ortodoksinen seurakunta.[29]
Kaivannaisteollisuus
Hattuvaaran Pampalossa on kultaesiintymä, jonka omistaa ruotsalaisen Endomines AB:n tytäryhtiö Endomines Oy. Yhtiö käynnisti vuonna 2007 tutkimuskairaukset.[30] Pampalon kultakaivoksen tuotanto alkoi helmikuussa 2011.[31] Lisäksi Ilomantsissa louhitaan mustakiveä lähinnä hautakiviksi.[32][33]
Ilomantsin liikenne
Ilomantsiin johtaa Joensuusta kantatie 74. Rajan pinnassa kulkee Runon ja Rajan tie.
Joensuu–Ilomantsi-rata valmistui kokonaisuudessaan vuonna 1967. Henkilöliikenne rataosalla lakkautettiin vuonna 1969. Nykyisin rataosalla on ainoastaan tavaraliikennettä.
Nähtävyydet
- Ilomantsin ortodoksinen kirkko
- Luterilainen ”kuvakirkko”
- Katri Vala Kulttuurikeskus
- Kivilahden rajaseutukirkko
- Mekrijärven tutkimusasema
- Möhkö
- Naarvan asesepän paja
- Naarvan rajaseutukirkko
- Parppeinvaaran runokylä ja Runonlaulajan Pirtti
- Patvinsuon kansallispuisto
- Petkeljärven kansallispuisto ja sodanaikaiset taistelupaikat
- Taistelijan talo
Ruokakulttuuri
Ilomantsin pitäjäruoiksi nimettiin 1980-luvulla vatruskat, sienisalaatti, tsupukat eli ohukaiset, kiesa (kaura- tai ruisjauhosta valmistettu suuruste) ja lakat.[34]
Muuta
Kunnassa sijaitsee Rajavartiolaitoksen Hiienvaaran harjoitus- ja ampuma-alue Koitereen lähistöllä sekä Itä-Suomen Huoltorykmentin alainen varastoalue.
Tunnettuja ilomantsilaisia
- Immo Eronen, jalkapalloilija
- Hannu Hoskonen, kansanedustaja
- Jari Jolkkonen, piispa
- Stepan Karhapää, runonlaulaja
- Martta Kuikka, kalevalaisten itkuvirsien laulaja
- Mateli Kuivalatar (oik. Magdaleena Ikonen), runonlaulaja
- Pietari Kurvinen, lähetyssaarnaaja
- Hilkka Kuusela, Pogostan Hilkka, Pogostan Sanomien päätoimittaja
- Maj-Lis Könönen, iskelmämuusikko ja lauluntekijä
- Liisa Matveinen, kansanmuusikko
- Onni Määttänen, Mannerheim-ristin ritari
- Heimo Rautava, eräkirjailija
- Henrik Renqvist, rukoilevaisliikkeen perustaja
- G. A. Serlachius, puunjalostusteollisuuden pioneeri, Gösta Serlachiuksen isä
- Simana Sissonen, runonlaulaja
- Katri Vala, runoilija
- Kaisa Varis, hiihtäjä.
Katso myös
Lähteet
- Yleistietoa Ilomantsista 13.2.2007. Ilomantsin kunta. Arkistoitu 12.2.2007. Viitattu 5.11.2007.
- Pinta-alat kunnittain (Excel) 1.1.2022 1.1.2022. Maanmittauslaitos. Viitattu 29.1.2022.
- Väestörakenteen ennakkotiedot alueittain, 2022M01*-2022M12* 31.12.2022. Tilastokeskus. Viitattu 27.1.2023.
- Väestö iän (1-v.) ja sukupuolen mukaan alueittain, 1972–2020 31.12.2020. Tilastokeskus. Viitattu 13.5.2021.
- Tunnuslukuja väestöstä alueittain, 1990–2020 31.12.2020. Tilastokeskus. Viitattu 13.5.2021.
- Kuntien ja seurakuntien tuloveroprosentit vuonna 2022 29.11.2021. Verohallinto. Viitattu 18.2.2022.
- Kuntavaalit 2021, Ilomantsi Oikeusministeriö. Viitattu 19.9.2021.
- http://onomastics.ru/sites/default/files/VO_2013_1%2814%29/Kuzmin%20Onomastics_2013_1%2814%29-2.pdf
- Murdehet Karjalan Sivistysseura. Viitattu 6.2.2019. (karjalaksi)
- Paikkala, Sirkka ym.: Suomalainen paikannimikirja, s. 98. Helsinki: Karttakeskus : Kotimaisten kielten tutkimuskeskus, 2007. ISBN 9789515939760 sid.. Näköisversio.
- Marjut Ahokas Ilomantsin kunnanjohtajaksi tiukan äänestyksen jälkeen Karjalainen. 8.5.2018. Arkistoitu 23.6.2018. Viitattu 23.6.2018.
