Ilmastoahdistus

Ilmastoahdistus eli ilmastonmuutosahdistus tarkoittaa ahdistustilaa, jossa henkilö kokee ilmastonmuutokseen liittyvien asioiden uhkaavan häntä.[1] Ilmastoahdistus on merkittävä osa ympäristöahdistuksen ilmiötä.

Ilmastoahdistus on osa ilmastonmuutoksen psyykkisiä vaikutuksia. Tällaiset vaikutukset voivat olla joko suoria tai epäsuoria. Suoria vaikutuksia, kuten ilmastonmuutoksen pahentamien sääilmiöiden seurauksia, on tutkittu enemmän kuin epäsuoria vaikutuksia. Ilmastonmuutoksen pahentamat luonnonkatastrofit aiheuttavat esimerkiksi ahdistusta, posttraumaattista stressiä, masennusta ja vahingollista käyttäytymistä.[2][3]

Ilmastonmuutoksen yksi epäsuora vaikutus on sellainen ilmastoahdistus, jossa ihminen ei vielä itse kärsi suoraan kovin paljon ilmastonmuutoksen fyysisistä vaikutuksista, mutta kokee silti huomattavaa psyykkistä kuormittumista. Esimerkiksi Ruotsissa on keskusteltu 2010-luvulla tällaisesta ilmastoahdistuksesta. Asiaa on tutkittu myös esimerkiksi Australiassa ja Yhdysvalloissa. Lisätutkimusta tehdään parhaillaan eri puolilla maailmaa.[4][5]

Ilmastonmuutos on lukuisille ihmisille keskeinen tulevaisuuteen liittyvä uhkakuva, minkä vuoksi ilmastoahdistuksen yksi peruspiirre on tulevaisuuteen liittyvä pelko ja huoli. Ilmastoahdistus ja niin kutsuttu tulevaisuusahdistus liittyvät usein yhteen.[6]

Helsingin yliopiston tutkijatohtori, ympäristöteologian dosentti ja teologi Panu Pihkala on todennut mielipiteenään, että "Ilmastoahdistus on luonnollinen reaktio ympäristökriisiin".[7][8] Pihkalan kirjoittama raportti esittää, että "ilmastoahdistukseen ehdotetaan usein ratkaisuksi toimintaa".[9] Ympäristöahdistuksesta kirjoittavalla Pihkalalla ei JulkiTerhikin mukaan ole psykologin, lääkärin tai muunkaan terveydenhoitoalan ammatin pätevyyttä.[10]

Suomi

Joka neljännessä suomalaisessa ilmastonmuutos on joskus herättänyt ahdistuksen tunnetta. Heistä 10 % (eli 2,5 % kaikista) koki sen erittäin voimakkaana ja 20 % (eli 5 % kaikista) voimakkaana. Yleisimmät tunteet olivat kiinnostus (58 %), turhautuminen ja riittämättömyys (44 %), voimattomuus (39 %) ja toivo (36 %), harvinaisin lamaantuneisuus (12 %). Yli 15-vuotiaista 22 % koki sanan "ahdistus" kuvaavan "melko hyvin" tuntemustaan ilmastonmuutoksesta ja 5 % "erittäin hyvin". Näin kokivat etenkin naiset, alle 30-vuotiaat, työttömät ja "ne, jotka joutuvat taloudessaan tinkimään lähes kaikesta". Yli 65-vuotiaat, yrittäjät ja miehet kokivat näin harvimmin. Masennusta ilmastonmuutoksen vuoksi ajatteli kokeneensa 9 %, unihäiriöitä 5 % ja epätoivoa 12 %.[11]

Suurin osa yläkouluikäisistä suomalaisista kuitenkin suhtautuu tulevaisuuteensa optimistisesti.[12]

Somessa asiaa on kommentoitu lauseilla "Luonnossa kulkiessa jättää toisinaan ikään kuin hyvästejä mielessään." sekä "Ahdistaa se, että tunnen syyllisyyttä ylipäätään olemassaolosta."[13]

43 % nuorista: "ihmiskunta on tuhoon tuomittu"

