Ilme

Ilme on ihmisen kasvojen lihasten aikaansaama tunteen ilmaus. Ilmeet ovat non-verbaalista viestintää, ja yksi ihmisen tärkeimmistä sosiaalisen kommunikoinnin tavoista. Myös muilla nisäkkäillä on todettu ilmeisiin perustuvaa viestintää.

Eri ilmeitä saksalaisessa piirustuksessa (1873)

Ihminen pystyy muodostamaan eri ilmeitä tahdonvaraisesti, mutta useimmat ilmeet syntyvät tahattomasti ja luonnostaan, sillä ne liittyvät suoraan tunteisiin. Joitakin ilmeitä on lähes mahdotonta peittää.

Ihmiset tunnistavat tietyt ilmeet kulttuuritaustastaan riippumatta. Tyypillinen helposti tunnistettava ilme on esimerkiksi viha. Toisaalta joitakin ilmeitä, kuten kauhua ja inhoa, voi olla vaikeaa erottaa toisistaan.

Vauvat osaavat kommunikoida ilmeillä paljon ennen kuin oppivat puhumaan. Ensin ne useimmiten matkivat vanhempiensa ilmeitä, vaikkapa huulien pyöristystä, kulmien kurtistusta tai kielen näyttämistä. Ilme on siis vauvan ensimmäisiä tapoja saada kontakti ympäristöönsä.

Mikroilme on hyvin lyhytkestoinen, vain sekunnin murto-osan kestävä kasvonilme. Mikroilmeet ovat tahdosta riippumattomia, ja ne ilmentävät sellaisia tunteita, joita ihminen ei halua paljastaa. Mikroilmeitä on vaikea havaita keskustelutilanteessa, mutta niiden tunnistaminen helpottuu videokuvan ja tietokoneanalyysin avulla. [1]