Ilmari Eskola

Ilmari Johannes Eskola (17. syyskuuta 1909 Viipurin maalaiskunta – 7. kesäkuuta 1987 Jämsä) oli suomalainen kirjailija ja kunnallispoliitikko.

Hänen vanhempansa olivat Juho Adolf Eskola (1880−1938) ja Helena Akman (1879−1932). Nuorena Ilmari Eskola työskenteli eri puolilla Suomea muun muassa putkiasentajana. Avioiduttuaan 1944 Elma Kaarina Hirvisaaren (1919−1985) kanssa hän muutti puolisoineen Hyrynsalmelle. Siellä Eskola työskenteli asentajana ja sairaalan lämmittäjä-talonmiehenä.

Ilmari Eskola muutti perheineen 1950 Jämsän Juokslahdelle jossa hän toimi kansakoulun talonmiehenä, kunnes jäi sairauseläkkeelle 1970. Eskola julkaisi esikoisromaaninsa Kolme kunniaa vuonna 1957. Hänen tuotantonsa kuuluu romaaneja ja näytelmä. Hän kirjoitti myös runoja joita julkaistiin Keski-Suomen kirjailijoiden antologioissa. Ilmari Eskolan runoja on lisäksi julkaistu postuumina teoksessa, joka sisältää myös Eija Eskolan kirjoittaman Ilmari Eskolan pienoiselämäkerran.

Aikalaiskritiikki otti Eskolan romaanit vastaan kansankuvauksen uudistajana. Lukittu ovi -romaania pidettiin myös ensi sijassa ihmiskuvauksena, kolmea muuta teosta satiirina. Niissä Eskola tuo esiin ihmisten pikkusieluisuuden.

Sosiaalisista sekä opetus- ja kulttuurikysymyksistä kiinnostunut Eskola oli mukana Jämsän kunnallispolitiikassa muun muassa kunnanvaltuutettuna / kauppalanvaltuutettuna (1965−1972), työväenopiston johtokunnan jäsenenä (1957−1968) sekä sosiaalilautakunnan jäsenenä (1957−1972) ja puheenjohtajana (1972−1980).

Eskolalle myönnettiin valtion taiteilijaeläke 1975 ja vuonna 1978 hän sai Jämsän Äijän arvonimen.