Ilkka Kukkonen

Toivo Ilkka Kalervo Kukkonen (1. lokakuuta 1926 Kristiinankaupunki – 6. lokakuuta 2020 Espoo) oli suomalainen kasvitieteilijä.[1]

Kukkonen valmistui Turun yliopistosta filosofian kandidaatiksi vuonna 1951 ja lisensiaatiksi 1958. Tohtoriksi hän väitteli vuonna 1963; väitöskirjan aiheena oli pullakkonokien taksonomia. Kukkonen toimi Turun kaupungin laboranttina vuosina 1950–1958, mutta suuntasi sitten yliopistouralle. Hänet nimitettiin Turun yliopiston kasvitieteen dosentiksi vuonna 1964, ja hän toimi siellä vuosina 1964–1965 myös kasvitieteen apulaisprofessorina. Vuonna 1965 hän sai nimityksen Helsingin yliopiston kasvitieteen dosentiksi. Vuosina 1968–1969 hän oli lisäksi Helsingin yliopiston kasvianatomian ja -fysiologian apulaisprofessori.[1]

Vuodesta 1969 Kukkonen toimi Helsingin yliopiston kasvimuseon putkilokasvien osaston kustoksena. Hän johti samalla koko Kasvimuseota, kunnes jäi eläkkeelle vuoden 1992 lopussa. Vuonna 1990 Kasvimuseo siirtyi osaksi Luonnontieteellistä keskusmuseota; samalla sen kustoksen virka muuttui osastonjohtajan viraksi ja virkaan yhdistyi professuuri.[1]

Kukkonen toteutti vuonna 1972 Pertti Uotilan ja Mauri Korhosen kanssa puolen vuoden matkan, jonka aikana kerättiin yli 10 000 herbaarionäytettä Balkanin niemimaalta, Turkista, Iranista, Afganistanista, Pakistanista ja Intiasta. Näytteitä on käytetty apuna alueen floorien laadinnassa. Iranin (1998) ja Pakistanin floorien (2001) sarakasviosiot ovat Kukkosen itsensä kirjoittamia. Kukkonen teki näytteenkeruumatkoja myös muualle, kuten Tuomo Niemelän kanssa Etiopiaan (1982) ja Sambiaan (1986, 1988).[1] Kukkonen kuvasi Tulimaasta Anthracoidea andina -lajin.[2]

Kukkosen työ pullakkonoista on sukua käsittelevä perusteos. Kukkonen osallistui myös Suuren kasvikirjan (1965, 1980), Retkeilykasvion (1984) ja kaksiosaisen, 1129-sivuisen Suomen suurkasvion (WSOY, 1987) kirjoittamiseen. Eläkkeelle jäätyään hän suomensi Johannes Enrothin kanssa A. G. Mortonin Kasvitieteen historia -teoksen, jonka rinnalle kääntäjät myös kirjoittivat 80-sivuisen Kasvitiede Suomessa -kirjasen (Gaudeamus, 1999).[1]

Kukkonen oli Societas pro Fauna et Flora Fennican hallituksen jäsen vuosina 1972–1996 ja kuului Memoranda-lehden toimitukseen vuosina 1978–2004. Hän oli Societas pro Fauna et Flora Fennican kunniajäsen vuodesta 1998. Hän sai Suomen Leijonan I luokan ritarimerkin vuonna 1982.[1]