43 % 16-25-vuotiaista suomalaisista ajattelee, että "ihmiskunta on tuhoon tuomittu" (kansainvälisesti 56 %), 42 % epäroi lasten hankintaa ilmastokriisin vuoksi ja 54 % ajattelee hallituksen valehtelevan ilmastotekojensa vaikuttavuudesta (64 %), 38 % (36 %) katsoi hallituksen pohjaavan ne tieteeseen (2021). Maailman nuorista 75 % piti tulevaisuutta pelottavana.[14]

Aiemmat pelonaiheet

Toimittaja Saska Saarikosken mukaan ilmastoahdistus vertautuu 1980-luvun pelkoihin ydinsotaa ja aidsia kohtaan: Neuvostoliitto toi Eurooppaan ohjukset, joilla se voisi tuhota haluamansa eurooppalaiset kaupungit viidessä minuutissa, jolloin Yhdysvallat toi omansa. Kymmenet tuhannet marssivat ydinaseita vastaan Helsingissäkin. Joka viidennen helsinkiläisen ennustettiin kuolevan aidsiin. Saarikoski huomauttaa ihmisten kokevan usein, että "juuri nyt" tapahtuu historian suuri muutos.[13]

Pääkirjoitustoimittaja Annikka Mutasen mukaan ilmastonmuutos ei ole syy jättää lapsia tekemättä. Ennenkin nuoret ovat kokeneet maailmantuskaa, mutta isovanhempamme joutuivat 60 miljoonaa ihmistä surmanneeseen maailmansotaan, kun olisi pitänyt perustaa perhe, ja aiemmilla sukupolvilla oli nälänhädät, taudit ja isoviha.[15]

Historia

Suomessa ilmastoahdistuksesta on keskusteltu julkisuudessa enemmän syksyn 2017 jälkeen. Silloin ilmestyi kaksi teosta, jotka käsittelevät osaltaan tätä teemaa: Hyvän sään aikana (toim. Hanna Nikkanen) ja Päin helvettiä? Ympäristöahdistus ja toivo (Panu Pihkala).[16][17] Suomen ensimmäinen opiskelijoille suunnattu keskusteluryhmä ilmastoahdistuksesta perustettiin keväällä 2018 Aalto-yliopistoon.[18]

Alarmismi ja vinoutunut uutisvirta

Aiemmin ilmastonmuutoksesta ahdistuneen tietokirjailija Risto Isomäen mukaan toivon luominen voi nyt olla tärkeämpää kuin varoittaa ilmastonmuutoksen uhista, mikä lamaannuttaa. Samasta syystä myös ilmastotieteilijä Michael Mann katsoo epärealistisen ilmastokatastrofifiktion olevan yhtä haitallista kuin ilmastonmuutoksen kieltäjien tiedevastainen propaganda. Myös akateemikko Markku Kulmala, Helsingin yliopiston ilmakehätieteiden keskuksen (INAR) johtaja katsoo, että ilmastouhkien vähättelijöillä ja liioittelijoilla ei ole paljonkaan eroa.[19]

Ympäristöfilosofi Ville Lähde korostaa, että myös kahden ja kolmen asteen välillä on valtava ero. Ei pidä ajatella, että ilmasto-ongelma ratkeaa tai epäonnistuu, vaan siinä on eritasoisia onnistumisia.[19]

Ympäristöahdistuksen tutkija Panu Pihkala kertoo, miten uhkakuvaviesteistä huokuu henkilökohtaista katkeruutta ja traumojen siirtämistä eteenpäin. Hän muistuttaa, että uutisvirrassa korostuvat poikkeukselliset eli ikävät tapahtumat ja siksi se luo vinoutuneen kuvan todellisuudesta.[19]

