Ilmatar

Ilmattaret eli Ilman immet ovat kalevalaisessa kansantarustossa esiintyviä taivaalla asuvia jumalaisia neitoja. Ilmatar ja ilman impi muistuttavat Pohjan neitoja, sillä nekin istuvat ajoittain taivaankannella. Ilman impi mainitaan joskus myös kapeeksi ja luonnottareksi.lähde?

Ilmatar Robert Wilhelm Ekmanin maalauksessa (1860).

Kansanrunouden pohjalta kootussa Kalevalassa Ilmatar liittyy Väinämöisen ja maailman syntymään. Ilmatar tylsistyy oloonsa impenä taivaalla ja laskeutuu meren selälle. Tuuli hedelmöittää hänet. Sotka etsii pesäpaikkaa ja huomaa Ilmattaren polven, jolle se tekee pesän ja munii siihen munansa. Polvea alkaa kuumoittaa ja Ilmatar heilauttaa sitä, jolloin munat putoavat ja särkyvät. Särkyneistä munankuorista syntyy maailma.[1]

Väinämöinen syntyy Ilmattaresta vanhana miehenä. Kansanrunoissa Ilmatar ei synnytä Väinämöistä, vaan Väinämöinen syntyy yksin tai Iro-neidosta.[2][3][4][5]

Lähteet
  1. Kalevala: runot 1–2 Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. Arkistoitu 1.7.2013. Viitattu 21.11.2013.
  2. Suomen Kansan Vanhat Runot I1 107.
  3. Suomen Kansan Vanhat Runot I1 120.
  4. Suomen Kansan Vanhat Runot VII1 419.
  5. Martti Haavio: Väinämöinen: Suomalaisten runojen keskushahmo. Porvoo: WSOY, 1950.
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.