Ilmastotoiminta

Ilmastotoiminnalla tarkoitetaan toimintaa, jota ihmiset tekevät yhdessä muiden kanssa saadakseen aikaan yhteiskunnallista muutosta ilmastokriisin hidastamiseksi ja ilmastokriisin seurauksien hillitsemiseksi. Ilmastokriisiä voi torjua liittymällä mukaan kollektiiviseen ja omaehtoiseen ilmastotoimintaan. Ilmastotoiminnalla vaikutetaan niihin rakenteisiin, joiden sisällä jokaisen ihmisen arkipäivä Suomessa tapahtuu.[1]

Bill McKibben, yksi Britannian tunnetuimmista ilmastokampanjoitsijoista esittää, että yksittäisen ihmisen merkittävin ilmastoteko on muodostaa yhteistyössä muiden ihmisten kanssa liikkeitä, jotka "pystyvät ajamaan läpi niin isoja muutoksia, että niillä on merkitystä”.[2] Apulaisprofessori Arto O. Salosen mukaan yksilön tehtävänä on olla aktiivinen paikallisella tasolla, mutta nähdä samalla itsensä osana isompaa kokonaisuutta.[3]

Suomessa on useita ilmastotoimintaa tekeviä järjestöjä ja liikkeitä.[4]

Ilmastotoiminta jää usein kulutusvalintojen varjoon

Kansainvälisesti ja erityisesti Pohjois-Amerikassa asiantuntijat ja muut yhteiskunnalliset vaikuttajat ovat nostaneet esiin kollektiivisen toiminnan merkityksen ilmastotyölle ja arvostelleet ilmastoviestinnän vahvaa keskittymistä yksilöön.[5] [6]

Tutkija Lewis Akenji pitää vihreää kuluttajuutta tärkeänä, mutta tulee siihen tulokseen, etteivät kuluttajien käytössä olevat mahdollisuudet riitä kestävyysongelman ratkaisemiseen kiireen ja ilmastokriisin edustaman ongelman valtavan mittakaavan vuoksi. ”Parempi tapa kestämättömän kulutuksen aiheuttamien tai sitä aiheuttavien järjestelmän sisäisten vikojen korjaamiseen on ottaa kohteeksi vaikutusvallan keskipiste sekä johtavat toimijat. Näin voitaisiin uudistaa ne järjestelmät, joista ihmiset ovat riippuvaisia tarpeidensa täyttämiseksi”, Akenji kuvaa Helsingin yliopiston tiedotteessa.[7] Yksittäisten ihmisten kulutukseen keskittyvän hilijalanjäljen laskeminen on alun perin levinnyt maailmaan öljy-yhtiön markkinointitempun kautta. [8]

Yhteiskunnalliseen ympäristö- ja ilmastotiedeviestintään keskittyneessä Versus-verkkojulkaisussa on kuvattu yhteiskunnallisen ilmastotoiminnan mittakaavaa seuraavasti: "Muuttamalla omia kulutustottumuksia, on mahdollista nollata merkittävä osa omasta hiilijalanjäljestä. Sulkemalla kampanjoinnin avulla esimerkiksi Hanasaaren kokoisen hiilivoimalan vielä tähän päälle, saa nollattua päästöjä arviolta 140 000:n keskimääräisen suomalaisen hiilijalanjäljen edestä."[9]

Suomen ilmastonmuutosta koskevassa julkisessa keskustelussa kansalaiselle on varattu usein kulutus- ja elämäntapavalintojen kautta määrittyvä kapea osa.[10] Liian vähän huomiota on saanut myös se, että "ilmastotoiminta, parhaassa tapauksessa kollektiivinen toiminta, voi tuoda merkityksellisyyttä elämään eikä jätä ihmisiä yksin huolensa kanssa".[11] Ilmastoahdistukseen perehtynyt tutkija Panu Pihkala on todennut, että "ilmastoahdistus on luonnollinen reaktio ympäristökriisiin"[12].

Useat asiantuntijat ovat todenneet, että ilmastokansalaisuuden erilaisia mahdollisuuksia olisi hyvä tuoda nykyistä paremmin esille mediassa ja suurille yleisöille suunnatussa viestinnässä. Rakenteisiin ja niitä koskevaan yhteiskunnalliseen päätöksentekoon voidaan vaikuttaa juuri kansalaisyhteiskunnasta käsin[13].

Katso myös

Lähteet

Aiheesta muualla
  • Ilmastotoiminta.fi esittelee Suomen ilmasto- ja ympäristötoimintaa sekä ilmastotoimijoita
This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.