Ilmailupataljoona

Ilmailupataljoona oli Suomen ilmailuvoimien joukkoyksikkö, joka muodostettiin syksyllä 1918 Turusta Santahaminaan siirretyistä Lentopataljoonan osista, opetuskomppaniasta ja telakkakomppaniasta. Pataljoonaan kuuluivat kaikki Suomen ilmailuvoimien laitokset ja varastot Santahaminassa. Lento-opetus alkoi heinäkuun 1919 lopulla ja varsinainen lentokurssi alkoi syyskuussa 1919. Ilmailupataljoona lakkautettiin 1924, ja sen työtä jatkoi ilmailukoulu.

Historia

Vielä keväällä 1919 pataljoonan lentotoiminta oli täysin pysähdyksissä, minkä ensisijaisena syynä oli sopivan kaluston puuttuminen. Koulutus vajetta voitiin kuitenkin korvata lähettämällä yksitoista henkeä koulutettavaksi Ranskaan.[1] Vuonna 1919 ilmailupataljoonalla oli käytössään Friedrichshafen FF 33E ja Friedrichshafen FF 49C. Syyskesällä 1919 saatiin lisäksi Brequet XIV A-2 ja kaksi Georges Levy G.L. 40 HB2-lentovenettä. Vuonna 1920 saatiin kaksoisohjaimin varustettu harjoitushävittäjä Caudron G.3. Lentokoneilla lennettiin vuoteen 1924.

Majuri Arne Somersalon nimitettiin vuoden 1920 lopulla ilmailuvoimien virkaa tekeväksi komentajaksi tehtävänään aselajin uudelleen organisointi sekä kehittämisohjelman laatiminen. Maaliskuussa 1921 ilmailupataljoonan organisaatio uudistettiin, minkä jälkeen sen muodostivat esikunta ja ilmailukoulu, tähystyspallokomppania ja ilmailutelakka.[2] Telakka oli muodostettu ilmailupataljoonan teknillisistä osastoista, joiden tehtäviin olivat kuuluneet lentokoneiden huollot, korjaukset ja materiaalin varastointi.

Tähystyspallokomppania, minkä tarkoituksena oli opettaa tykistön tulenjohtajia, lakkautettiin 1924, kun suomalaiset eivät osanneet käyttää saksalaisia tähystyspalloja. Niitä ei saatu ilmaan, ja korkein lento oli vain 20 metriä. Ei osattu tiivistää palloja niiden vetyvuodoilta ja ne homehtuivat varastoon. Yksi kiinteä ilmapallolaitos maksoi 1918 132 000 markkaa, mihin sisältyi ilmapallo, 1500 metriä kaapelia, 30 hevosvoiman moottori, kaasuputkia, jne.

Syksyllä 1922 ilmailupataljoona alkoi vastaanottamaan Suomessa valmistettuja Hansa Brandenburg W.33 -vesitasolentokoneita, I.V.L A.22:ia. Vuoden 1924 alussa ilmailuvoimien joukko-osastot järjestettiin uudelleen, jolloin pataljoona lakkautettiin. Lakkautetusta pataljoonasta muodostettiin Santahaminaan ilmailukoulu ja ilmailutelakka.[2] Kuuden vuoden aikana pataljoonalla oli yhdeksän komentajaa:

  • yliluutnantti Ulrich von Beroldingen 1. lokakuuta 1918 - 13. joulukuuta 1918
  • kapteeni Leonard Lindberg 14. joulukuuta 1918 - 9. lokakuuta 1919
  • jääkärikapteeni Yrjö Könni 10. lokakuuta 1919 - 8. joulukuuta 1919
  • majuri Väinö Mikkola 8. joulukuuta 1919 - 4. heinäkuuta 1920
  • jääkäriluutnabtti Harald Lilja 4. heinäkuuta 1920 - 3. marraskuuta 1920
  • jääkäriluutnantti Allan Gottleben 4. marraskuuta 1920 - 8. marraskuuta 1920
  • jääkäriluutnantti Yrjö Könni 19. marraskuuta 1920 - 13. maaliskuuta 1922
  • jääkärikapteeni Aarne Snellman 13. maaliskuuta 1922 - 23. syyskuuta 1923
  • jääkärimajuri Lars Melander 24. syyskuuta 1923 - 19. maaliskuuta 1924

Lento-onnettomuuksia
LentokoneRekisteritunnusPäiväUhri(t)Syy
Georges Levy G.L. 40 3.B.401 01.09.1919 ohjaaja vänrikki Eino Teräskallio ja vänrikki Bruno Tötterman kahden Santahaminen kierroksen jälkeen kone painui syöksyyn. Luutnantti Alscis Argoud selvisi
Georges Levy G.L. 40 3.B.404 30.05.1920 vänrikki Harry Tuompo ohjaana ja kaksi muuta matkustaja selvisivät. Tuompo hyppäsi epäonnistuttuaan koneen tasapainottamisessa 20 metriä ennen veteen, sai ilmeisesti siivestä päähänsä ja hukkui. Koneen peräosaan oli tunkeutunut vettä aikaisemman lennon repeämästä.
Stetinin M-9 3.B.406 27.07.1921 ohjaaja luutnantti John Nielsen, luutnantti Väinö Leinonen, kersantti Viljo Virtanen Stetnin syöksyi meneen Harmajan ja Kuivasaaren välillä, epäillään alatasosiiven murtumaa. Tämä oli kolmas kuudesta Stenitistä. Viimeinen Stetini romutettiin vasta 1923, vaikka lehdistö painosti niistä luopumista jo aikaisemmin.
Caudron C.60 1.E.24 18.07.1923 ohjaaja vääpeli Karl Hedenström, luutnantti Carld Lindström ilmeisesti tiukasta kaartoliikkeestä syöksykierre
IVL A.22 Hansa 19.10.1923 ohjaaja vääpeli John Orrainen ja tähystäjä vänrikki John Österholm Haminan itäpuolella Kuorsalon lähellä matkalla Santahaminaan kuvaustehtävässä, kuorsalolaisten mukaan koneessa oli räjähtänyt, minkä jälkeen se putosi mereen, Österholmin morsian selvisi hengissä, kone oli ensimmäinen Suomessa rakennettu ILV A.22

Lähteet
  • Peltonen, Martti: Ilmasotakoulun historia 1918-1980. Ilmavoimien historia -sarja. Nurmijärvi: Ilmasotakoulun kilta ry, 1993. ISBN 951-96621-1-1.
  • Nieminen, Jarmo: Santahamina - sinivalkoinen saari, s. sivu 40 ja 42 sekä 52. .

Viitteet
  1. Peltonen 1993 s. 29-30
  2. Peltonen 1993 s. 31
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.