Ilkka Sinisalo
Ilkka Antero Jouko Sinisalo (10. heinäkuuta 1958 Valkeakoski – 5. huhtikuuta 2017[1]) oli suomalainen jääkiekkoilija. Laitahyökkääjä Sinisalo tunnettiin lähinnä hienosta ammattilaisurastaan NHL:ssä. Sinisalo oli toisaalta ensimmäinen suomalainen NHL-pelaaja, jota ei koskaan varattu NHL:n varaustilaisuudessa.
| Ilkka Sinisalo | |
|---|---|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 10. heinäkuuta 1958 Valkeakoski |
| Kuollut | 5. huhtikuuta 2017 (58 vuotta) |
| Kansalaisuus |
 Suomi |
| Jääkiekkoilija | |
| Pelipaikka | laitahyökkääjä |
| Maila | vasen |
| Pituus | 185 cm |
| Paino | 86 kg |
| Pelaajaura | |
| Pääsarjaura | 1978–1996 |
| Seurat |
NHL HIFK HPK Ilves Kiekko-Espoo |
| NHL-varaus | – |
Ura
Suomi
Sinisalo pelasi Suomessa SM-liigassa kahdeksan kautta seuroinaan HIFK (1977–1981), HPK (1992–1993), Ilves (1993–1995) ja Kiekko-Espoo (1995–1996). Sinisalo voitti yhden Suomen-mestaruuden HIFK:ssa vuonna 1980, jolloin hän pelasi paljon Matti Hagmanin johtamassa ykköskentässä.
Kaikkiaan Sinisalo teki Suomen pääsarjassa pisteet 88+81 285 ottelussa runkosarjassa ja 13+13 39 ottelussa pudotuspeleissä. Lisäksi Sinisalo pelasi kaksi kautta I divisioonassa Pitäjänmäen Tarmossa ja Kärpissä.
NHL
NHL:ssä Sinisalo loi hyvän uran. Hän pelasi Pohjois-Amerikassa yhdeksän kautta Philadelphia Flyersissa ja yhteensä kaksi kautta Minnesota North Starsissa ja Los Angeles Kingsissä. Hän ei ehtinyt pelata Minnesotassa koko kautta, sillä hänet kaupattiin kesken kauden Los Angelesiin. Sinisalo teki kahdesti yli 70 pistettä ja 582 NHL:n runkosarjaottelussaan hän teki yhteensä tehot 204+222. Pudotuspeleissä Sinisalo saavutti 21+11 pisteen verran tehoja 68 ottelussa. Hän pelasi kahdesti Stanley Cupin finaalissa.
Sinisalo teki NHL-uransa avausmaalin toisessa ottelussaan Flyersien paidassa harvinaisesti rangaistuslaukauksesta. Vastassa oli tuolloin Pittsburgh Penguins.[2]
Maajoukkue
Sinisalo pelasi maajoukkuessa yhteensä 48 ottelua tehoilla 6+11.
Hän edusti Suomea kolme kertaa MM-kisoissa, muun muassa keväällä 1982 pelatussa kotiturnauksessa.
Kanada-cupissa Sinisalo oli vuonna 1981. Hän pelasi Suomen ykköskentässä Matti Hagmanin ja Jari Kurrin kanssa, mutta joukkue jäi viimeiseksi.
Pelaajauran jälkeen
Pelaajauran jälkeen Sinisalo toimi vuodet 1997–1999 Espoo Bluesin toimitusjohtajana. Vuonna 1994 hänestä tuli YLE:n Radio Suomen urheilukommentaattori jääkiekkoiluun. Sinisalo oli kommentaattorina mukana kymmenen vuoden ajan vuoteen 2003 kaikissa jääkiekkoilun arvokilpailuissa sekä kotimaan finaaliotteluissa. Sittemmin hän toimi Philadelphia Flyersin kykyjenetsijänä.
Hänen poikansa Tomas Sinisalo on pelannut myös jääkiekon SM-liigassa.
