Ilmari Tossavainen

Keiteleen Saunamäellä syntyneen Tossavaisen vanhemmat olivat vuokraviljelijä Matti Tossavainen ja Hedvig Savolainen. Tossavainen viljeli omaa vuokratilaansa Tossavanlahden kylässä ja liittyi paikalliseen työväenyhdistykseen vuonna 1908. Vuosina 1917–1918 hän toimi myös Keiteleen Osuuskaupan myymälänhoitajana.[1][2]

Tossavainen vangittiin sisällissodan jälkeen kesäkuussa 1918, vaikkei hän osallistunut punaisten toimintaan. Heinäkuussa Tossavainen vapautettiin Kuopion vankileiriltä ja syyskuussa Valtiorikosoikeus tuomitsi hänet 3 vuoden kuritushuonerangaistukseen avunannosta valtiopetokseen. Perusteena oli Tossavaisen toiminta marraskuun 1917 yleislakon aikana, jolloin hänen kerrottiin muun muassa pitäneen kiihotuspuheita, ja lisäksi Tossavainen oli sisällissodan alkaessa kieltäytynyt luovuttamasta aseitaan suojeluskunnalle.[3] Tuomio muutettiin ehdolliseksi jo parin viikon kuluttua.[4]

Vuosina 1918–1928 Tossavainen toimi osuuskaupan hoitajana Maaningalla, Leppävirralla, Viitasaarella ja Kannonkoskella. Vuosina 1928–1930 hän oli vakuutustarkastajana Kuopiossa, 1930–1931 Osuusliike Suojan päämyymälän johtajana Raumalla, 1931–1932 vakuutustarkastajana Värtsilässä, 1932–1940 työväen osuuskaupan myymälänhoitajana Soanlahdella, 1941–1942 Kiuruveden Työväen Osuuskaupan sivumyymälän hoitajana Pyhäjärvellä, 1942–1943 Raja-Karjalan Osuusliikkeen myymälänhoitajana Harlussa, 1943–1947 Kiuruveden Työväen Osuuskaupan myymälänhoitajana Kiuruvedellä ja 1947–1956 Osuusliike Sisä-Karjalan myymälänhoitajana Tohmajärvellä.[1]

Tossavainen kuului myös Soanlahden kunnanvaltuustoon ja välirauhan aikana hän oli Vöyrissä toimineen Soanlahden kunnan hoitokunnan puheenjohtaja.[1]

Tossavaisen ensimmäinen puoliso oli Ida Maria Niskanen (1886−1910), jonka kanssa hän avioitui 1906. Ida Tossavainen kuoli keuhkotautiin 23-vuotiaana. Pariskunnalla oli kaksi lasta. Vuonna 1917 Tossavainen solmi avioliiton Anna Juvosen kanssa.[1][5]