Ilmatila

Ilmatila on valtion maa- tai merialueen yläpuolella sijaitseva ilma-alue[1]. Ilmatila jaetaan valvottuun ja valvomattomaan ilmatilaan, jotka jakaantuvat vielä erikoistuneempiin ilmatilaluokkiin.[2] Luvatonta lentämistä vieraan valtion ilmatilassa kutsutaan ilmatilan loukkaukseksi. Useiden maiden rajoilla sijaitsee myös ilmapuolustuksen tunnistusvyöhyke eli ADIZ.

Ilmatilaluokat

Ilmatila jaetaan kirjaintunnuksilla eri luokkiin sen perusteella, minkälaista lennonjohtopalvelua siellä saa. Lisäksi ilmatilaluokkaa määrittelee, minkälaisella ilma-aluksella kyseiseen ilmatilaan saa lentää. Ilmatilaluokkia on A, B, C, D, E, F, G. Suomessa käytössä on luokat C, D ja G. C-ilmatila on tiukin Suomessa käytössä oleva ilmatila, jossa kaikki ilma-alukset porrastetaan toisistaan. D-ilmatilassa IFR-liikenne porrastetaan muista koneista. VFR-koneille/koneista annetaan liikenneilmoituksia. G-ilmatila on valvomatonta ilmatilaa, jonne saa lentää ilman selvitystä. Valvottuun tilaan lentääkseen pitää pilotilla olla selvitys. Nykyinen, kirjaimiin perustuva ilmatilaluokitus on vuodelta 1990 ja sitä sovelletaan hieman eri tavalla eri maissa. Esimerkiksi Yhdysvallat luopui nykyjärjestelmän käyttöönoton yhteydessä eräin harvoin poikkeuksin kaikista muista paitsi kirjaimiin perustuvista ilmatilaluokituksista vuonna 1993. Yhdysvaltain ulkopuolella on edelleen käytössä muitakin ilmatilakäsitteitä, kuten lähialueet, joilla tarkoitetaan lähilennonjohdon valvomaa ilmatilan osaa. Nämä muut ilmatilakäsitteet periytyvät usein vanhemmista luokituksista. Toisaalta esimerkiksi Suomessa oli 1970-luvun lopusta alkaen käytössä kokonaan oma ilmatilaluokka, joka myöhemmin kirjainperustaisessa ilmatilajärjestelmässä oli nimeltään G+, jolla tarkoitettiin sellaista G-ilmatilaa, jossa annettiin lentopaikan lennontiedotuspalvelua (AFIS). G+-ilmatilasta luovuttiin vuonna 2014, kun yhteiseurooppalaiset SERA-lentosäännöt otettiin käyttöön.[3][4] Jatkossa käyttöön tulee myös uudentyyppisille ilma-aluksille tarkoitettuja ilmatilarakenteita, kuten matalalentokäytäviä.[5]

Juridinen rakenne

Kunkin valtion yläpuolella oleva ilmatila kuuluu kyseiselle valtiolle, ja vieraan valtion ilmatilassa liikkuvan lentoliikenteen on saatava etukäteen lupa ilmatilan käyttöön. Turvallisuussyistä ja meluhaittojen vuoksi lentokoneet eivät yleensä saa laskeutua alle 150 metrin korkeuteen maan- tai vedenpinnasta, asutuskeskusten kohdalla 300 metrin. Lentoreitin ja lentokorkeuden voi valita vapaasti vain matalalla lennettäessä. Sitä ylempänä, valvotussa ilmatilassa, liikkumista varten on saatava lennonjohdon lupa.[6]

Ilmatila on porrastettu 900 metristä alkaen kerroksiin 500 jalan (noin 150 metrin) välein. Täysien tuhansien jalkojen korkeudet on varattu mittarilentosääntöjen mukaan liikkuvalle liikenteelle ja niiden väliin jäävät pinnat näkölentosääntöjä noudattavalle liikenteelle. Kummassakin ryhmässä joka toinen pinta on varattu itään ja joka toinen länteen suuntautuvalle liikenteelle.[6]

Alla olevassa taulukossa on selitetty minkälaista palvelua kussakin ilmatilassa saa ja millaisilla säännöillä k.o. luokassa saa lentää. Taulukko on suuntaa antava, sillä eri maiden lentosäännöissä on pieniä eroja. Esimerkiksi Yhdysvalloissa ilmatilaluokissa C-E VFR-ilma-alus ei tarvitse selvitystä.[7]

LuokkaSäännötPorrastetaanPalveluNopeusrajoitusSelvitys
AVain IFRKaikkiLennonjohtopalveluaEi oleKyllä
BIFR ja VFRKaikkiLennonjohtopalveluaEi oleKyllä
CIFRIFR kaikistaLennonjohtopalveluaEi oleKyllä
CVFRVFR IFR:äLennonjohtopalvelua ja liikenneilmoituksia VFR-lennoista250 kts tai alle 10 000 ft alapuolellaKyllä
DIFRIFR IFR:stäLennonjohtopalvelua ja liikenneilmoituksia VFR-lennoista250 kts tai alle 10 000 ft alapuolellaKyllä
DVFREiLennonjohtopalvelua ja liikenneilmoituksia VFR-lennoista250 kts tai alle 10 000 ft alapuolellaKyllä
EIFRIFR IFR:stäLennonjohtopalvelua ja liikenneilmoituksia VFR-lennoista250 kts tai alle 10 000 ft alapuolellaKyllä
EVFREiLiikenneilmoituksia tarvittavissa määrin250 kts tai alle 10 000 ft alapuolellaEi
FIFRIFR IFR:stäLentotiedotuspalvelua250 kts tai alle 10 000 ft alapuolellaEi
FVFREiLentotiedotuspalvelua250 kts tai alle 10 000 ft alapuolellaEi
GIFR ja VFREiLentopaikan lentotiedotuspalvelua250 kts tai alle 10 000 ft alapuolellaEi

Lähteet
  • Karttunen, Hannu & Koistinen, Jarmo & Saltikoff, Elena & Manner, Olli: Ilmakehä, sää ja ilmasto. Laajennettu ja korjattu laitos teoksesta Ilmakehä ja sää. Helsingissä: Ursa, 2008. ISBN 978-952-5329-61-2.
Viitteet
  1. ilmatila. Kielitoimiston sanakirja. Helsinki: Kotimaisten kielten keskus, 2022.
  2. Finavia: Ilmatilan jako ja luokitus (Arkistoitu – Internet Archive)
  3. federal register archives.federalregister.gov.
  4. Ilmatilakoulutus lentopaikat.fi. Viitattu 24.5.2022.
  5. drone corridors ais.fi.
  6. Karttunen et al. 2008, s. 80–81.
  7. FAA AIM 3-2 faa.gov.
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.