Ilja Frank

Ilja Mihailovitš Frank (ven. Илья́ Миха́йлович Франк; 23. lokakuuta (J: 10. lokakuuta) 1908 – 22. kesäkuuta 1990) oli neuvostoliittolainen ydinfyysikko. Hän sai vuonna 1958 yhdessä Pavel Tšerenkovin ja Igor Tammin kanssa Nobelin fysiikanpalkinnon Tšerenkovin säteilyn luonnetta koskevista tutkimuksistaan.[2]

Ilja Frank
Ilja Frank vuonna 1958.
Ilja Frank vuonna 1958.
Henkilötiedot
Syntynyt23. lokakuuta 1908 (J: 10. lokakuuta)
Pietari, Venäjän keisarikunta
Kuollut22. kesäkuuta 1990 (81 vuotta)
Moskova, Neuvostoliitto
Kansalaisuus Neuvostoliitto neuvostoliittolainen
Koulutus ja ura
Tutkinnot Moskovan yliopisto
Väitöstyön ohjaaja Sergei Vavilov
Instituutti Moskovan yliopisto
Neuvostoliiton tiedeakatemia
Tutkimusalue ydinfysiikka
Tunnetut työt Tšerenkovin säteily
Palkinnot Stalin-palkinto (1946)[1]
Nobelin fysiikanpalkinto (1958)

Ura

Ilja Frank syntyi Pietarissa vuonna 1908. Hän oli matemaatikko Mihail Frankin ja lääkäri Jelizaveta Gratsianovan nuorempi poika.[3] Frank opiskeli Moskovan valtionyliopistossa matematiikkaa ja teoreettista fysiikkaa. Hän työskenteli jo opiskeluaikanaan Sergei Vavilovin laboratoriossa ja alkoi pitää tätä oppi-isänään. Frank valmistui vuonna 1930 ja pääsi Vavilovin suosituksesta Leningradin optiseen instituuttiin, missä hän oli mukana valokemian tutkimuksissa.[1]

Frank palasi vuonna 1934 Pietarista Moskovaan, kun hän sai paikan Neuvostoliiton tiedeakatemian fysiikan ja matematiikan instituutista. Siellä hän alkoi tutkia ydinfysiikkaa, joka oli uusi ala hänelle. Hän kiinnostui Pavel Tšerenkovin tutkimuksista, joissa tämä tarkasteli gammasäteilyn vaikutusta nesteiden luminesenssiin.[1] Frank ja Igor Tamm esittivät vuonna 1937 teorian Tšerenkovin säteilyn takana.[4] Sen mukaan luminenssi-ilmiö liittyy säteilyyn, joka syntyy, kun elektroni liikkuu väliaineessa nopeampaa kuin valo kyseisessä aineessa.[1]

Frankin työ keskittyi myöhemmässä vaiheessa teoreettiseen ja kokeelliseen ydinfysiikkaan sekä ydinreaktoreiden suunnitteluun.[4] Frank ylennettiin 1941 atomiydinlaboratorion johtoon, ja vuonna 1957 hän sai sen lisäksi paikan ydinfysiikan tutkimusinstituutin JINR:n neutronilaboratorion johtajaksi.[3]

Lähteet
  • Tietojätti. Gummerus, 1999. ISBN 951-20-5809-X.

Viitteet
  1. Yu G. Abov: Academician Ilya Mikhailovich Frank (100th anniversary of his birthday). Physics of Atomic Nuclei, 2008, 71. vsk, nro 10, s. 1653–1655. Pleiades Publishing, Ltd.
  2. Anton Z. Capri: Quips, quotes, and quanta: an anecdotal history of physics, s. 85. 9789812709196, 2007. ISBN 9789812709196. Google book (limited preview). (englanniksi)
  3. Il’ja M. Frank – Biographical NobelPrize.org. Nobel Prize Outreach AB. Viitattu 22.10.2022. (englanniksi)
  4. Alexei Kojevnikov: Ilya Mikhaylovich Frank Encyclopedia Britannica. 19.10.2022. Viitattu 22.10.2022. (englanniksi)
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.