Ilola (Muolaa)

Suomelle kuuluessaan Ilola sijaitsi Muolaan eteläosassa Kivennavan ja Kanneljärven vastaisella rajalla[2] noin 13 kilometriä Muolaan kirkonkylästä Kirkkorannasta lounaaseen.[3] Sen naapurikyliä olivat Muolaan puolella lännessä Perkjärvi, pohjoisessa Sormula, koillisessa Harvola ja Soittola, Kivennavan puolella idässä Pamppala ja kaakossa Kaukolempiälä sekä Kanneljärven puolella etelässä Häme.[3]

Ilolan kylä sijaitsi hieman syrjässä metsäisten taipaleitten takana.[3] Viipurista Kivennavalle johtaneesta Kantatie 63 johti Ilolaan kylätiet Äimisuon länsipuolelta ja eteläpuolelta.[4][3][5] Vuonna 1936 Ilolan pinta-ala oli 18,73 neliökilometriä, josta oli peltoa 258 hehtaaria, niittyä yhdeksän hehtaaria ja metsää 1 605 hehtaaria.[6] Ilolan kylän talot sijoittuivat noin 4-5 kilometrin matkalle Suulajärven koillispuolelle kylätien varrella ja kylän pellot sijaitsevat pääasiassa kylätien ja Suulajärven välisellä alueella.[5][3] Kyläkeskustassa sijaitsee kanskoulu, nuorisoseurantalo ja kauppa.[7] Ilolan koulupiiri perustettiin vuonna 1904 ja oma koulurakennus valmistui 1905.[8] Koulupiiriin kuului Ilolan kylän lisäksi Maisniemen hovin alue Perkjärven kylän itäosasta Suulajärven länsirannalta.[8] Koulu säilyi ehjänä talvisodasta.[8]

Ilolan väestö evakuoitiin läntisempään Suomeen heti talvisodan alettua vuonna 1939.[9] Moskovan rauhassa 1940 alue luovutettiin Neuvostoliitolle, mutta Suomi valtasi alueen takaisin jatkosodan alussa 1941 ja kylän asukkaat pääsivät palaamaan raunioituneeseen kotikyläänsä. Jälleenrakennus keskeytyi vuonna 1944 Neuvostoliiton suurhyökkäyksen alettua ja kylän asukkaat evakuoitiin uudelleen. Rauhanteossa kylä jäi taas Neuvostoliiton puolelle. Nykyisen venäläisen nimensä se sai vuonna 1948.

Sodan jälkeen Muolaan siirtoväki asutettiin Lounais-Hämeeseen, jossa Ilolan kylän asukkaat asutettiin Sääksmäelle ja Valkeakoskelle.[10]