Ilmalan observatorio

Ilmalan observatorio oli Helsingin Pasilassa vuosina 1910–1967 toiminut Ilmatieteen laitoksen observatorio.[1][2]

Ilmalan obsevatorio päätettiin rakentaa sen jälkeen kun Helsingin Kaisaniemessä sijainneen magneettisen observatorion toimintaa alkoivat haitata ympärille nousseet korkeat rakennukset ja magneettisia havaintoja häirinneet sähköraitiotievaunut. Uusi observatorio valmistui vuonna 1910 Pasilan takana sijainneille kallioille kauas silloisesta kaupungista. Ilmalassa aloitettiin magneettiset havainnot ja lisäksi tehtiin pintasäähavaintoja sekä yläilmakehän havaintoja. Havainnoissa käytettiin leijoja, joilla lennätettiin meteograafiksi kutsuttuja havaintolaitteita. Meteograafit piirsivät havaintokäyriä ilmanpaineesta, lämpötilasta, kosteudesta ym. suureista. Sittemmin leijat ja meteograafit korvattiin ilmapallojen kuljettamilla havaintoantureilla, joiden mittaustiedot välitettiin radioteitse takaisin havaintoasemalle.[2][1]

Vilho Väisälä aloitti meteorologin uransa Ilmalassa vuonna 1916. Vuonna 1931 hän lähetti Ilmalasta ensimmäisen itse suunnittelemansa ja kehittämänsä radiosondin ja näiden sondien teollinen valmistus alkoi myös 1930-luvulla.[2][1]

Vuonna 1957 observatorion viereen valmistui punatiilinen Ilmalan vesitorni. Observatorio purettiin 1967 kun sen paikalle rakennettiin Ilmala 2-vesitorni. Samana vuonna observatorion läheisyyteen valmistui myös Mainostelevision toimitalo. Observatoriotoiminta jatkui Ilmalan observatorion lopettamisen jälkeen Nurmijärvellä, Jokioisissa ja Sodankylässä. Sodankylän ilmatieteellinen observatorio oli perustettu 1946, Nurmijärven magneettinen observatorio 1951 ja Jokioisten ilmatieteellinen observatorio 1957.[2][1]