Ilkka Suominen

Suominen kirjoitti ylioppilaaksi vuonna 1956 Porin suomalaisesta yhteislyseosta ja valmistui nahkakemian insinööriksi Lontoon National Leather Sellers' Collegesta vuonna 1958 ja Reutlingenin Westdeutsche Gerberschulesta 1959. Myöhemmin Suominen valmistui Porin kauppaopistosta merkonomiksi vuonna 1964 sekä valtiotieteiden maisteriksi Helsingin yliopistosta 1969.[2]

Vuosina 1960–1979 Suominen työskenteli perheensä yrityksessä J. W. Suominen Oy:ssä eri tehtävissä, lopuksi toimitusjohtajana.

Suominen toimi kansanedustajana kahteen otteeseen: ensin Turun läänin pohjoisen vaalipiirin edustajana 1970–1975, sitten Helsingin vaalipiirin edustajana 1983–1994. Eduskunnan puhemies hän oli lyhyen ajan vuoden 1987 eduskuntavaalien jälkeen ja myöhemmin 1991–1994. Suominen kuului kokoomuksen presidentti Kekkosta ja Neuvostoliittoa ymmärtäviin niin sanottuihin remonttimiehiin, jotka pyrkivät tekemään puolueesta hallituskelpoista.

Suominen valittiin kokoomuksen puheenjohtajaksi 1979 Harri Holkerin jälkeen. Hän luovutti tehtävän vasta 12 vuoden jälkeen 1991. Suominen on kokoomuksen pitkäaikaisin puheenjohtaja.[3] Pääministeriä hänestä ei kuitenkaan tullut, vaikka hänen puheenjohtajuuskaudellaan kokoomuksen 21-vuotinen oppositiokausi päättyi. Ennen vuoden 1987 eduskuntavaaleja Suominen, keskustan puheenjohtaja Paavo Väyrynen ja ruotsalaisen kansanpuolueen Christoffer Taxell solmivat salaisen niin sanotun kassakaappisopimuksen porvarihallituksen muodostamisesta.[4] Tästä vihastunut presidentti Mauno Koivisto nimitti Holkerin hallituksenmuodostajaksi. Suominen toimi Holkerin hallituksen kauppa- ja teollisuusministerinä ja Neuvostoliiton kaupasta vastanneena ministerinä ulkoasiainministeriössä vuosina 1987–1991.[5]

Suominen jätti eduskunnan kesken kauden siirtyäkseen Alkon pääjohtajaksi vuonna 1994. Aiemmin Suominen oli toiminut Alkon hallintoneuvoston puheenjohtajana 1980–1988 ja 1992–1994.[2] Hänen pääjohtajakaudellaan Alko mukautui Euroopan unionin jäsenyydestä aiheutuneisiin muutoksiin: Alkosta erotettiin valmistus- ja markkinointiyritys Primalco sekä ja hotelli- ja ravintolayhtiö Arctia vuonna 1995. Suomisen kaudella Alko pyrki myös jatkuvasti tehostamaan ja nykyaikaistamaan tuotantoaan ja jakeluaan, ja tytäryhtiö Arctia myytiin Scandicille vuonna 1997.[6]

Suomisen tilalle eduskuntaan nousi vuonna 1994 Kirsi Piha ja eduskunnan puhemieheksi valittiin Riitta Uosukainen. Suominen jätti Alkon tultuaan valituksi Euroopan parlamentiin, jossa hän toimi yhden kauden ajan vuosina 1999–2004.[7]

Ilkka Suomisen isä oli kauppaneuvos Leo Suominen ja isoisä nahkatehtailija J. W. Suominen. Suominen on ollut naimisissa kahdesti ja hänellä on kolme lasta. Ensimmäisen avioliittonsa hän solmi Ute Schweizerin kanssa vuonna 1961. Liitto päättyi eroon vuonna 1977,[8] jonka jälkeen Suominen meni naimisiin mainoshoitaja Riitta Suhosen kanssa.[2] Riitta Suominen kuoli 16. lokakuuta 2015.[9] Ilkka ja Riitta Suomisen tytär Riikka Suominen on vihreiden jäsen, puolueen äänenkannattaja Vihreän Langan päätoimittaja ja kirjailija.[10][11][12]

Tampereen teknillinen korkeakoulu promovoi Suomisen tekniikan kunniatohtoriksi vuonna 1992. Presidentti myönsi Suomiselle ministerin arvonimen 1998.[2] Hänet valittiin kokoomuksen kunniapuheenjohtajaksi Rovaniemen puoluekokouksessa kesäkuussa 2012.[13]

Ilkka Suominen kuoli 23. toukokuuta 2022 kotonaan 83-vuotiaana.[14]

• Keski-Rauska, Riku: Sinä osaat, sinä pystyt: Ilkka Suomisen elämä. Docendo, 2020. ISBN 978-952-291-842-0.
• Vares, Vesa: ”Suominen, Ilkka (1939–)”, Suomen kansallisbiografia, osa 8, s. 464–466. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2006. ISBN 951-746-449-5. / Teoksen verkkoversio.

• .aspx Ilkka Suominen. Suomen kansanedustajat. Eduskunta.
• Ilkka Suominen Suomen ministerit. Valtioneuvosto.
• Ilkka Suominen Euroopan parlamentti.
• Suominen, Ilkka hakuteoksessa Uppslagsverket Finland (2012). (ruotsiksi)
• Ilkka Suomisen muistokirjoitus Helsingin Sanomissa.