Ilkka Väätti

Ilkka Väätti on taidemaalari, taidegraafikko ja arkkitektonien rakentaja, joka aloitti kuvataiteilijan uransa vuonna 1979. Hän on pitänyt lähes 60 yksityisnäyttelyä ja osallistunut yli 150 ryhmä- ja yhteisnäyttelyyn kotimaassa ja ulkomailla. Väätin pääteoksia ovat laaja MUNDUS-teossarja (aloitettu 1993) ja Pyhäjärven kappeli (1995) sekä Hommage-teossarja (aloitettu 2018). Laajimmat yksityisnäyttelyt ovat Tampereen taidemuseo (2020), Imatran taidemuseo (2015), Kajaanin taidemuseo (2012), Keski-Suomen museo (2009), Rovaniemen taidemuseo (2007) sekä Kemin taidemuseo (2000). Väätin teoksia on muun muassa Suomen valtion, Sara Hildénin taidemuseon, Oulun taidemuseon, Kajaanin taidemuseon, Kuopion taidemuseon, Imatran taidemuseon, Tampereen kaupungin ja Suomen pankin kokoelmissa.[1][3]

Väätti on toiminut kuvataiteen opettajana, tuutorina ja mentorina vuodesta 1979 muun muassa Oriveden Opistossa, Jyväskylän yliopiston taidehistorian ja taidekasvatuksen laitoksilla, Kankaanpään taidekoulussa, Lahden taidekoulussa ja Etelä-Karjalan ammattikorkeakoulun Imatran taidekoulussa. Väätti oli vuosina 2015−2016 Taideinstituutin (LAMK) viimeinen koulutusvastaava ja taiteellinen johtaja.[3]

Väätti on taiteen ja historian tutkija. Väitöskirja MUNDUS – Matka maailman keskipisteeseen (2012) on yhdistelmä antiikin ja keskiajan kulttuurihistoriaa ja dokumentaatiota kuvataiteilijan työstä. Väätti on myös tutkinut Peräpohjolan asutushistoriaa vuodesta 1989 lähtien. Tuorein monografia on Rovaniemen asutushistoria 1520–1660 (2021).[4] Lukuisia artikkeleita ja talonhaltijaluetteloita on julkaistu useissa kylähistoriakirjoissa. Hänen uusimpia artikkelejaan ovat Lehtojärven asutushistoria 1780−1900 (2014), Luusuan ja Juujärven asutushistoria 1620−1750 (2010), Tapion kylän asutuksen synty 1543−1850 (2008).[2]

Väätille on myönnetty muun muassa Suomen taideyhdistyksen Dukaattipalkinto Nuorten näyttelyssä (1985), II palkinto Tampere-talon taidekilpailussa (1989), Valtion viisivuotinen taiteilija-apuraha (2004), Suomen Leijonan Ritarimerkki (2015) ja taiteilijaeläke (2017).[3] Suomen Sukututkimusseura myönsi Väätille suomalaisen sukututkimuksen ansiomitalin (2018).

• Valoisa jako, 1984, Linnainmaan koulu, Tampere
• Faravid-portti, 1991, Iston koulu, Hyrynsalmi
• Aika, aurinko ja maailma, osat I-III, 1992, Messukylän koulu, Tampere
• Pyhä sana, 1995, seinämaalaus Pirkkalan seurakuntakeskus
• Pyhäjärven kappeli, 1995, Viikinsaari, Tampere (työryhmän kanssa) [5]
• Väliaika, 2012, Vuoresaukio, Tampere (työryhmän kanssa)
• Melutaidegalleria, 2015, Rantatunneli, Tampere (yksi tekijöistä) [3]
• Neljä ilmansuuntaa, 2018, Vuores, Tampere
• Sillanpää, 2020, Virolainen, Tampere
• Mesikämmen, 2020, Virolainen, Tampere    

• 
  Aika aurinko ja maailma osat I - III, 1992, Tampere.
• 
  Melutaidegalleria, 2016, Tunturipuisto, Tampere
• 
  Neljä ilmansuuntaa, 2018, Vuores, Tampere
• 
  Sillanpää, 2020, Virolainen, Tampere

• Väätti, Ilkka (2021). Rovaniemen asutushistoria 1520–1660. Rovaniemi: Peräpohjolan sukututkijat. ISBN 978-951-98937-2-3
• Väätti, Ilkka (2020). Hommage. Tampere: Tampereen taidemuseo.
• Väätti, Ilkka (2012). MUNDUS – Matka maailman keskipisteeseen. Rovaniemi: LUP.
• Saressalo, Lasse, Väätti, Ilkka & Nuutinen, Petri (1998). Pyhäjärven kappeli. Tampere: Tampereen kaupunki & Tampere-seura.
• Väätti, Ilkka (2003). Mundus. Kirjassa Mystiikan portit. Tampere: Tampereen taidemuseo.
• Väätti, Ilkka (2014). Lehtojärven asutushistoria 1780−1900. Kirjassa Lehtojärvi: Kylä seitsemän vaaran syleilyssä. Toimittanut Pekka Haavikko. Rovaniemi: Lehtojärven kyläyhdistys.
• Väätti, Ilkka (2010). Luusuan ja Juujärven asutushistoria 1620−1750. Kirjassa Luusua−Juujärvi: Kylähistoriaa raudan ja veden äärellä. Toimittanut Olli Säynäjäkangas et al. Kemijärvi: Luusuan kyläseura.
• Väätti, Ilkka (2008). Tapion kylän asutuksen synty 1543−1850. Kirjassa Tapion kylähistoria: Kuvakivestä nousukauteen. Toimittanut Matti Vitikka. Rovaniemi: Rovaniemen kaupunki.

• Ilkka Väätti. Tampereen nykytaiteen museo.

• Taiteilijan sivusto