- Marjut Ahokas valittiin Ilomantsin kunnanjohtajaksi tiukalla äänestyksellä Yle Uutiset. Viitattu 24.4.2021.
- Suur-Ilomantsin synty Ilomantsi. Viitattu 16.1.2018.
- Ilomantsi | SOTAMUISTOMERKIT www.sotamuistomerkit.fi. Viitattu 19.4.2022.
- Levoton vuosisadan alku Ilomantsi. Viitattu 16.1.2018.
- Kotus. Karjalan kieli, kartta Kotimaisten kielten tutkimuslaitos. Viitattu 13.7.2019.
- Väestö kielen mukaan sekä ulkomaan kansalaisten määrä ja maa-pinta-ala alueittain 1980 - 2016 29.3.2017. Tilastokeskus. Arkistoitu 17.6.2018. Viitattu 5.1.2018.
- Taajama-aste alueittain 31.12.2017 28.9.2017. Tilastokeskus. Arkistoitu 16.7.2019. Viitattu 4.12.2018.
- Taajama- ja haja-asutusalueväestö iän ja sukupuolen mukaan kunnittain 31.12.2017 28.9.2017. Tilastokeskus. Arkistoitu 14.7.2019. Viitattu 4.12.2018.
- Perusopetus Ilomantsin kunta, ilomantsi.fi. Viitattu 31.5.2020.
- Tarja Laitinen: Ilomantsin viimeiset kyläkoulut lakkautumassa 4.9.2019. Yleisradio, yle.fi. Viitattu 31.5.2020.
- Tarja Laitinen: Ilomantsi aloittamassa yhteistoimintaneuvottelut – ei irtisanomisia 23.1.2020. Yleisradio, yle.fi. Viitattu 31.5.2020.
- Ilomantsin lukio Ilomantsin kunta, ilomantsi.fi. Viitattu 31.5.2020.
- Kirjasto Ilomantsin kunta, ilomantsi.fi. Viitattu 31.5.2020.
- Siun terveydeksi Ilomantsin kunta, ilomantsi.fi. Viitattu 4.5.2021.
- Terveysasemien vastaanotot Pohjois-Karjalan sosiaali- ja terveyspalvelujen kuntayhtymä (Siun sote), siunsote.fi. Viitattu 4.5.2021.
- Yhteystiedot - Suomen evankelis-luterilainen kirkko evl.fi. Viitattu 23.8.2018.
- Seurakunnat Suomen helluntaikirkko. Viitattu 6.9.2021.
- https://ort.fi/seurakunnat-hiippakunnat-ja-luostarit/seurakunnat/ilomantsin-ortodoksinen-seurakunta (Arkistoitu – Internet Archive)
- Karjalainen, 13.6.2007.
- Endomines: Endomines startar guldproduktionen i Pampalo kalvinit.com. 8.2.2011. Viitattu 10.2.2011.
- Heikki Haapalainen: Musta kivi tuo työpaikkoja Ilomantsiin – uusi tehdas käynnistyy lähiviikkoina 29.1.2015. YLE Uutiset. Viitattu 29.1.2015.
- Kivimantsi Oy kivimantsi.fi. Arkistoitu 20.12.2014. Viitattu 29.1.2015.
- Kolmonen, Jaakko (toim.): Kotomaamme ruoka-aitta: Suomen, Karjalan ja Petsamon pitäjäruoat, s. 130. Helsinki: Patakolmonen, 1988. ISBN 951-96047-3-1.
Kirjallisuutta
- Seppo Knuuttila; Helmi Järviluoma; Anne Logrén; Risto Turunen (toim.): Syrjäseudun idea. Kulttuurianalyysejä Ilomantsista. SKS, 2012.
Aiheesta muualla
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Ilomantsi Wikimedia Commonsissa
- Ilomantsin kunnan kotisivu
- Ilomantsin sotahistoria
- Suomen ortodoksinen kirkko – Ilomantsin seurakunnan alueella olevat kirkot ja pyhäköt (Arkistoitu – Internet Archive)
- Ylen Elävä arkisto – Metsien kätköissä Pogostalla 1964
- Runolaulajan Pirtti Parppeinvaaran Runokylässä (Arkistoitu – Internet Archive)
- Mäkikylät (Arkistoitu – Internet Archive)
- Räisänen, Alpo: Pielisen Karjalan saamelaisperäisiä paikannimiä (PDF) (s. 319–324) Suomalais-Ugrilaisen Seuran Toimituksia 253. 2007. Helsinki. Viitattu 15.6.2013. (selostus mm. Ilomantsi-nimen merkityksestä)
- Tilastokeskus - Ilomantsin avainluvut
- Jäniskosken–Niskakosken alue myytiin vuonna 1947
- Hangon vuokra-aluetta vuosina 1940–1941
- Porkkalan vuokra-aluetta vuosina 1944–1956
- Liitettiin naapurikuntaan vuonna 1946