Ilmajoen kirkko

Ilmajoen kirkko on Ilmajoen seurakunnan kirkko Ilmajoen kunnassa Etelä-Pohjanmaalla. Se on puinen ristikirkko, jossa on noin 900 istumapaikkaa.[1]

Ilmajoen kirkko
Sijainti Kirkkotie 18, 60800 Ilmajoki
Koordinaatit 62°43′38.3″N, 022°33′47.2″E
Seurakunta Ilmajoen seurakunta
Rakentamisvuosi 1766
Suunnittelija Matti Honka
Materiaali puu
Istumapaikkoja 1200
Tyylisuunta ulkoviisteinen ristikirkko
Lisää rakennusartikkeleitaArkkitehtuurin teemasivulla
Ilmajoen kirkon alttarialue, joka sijaitsee etelä- ja itäristien kulmauksessa. Eteläisellä lehterillä on kellomestari Juho Ala-Könnin kotiseurakunnalleen tekemä ja lahjoittama kello.
Aimo Tukiaisen suunnittelema kaatuneiden muistomerkki Ilmajoen kirkkomaalla. Patsas on vuodelta 1951.

Kirkko on Ilmajoen kolmas kirkko, ja sen on suunnitellut ja rakentanut kirkonrakentaja Matti Honka. Kirkko vihittiin käyttöön 1766, ja vihkimisen toimitti Ilmajoen silloinen kirkkoherra Salomon Hannelius. Kirkon erikoisuutena on alttarin sijoittuminen itä- ja etelä-ristien kulmaukseen perinteisen itäristin sijasta. Siten alttarille näkee tasaisesti jokaisesta neljästä rististä. Kellotapuli on valmistunut vuonna 1804.

Ilmajoen kirkko ja kirkonseutu kuuluvat Suomen valtakunnallisesti merkittäviin rakennettuihin kulttuuriympäristöihin[2].

Aiemmat kirkkorakennukset

Ilmajoen ensimmäinen kirkko oli Ilmolan kappeli, joka rakennettiin noin vuonna 1516. Seuraava kirkko rakennettiin samalle paikalle vuonna 1638 ja se oli länsitornillinen tukipilarikirkko. Tämä kirkko purettiin nykyisen tieltä vuonna 1766.

Esineistöä

Kirkossa nykyisin olevan kaksiosaisen alttaritaulun on maalannut Alexandra Frosterus-Såltin vuonna 1878. Ylempi osa kuvaa ylösnousseen Jeesuksen ja Marian kohtaamista puutarhahaudalla. Alempi kuva esittää haudassa olevaa Jeesusta, jota enkelit palvelevat. Tämän alttaritaulun lahjoitti värjäri Johan Pihlman. Kirkon alkuperäinen alttaritaulu oli taiteilija Johan Almin maalaama, ja se on nykyään Ilmajoen museon pihapiirissä olevassa kirkkomuseossa. Nykyinen kirkko koristeltiin myös seinä- ja kattomaalauksin. Mikael Toppeliuksen raamatunhistorialliset maalaukset kuitenkin peitettiin maalilla jo ensimmäisessä peruskorjauksessa vuonna 1836. Kirkon sisäseinät olivatkin 1800-luvun lopulla pääosin täysin valkoiset.

Urut

Kirkon urut ovat Kangasalan urkutehtaan valmistamat ja vuodelta 1951. Urkujen koneisto on sähköpneumaattinen. Uruissa on 34+1 äänikertaa jaettuina kolmelle sormiolle ja jalkiolle. Uruissa on kellot toisella sormiolla ja jalkiossa. Nämä urut ovat kirkon järjestyksessään kolmannet, ensimmäiset urut kirkkoon saatiin jo vuonna 1768 Salomon Hanneliuksen aktiivisuuden ansiosta. Urut olivat yhdet ensimmäisistä uruista sisä-Suomessa.

Uudistukset ja peruskorjaukset

Nykyisen värimaailmansa kirkko sai 1934 valmistuneessa peruskorjauksessa, jolloin Urho Lehtinen teki maalaukset lehtereille ja kattoon. Ulkoa kirkko oli alun perin maalattu punaiseksi, mutta 1900-luvun alusta lähtien se on ollut valkoinen. Viimeisin mittava remontti valmistui vuonna 1998, jolloin perusparannuksien lisäksi kirkon yleisilmettä muutettiin valoisammaksi ja keskitorni avattiin uudestaan kattoikkunaksi.

Kellotapuli

Kellotapuli on valmistunut vuonna 1804. Tapulin seinustalla on 126 cm pitkä vaivaisukko, jonka Erkki Lahti on veistänyt 1850-luvun puolivälissä.[3]

Muistomerkit

Kirkon eteläpuolella sijaitsee Suomen sisällissodassa kaatuneiden ilmajokelaisten sankarimuistomerkki, jonka on suunnitellut Pauli Aaltonen ja joka paljastettiin jo 1918. Kirkon pohjoispuolella on toisen maailmansodan ilmajokelaisten kaatuneiden muistomerkki, jonka suunnitteli Aimo Tukiainen ja joka valmistui vuonna 1951.[4]

Lähteet
  1. Haapio & Luostarinen (toim.): Suomen Kirkot ja kirkkotaide 2, s. 77. Lieto: Etelä-Suomen Kustannus Oy, 1980.
  2. Ilmajoen kirkko Valtakunnallisesti merkittävät rakennetut kulttuuriympäristöt RKY. Museovirasto.
  3. Santaholma, Kaija: Vaivaisukot – Tummatukka ja kirkonäijät, s. 88. Hämeenlinna: Karisto Oy, 2001. ISBN 951-664-078-8.
  4. Sisällissodan sankaripatsas / Kaatuneiden muistomerkki (Arkistoitu – Internet Archive) Museo- ja muistomerkkireitti, Kulttuurireitti 2003

    Aiheesta muualla
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.