Ilmo Launis

Ilmo Armas Launis (26. marraskuuta 1912 Helsinki 26. maaliskuuta 1995 Helsinki) oli suomalainen pastori, kirjailija ja lyhytelokuvantekijä.

Ilmo Launiksen isä oli useita kirkkorakennuksia suunnitellut arkkitehti ja taidemaalari Ilmari Launis (ent. Lindberg; 1881–1955). Ilmo Launis toimi kappalaisena Töölön seurakunnassa. Hän oli vetämässä seurakunnan kerhotoimintaa, teki työtä alkoholistien keskuudessa ja hän ohjasi myös useita lyhytelokuvia.[1]

Launis vieraili kymmeniä kertoja Israelissa ja Palestiinassa ja teki aiheesta useita tieto- ja valokuvateoksia.[1]

Launiksen kuudesta lapsesta tunnettuja ovat laulaja Martti Launis (1946–2018) ja kuvittaja ja graafikko Mika Launis (s. 1949).[2]

Teoksia

  • Vapahtajan jalanjälkiä : Kristuksen kärsimystie Palestiina-valokuvien valaisemana. WSOY 1944
  • Pyhä maa värikuvina. WSOY 1959
  • Suuntana Jerusalem : Pyhän maan kävijän opas, tekijät Ilmo Launis ja Uriel Kailo. Kirkon opintokeskus; Helsinki 1965

Elokuvia

  • Tuulten talo. 1968
  • Takapihan aurinko. 1972
  • Ikkuna ikuisuuteen. 1972
  • Ei minulta mitään puutu. 1975
  • Makuuvaunu. 1976

Lähteet

Viitteet

  1. Rautio, Ilse: Aikalainen: Ilmo Launis jalostaa roskaa. Helsingin Sanomat, 6.10.1982, s. 16. Lehti HS Aikakoneessa (tilaajille).
  2. Kuka kukin on 1970, s. 523. Helsinki: Otava, 1970.

    Kirjallisuutta

    • Tuure, Martti: Halkaise palanen puuta - minä olen siinä ILMO LAUNIS: PAPPI JA TAITEILIJA. Hämeenlinna. Päivä Osakeyhtiö. 2015. ISBN 978-952-475-732-4.
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.