Ilkka Lounamaa

Ilkka Lounamaa on suomalainen diplomi-insinööri ja lentokonesuunnitelija.

Lounamaan lennokkiharrastus alkoi seisemänvuotiaana ja purjelentoharrastus noin kymmenvuotiaana, ennen oppikouluun menoa.[1] Lounamaa aloitti ilmailuharrastuksen lennokkien parissa, ja teki kaksi liidokkilajien Suomenennätystä vuosina 1942 ja 1945. Hän menestyi myös vuosien saatossa myös kotimaan lennokkikilpailuissa ja edusti Suomea lennokkimaaottelussa Ruotsia vastaan vuonna 1943.[2]

Lounamaa valmistui ylioppilaaksi vuonna 1945 ja aloitti opinnot Teknillisen korkeakoulun lentokonerakentamisen opintosuunnalla. Hän oli korkeakoulun yhteydessä toimineen Polyteknikkojen ilmailukerhon aktiivijäsen ja toimi muun muassa kerhon rakennuspäällikkönä vuodet 1946–1949, koulutuspäällikkönä 1949–1950 ja puheenjohtajana vuosina 1950–1951. PIK:issä toimimisen lisäksi Lounamaa on ollut myös Suomen ilmailuliiton purjelennon keskustoimikunnassa ja opettanut ilmailuliiton erilaisilla kursseilla.[2]

Lounamaa aloitti lentokonesuunnittelu-uransa vuonna 1946. Varhaisimpia projekteja olivat PIK-5- ja PIK-3-purjelentokoneet, joiden suunnitteluun Lounamaa osallistui.[2] Lisäksi hän teki paljon muuta suunnittelu- ja kehitystyötä.[1] Lounamaan työpanokseen kuului muun muassa molempien konetyyppien merkittävä uudelleensuunnitelu: PIK-5:n osalta koneen runko ja koko PIK-3:n -koneen. PIK-3:n uudelleensuunnittelun jälkeen hän lisäksi rakensi päivitetyn prototyypin ja lensi sen koelennot. Lounamaa piirsi päivitetylle PIK-5:lle sarjapiirustukset.[2] Mallinimen PIK-5b saaneesta versiosta tuli konetyypin eniten rakennettu malli, mikä teki PIK-5:stä Suomen ilmailukerhojen yleisimmän konetyypin 1960-luvun alussa. Lounamaa käytti PIK-5:n parissa yhteensä 651 kirjattua työtuntia.[3][4] PIK-5:n jälkeen seuraava projekti oli diplomi-insinööriksi valmistuneen[1] Kai Mellénin kanssa suunniteltu moottorikone PIK-11 Tumppu, minkä lisäksi Lounamaa ohjasi PIK-13-tehopurjekoneen suunnittelua.[2] Hän valmistui diplomi-insinööriksi vuonna 1951,[2] ja aloitti valmistumisen jälkeen Jämin ilmailukoulun teknillisenä johtajana, jatkoi sieltä Tampellan suunnitteluinsinööriksi. Hän siirtyi vuonna 1955 konstruktööriksi Valmet Lentokoneteollisuuden tehtaalle Tampereelle.[2]

Lounamaa jatkoi toimintaa PIK:in parissa myös valmistumisensa jälkeen. Hän suunnitteli työnsä ohessa muutaman vuoden aikana kaksipaikkaisen PIK-12-koulutuspurjelentokoneen, joka valmistui kesällä 1956, ja jonka koelennot Lounamaa lensi itse. Seuraava projekti PIK-12 jälkeen oli hinauskone PIK-15 Hinu, jonka Lounamaa suunnitteli yhdessä PIK:in seniorijäsenten Kai Mellénin ja Jussi Rinnan kanssa. Projekti käynnistyi syksyllä 1960, ja Lounamaa piirsi koneen ensimmäisen yleisluonnoksen ja suunnitteli tarkemmin sen laskutelineet. Prototyypin ensilennon teki Mellén vuonna 1964.[5]

Lentokonesuunnittelun hiivuttua Suomessa Lounamaa työskenteli Valmet Lentokoneteollisuuden Tampereen lentokonetehtaalla rautatiekaluston suunnittelijana ja keskittyi ilmailuun ja sen teknisiin kysymyksiin vapaa-aikanaan.[1]

Teknillisen korkeakoulun ylioppilaskunta myönsi Lounamaalle kultainen ansiomerkkinsä vuonna 1953.[2] Suomen ilmailuliitto palkitsi hänet Suomen Ilmailupatsaalla vuonna 1958 ansiokkaasta työstä Suomen siviili-ilmailun hyväksi.[6]

Lounamaan puoliso on ilmailun parissa toiminut Liisa Tervasmäki, ja heillä on kaksi tytärtä.[1]