Katso myös

Lähteet
  1. Ilmastoahdistus voi aiheuttaa jopa pakko-oireita – on ymmärrettävä oma vastuu, mutta säilytettävä suhteellisuudentaju, neuvoo tuore raportti Yle Uutiset. 15.7.2019. Yleisradio (Yle). Viitattu 16.7.2019.
  2. Clayton, Susan, C. Manning & C. Hodge: Beyond Storms & Droughts: The Psychological Impacts of Climate Change. Washington, DC: APA and ecoAmerica, 2014.
  3. Berry, Helen & Thomas D. Waite & Keith B. G. Dear & Anthony G. Capon & Virginia Murray: "The Case for Systems Thinking about Climate Change and Mental Health." Nature Climate Change 8 (4): 282-290, 2018.
  4. Reser, Joseph P. & Shirley A. Morrissey & Michelle Ellul: "The Threat of Climate Change: Psychological Response, Adaptation, and Impacts." Climate Change and Human Well-being: Global Challenges and Opportunities, toim. Inka Weissbecker, 19-42. New York: Springer, 2011.
  5. Bodnar, Susan: “Wasted and Bombed: Clinical Enactments of a Changing Relationship to the Earth.” Psychoanalytic Dialogues 18 (4): 484-512, 2008.
  6. Searle, Kristina & Kathryn Gow: "Do Concerns about Climate Change Lead to Distress?" International Journal of Climate Change Strategies and Management 2 (4): 362-379, 2010.
  7. Panu Pihkala: Ilmastoahdistus on luonnollinen reaktio ympäristökriisiin Ilmastotoiminta.fi. 13.9.2020. Viitattu 9.10.2020.
  8. Panu Pihkala - Curriculum vitae Helsingin yliopisto, researchportal.helsinki.fi. Viitattu 18.1.2022. (englanniksi)
  9. Ilmastoahdistus voi aiheuttaa jopa pakko-oireita – on ymmärrettävä oma vastuu, mutta säilytettävä suhteellisuudentaju, neuvoo tuore raportti Yle Uutiset. Viitattu 2020-10-9.
  10. Sosiaali- ja terveydenhuollon ammattihenkilöiden keskusrekisterit: JulkiTerhikki / JulkiSuosikki valvira.fi. Viitattu 19.1.2022.
  11. Kantar TNS Oy: Kansalaiskysely ilmastonmuutoksen herättämistä tunteista ja niiden vaikutuksista kestäviin elämäntapoihin (sivut 13, 19, 27 ja 28) 24.6.2019. Sitra. Viitattu 5.1.2020.
  12. Il­mas­toah­dis­tus vaivaa nuoria – sitä helpotetaan parhaiten päätöksillä, jotka lupaavat heille hyvän tulevaisuuden Kaleva.fi. 14.7.2019. Kaleva Media. Viitattu 5.1.2020.
  13. Saska Saarikoski: Saska Saarikosken essee: Tuhoa pelättiin myös 1980-luvulla, mutta koittikin toivon aika Helsingin Sanomat. 5.1.2020. Viitattu 5.1.2020.
  14. Laaja tutkimus kertoo syvästä ilmasto­ahdistuksesta: Lähes puolet suomalais­nuorista epäröi lasten hankkimista ja ajattelee hallituksen valehtelevan Helsingin Sanomat. 15.9.2021.
  15. Lapsia kannattaa tehdä ilmastokriisissäkin Helsingin Sanomat. 22.9.2021.
  16. Ilmastonmuutos ja luonnonkatastrofit ahdistavat lähes kaikkia: Liian moni sivuuttaa nämä tunteet, vaikka juuri ne ovat ratkaisu, sanoo tutkija Panu Pihkala (Osio C1–3) Helsingin Sanomat. 7.10.2017. Viitattu 3.9.2018.
  17. Suomen valtio reagoi ilmastonmuutokseen liian hitaasti ja keskustelu vaikutuksesta työpaikkoihin on ”ihan duplopalikkatasolla”, sanoo aiheesta kirjan ohjannut Hanna Nikkanen Helsingin Sanomat. 17.12.2017. Viitattu 3.9.2018.
  18. Parkkinen, Sonja: Ilmastoahdistus aiheuttaa vihaa, surua ja syyllisyyttä – Aalto-yliopisto tarjoaa opiskelijoille tukea ilmastonmuutoksen käsittelyyn ja muistuttaa toivosta Uutiset. 15.4.2018. Yleisradio (Yle). Viitattu 3.9.2018.
  19. Tommi Melender: En tiedä, kuinka käy, mutta yritän silti (SK 33/2021 sivut 30-33) Suomen Kuvalehti. 19.8.2021.

    Aiheesta muualla
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.