Ilmari Sipilä

Ilmari Sipilä (29. lokakuuta 1893 Jämsä – 25. tammikuuta 1990 Helsinki) oli suomalainen insinööri ja yritysjohtaja, joka sai teollisuusneuvoksen arvonimen.[1]

Sipilän vanhemmat olivat maanviljelijä Salomon Sipilä ja Ruusa Lahnamäki ja puoliso vuodesta 1926 Elin Pihlström. Ylioppilaaksi Sipilä tuli vuonna 1914 Heinolassa ja valmistui diplomi-insinööriksi Teknillisestä korkeakoulusta vuonna 1919. Hän toimi sitten tuotannon parissa Jämsänkosken paperitehtaalla. Oltuaan teknillisen johtajan apulainen sekä Jämsänkoskella että Myllykosken paperitehtaalla Sipilästä tuli vuonna 1925 Simpeleen paperitehtaan teknillinen johtaja ja seuraavana vuonna tehtaan johtaja.[1][2]

Sipilä toimi Simpeleen tehtaan johtajana eli isännöitsijänä peräti kolmenkymmenenkuusi vuotta, aina vuoteen 1963 asti, jolloin hän jäi eläkkeelle. Tuona aikana tehdas kehittyi huomattavasti, vaikka se ei ollutkaan omistajansa Yhtyneiden Paperitehtaiden ykkösinvestointikohde eivätkä siellä tehdyt uudistukset tuotannon ja laadun lisäämiseksi tehneet siitä täysin kilpailukykyistä suurempien yksiköiden kanssa. Tehtaan paikallisjohtajana Sipilällä oli huomattava määrä alueellisia luottamustehtäviä ja vaikutusvaltaa. Hän oli Simpeleen kunnanvaltuutettu, mutta toimi myös esimerkiksi Simpeleen kirkon rakennustoimikunnassa. Hän oli myös Yhtyneiden Paperitehtaiden hallintoneuvoston ja johtokunnan jäsen ja kuului Suomen paperitehtaiden yhdistyksen ja Suomen kartonkiyhdistyksen hallituksiin. Teollisuusneuvoksen arvonimen Sipilä sai vuonna 1957.[1][2]