Tilastot
| Runkosarja | Pudotuspelit | Palkinnot | Arvokisat | |||||||||||||||||||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
| Kausi | Joukkue | Liiga | O | M | S | Pist. | RM | O | M | S | Pist. | RM | Turnaus | O | M | S | Pist. | RM | ||||||||||
| 1977–1978 | HIFK | SM-liiga | 36 | 9 | 3 | 12 | 18 | – | – | – | – | – | JMM | 6 | 1 | 7 | 8 | 4 | ||||||||||
| 1978–1979 | HIFK | SM-liiga | 30 | 6 | 4 | 10 | 16 | 6 | 4 | 1 | 5 | 2 | ||||||||||||||||
| 1979–1980 | HIFK | SM-liiga | 35 | 16 | 9 | 25 | 16 | 7 | 1 | 3 | 4 | 4 |  | |||||||||||||||
| 1980–1981 | HIFK | SM-liiga | 36 | 27 | 17 | 44 | 14 | 6 | 5 | 3 | 8 | 4 | MM | 5 | 0 | 1 | 1 | 4 | ||||||||||
| 1981–1982 | Philadelphia Flyers | NHL | 66 | 15 | 22 | 37 | 22 | 4 | 0 | 2 | 2 | 0 | KC | 5 | 1 | 0 | 1 | 6 | ||||||||||
| MM | 5 | 1 | 1 | 2 | 6 | |||||||||||||||||||||||
| 1982–1983 | Philadelphia Flyers | NHL | 61 | 21 | 29 | 50 | 16 | 3 | 1 | 1 | 2 | 0 | MM | 8 | 0 | 2 | 2 | 4 | ||||||||||
| 1983–1984 | Philadelphia Flyers | NHL | 73 | 29 | 17 | 46 | 29 | 2 | 2 | 0 | 2 | 0 | ||||||||||||||||
| 1984–1985 | Philadelphia Flyers | NHL | 70 | 36 | 37 | 73 | 16 | 19 | 6 | 1 | 7 | 0 | ||||||||||||||||
| 1985–1986 | Philadelphia Flyers | NHL | 74 | 39 | 37 | 76 | 31 | 5 | 2 | 2 | 4 | 2 | ||||||||||||||||
| 1986–1987 | Philadelphia Flyers | NHL | 42 | 10 | 21 | 31 | 8 | 18 | 5 | 1 | 6 | 4 | ||||||||||||||||
| 1987–1988 | Philadelphia Flyers | NHL | 68 | 25 | 17 | 42 | 30 | 7 | 4 | 2 | 6 | 0 | ||||||||||||||||
| 1988–1989 | Philadelphia Flyers | NHL | 13 | 1 | 6 | 7 | 2 | 8 | 1 | 1 | 2 | 0 | ||||||||||||||||
| 1989–1990 | Philadelphia Flyers | NHL | 59 | 23 | 23 | 46 | 26 | – | – | – | – | – | ||||||||||||||||
| 1990–1991 | Minnesota North Stars | NHL | 46 | 5 | 12 | 17 | 24 | – | – | – | – | – | ||||||||||||||||
| Los Angeles Kings | NHL | 7 | 0 | 0 | 0 | 2 | 2 | 0 | 1 | 1 | 0 | |||||||||||||||||
| 1991–1992 | Los Angeles Kings | NHL | 3 | 0 | 1 | 1 | 2 | – | – | – | – | – | ||||||||||||||||
| Phoenix Roadrunners | IHL | 42 | 19 | 21 | 40 | 32 | – | – | – | – | – | |||||||||||||||||
| 1992–1993 | HPK | SM-liiga | 46 | 13 | 16 | 29 | 55 | 12 | 2 | 3 | 5 | 8 | ||||||||||||||||
| 1993–1994 | Kärpät | I-divisioona | 28 | 27 | 15 | 42 | 20 | – | – | – | – | – | ||||||||||||||||
| Ilves | SM-liiga | 12 | 1 | 6 | 7 | 10 | 4 | 1 | 0 | 1 | 6 | |||||||||||||||||
| 1994–1995 | Ilves | SM-liiga | 30 | 2 | 7 | 9 | 45 | – | – | – | – | – | ||||||||||||||||
| Kiekko-Espoo | SM-liiga | 16 | 7 | 7 | 14 | 6 | 4 | 0 | 3 | 3 | 4 | |||||||||||||||||
| 1995–1996 | Kiekko-Espoo | SM-liiga | 44 | 7 | 12 | 19 | 36 | – | – | – | – | – | ||||||||||||||||
| 11 kautta | Yhteensä | NHL | 582 | 204 | 222 | 426 | 208 | 68 | 21 | 11 | 32 | 6 | aikuisten arvokisat | 23 | 2 | 4 | 6 | 20 | ||||||||||
| 8 kautta | SM-liiga | 285 | 88 | 81 | 169 | 216 | 39 | 13 | 13 | 26 | 28 | |||||||||||||||||
Saavutukset ja palkinnot
- 1 Suomen mestaruus (1980)
- 1 SM-hopea
- Suomen Jääkiekkoleijona #107
Lähteet
- Mennander, Ari; Mennander, Pasi: Leijonien tarina. Gummerus, 2003. ISBN 951-20-6455-3.
- Ilkka Sinisalo nhlfinns.com-sivustolla.
- Sinisalon tiedot Jääkiekkomuseon sivulla
- Ilkka Sinisalo Eurohockey-sivustolla (englanniksi)
- Ilkka Sinisalo The Internet Hockey Databasessa (englanniksi)
Viitteet
- Kiekkolegenda Ilkka Sinisalo on poissa Jatkoaika.com. 5.4.2017. Viitattu 5.4.2017.
- Flyers Heroes of the Past: Ilkka Sinisalo flyers.nhl.com. Viitattu 1.9.2016.