Ilmari Niemeläinen
Heikki Ilmari ("Immu") Niemeläinen (16. joulukuuta 1910[1] Jyväskylä – 28. toukokuuta 1951 Helsinki) oli suomalainen arkkitehti, uimahyppääjä ja olympiamitalisti.
Mitalit | |||
---|---|---|---|
Ilmari Niemeläinen 1940-luvun lopulla. | |||
Maa: Suomi | |||
Arkkitehtuuri | |||
Olympialaiset | |||
Pronssia | Lontoo 1948 | kaupunkisuunnittelu |
Niemeläinen voitti Lontoon 1948 kesäolympialaisten taidelajien kaupunkisuunnittelusarjassa pronssia Kemin urheilukeskussuunnitelmallaan.[2][3] Hän osallistui uimahyppääjänä Berliinin 1936 olympiakisoihin, jossa hän sijoittui ponnahduslautahypyissä 13:nneksi ja kerroshypyissä 14:nneksi, sekä Lontoon 1948 kisoihin, jossa hän sijoittui kerroshypyissä 19:nneksi.[4] Uimahyppyjen Pohjoismaiden mestaruuden hän voitti 8 kertaa ja Suomen mestaruuden 30 kertaa. Urheilu-urallaan hän edusti Helsingin Uimareita.
Arkkitehtina Niemeläinen on suunnitellut muun muassa uimaloita ja urheilukeskuksia. Hän suunnitteli Hämeenlinnan Ahveniston urheilukeskuksen yhdessä Olavi Sahlbergin kanssa.[5]
Lähteet
- Erola, Lasse: Unohdetut olympiavoittajat: Taidekilpailut olympialaisissa 1912–1948, s. 123–128. Helsinki: Suomen Urheilumuseo, 2014. ISBN 978-952-6644-04-2.
- Siukonen, Markku: Urheilukunniamme puolustajat: Suomen olympiaedustajat 1906–2000, s. 215–216. Graface Jyväskylä, 2001. ISBN 951-98673-1-7.
Viitteet
- HEIKKI ILMARI NIEMELÄINEN Athletes. The International Olympic Committee (IOC). Viitattu 17.2.2020. (englanniksi)
- Mannerla, Einari: Mitä Missä Milloin 1951, s. 340. Helsinki: Kustannusosakeyhtiö Otava, 1950.
- OLYMPIC GAMES ART COMPETITION MEDALLISTS (Sivu 13) Art competitions at the Olympic Games. 2.5.2019. The Olympic Studies Centre/ Olympic Foundation for Culture and Heritage. Viitattu 20.2.2020. (englanniksi)[vanhentunut linkki]
- Tuomaala, Tomi: Ilmari Niemeläisen Kemin urheilukeskus: Pronssia arkkitehtuurissa vuonna 1948 Keskisuomalainen. 15.12.2014. Mediatalo Keskisuomalainen. Viitattu 17.2.2020.
- Aho, Esko: Urheilukeskus nappasi olympiapronssia Kulttuuri. 16.7.2008. Kaleva Media. Viitattu 17.2.2020.