Ilja Ehrenburg

Ilja Grigorevitš Ehrenburg (ven. Илья Григорьевич Эренбург, 26. tammikuuta (J: 14. tammikuuta) 1891 Kiova – 31. elokuuta 1967 Moskova) oli neuvostoliittolainen kirjailija, toimittaja[1] ja propagandisti. Ehrenburg aloitti symbolistisena lyyrikkona, siirtyi sitten satiiriseen proosaan ja lopulta sosialistiseen realismiin. Hänen romaaninsa Suojasää (1954) antoi nimen Stalinin jälkeiselle Hruštšovin aikaiselle olojen vapautumiselle[2].

Ilja Ehrenburg
Ilja Ehrenburg (1943).
Ilja Ehrenburg (1943).
Henkilötiedot
Syntynyt26. tammikuuta (14. tammikuuta) 1891
Kiova, Venäjän keisarikunta
Kuollut31. elokuuta 1967 (76 vuotta)
Moskova, Neuvostoliitto
Kansalaisuus Neuvostoliitto
Ammatti kirjailija, toimittaja
Kirjailija
Äidinkielivenäjä
Tuotannon kielivenäjä
Tyylilajit proosa, runous
Aiheet -
Aiheesta muualla
Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta

Juutalaissyntyinen Ehrenburg osallistui jo koulupoikana poliittiseen toimintaan Venäjän keisaria vastaan. Hän pakeni maasta 1909 ja asui Pariisissa ja Berliinissä. 1930-luvulla hänet nimitettiin Izvestija-lehden ulkomaankirjeenvaihtajaksi, ja hän raportoi muun muassa Espanjan sisällissodasta.[2]

Sodanajan propaganda

Ehrenburg kirjoitti toisen maailmansodan aikana propagandaa muun muassa Pravda-lehteen, joskin hän ajoittain arvosteli rohkeasti Stalinia ja hänen hallintoaan. Sodan aikana Ehrenburg oli Juutalaisten antifasistisen komitean näyttävä jäsen ja kokosi sodan jälkeen Mustan kirjan (Чёрная Книга, Tšornaja Kniga) miehittäjien rikoksista juutalaisia vastaan miehitetyillä alueilla ja Puolan kuolemanleireillä.

Ehrenburg oli yksi neuvostoliittolaisista kirjailijoista, jotka olivat mukana saksalaisiin kohdistetussa vihakampanjassa.[3] Hänen vuonna 1942 julkaistu artikkelinsa ”Tapa” oli laajalle levinnyt esimerkki tästä kampanjasta:

”Älä laske päiviä, älä peninkulmia. Muista vain yksi asia, tappamiesi saksalaisten määrä. Tapa saksalainen, huutaa äiti. Tapa saksalainen, pyytää lapsi. Älä epäröi. Älä luovuta. Tapa!”

Artikkelissa sanottiin, että saksalaiset eivät ole ihmisiä.[4]

Tunnustuksia

Suomennettuja teoksia
  • Parisin kukistuminen: Romaani. (Падение Парижа, 1942.) Suomentanut Matti Lehmonen. Helsinki: Smia, 1945.
  • Suojasää. (Ottepel’, 1954.) Suomentanut Ulla-Liisa Heino. Hämeenlinna: Karisto, 1963.
  • Julio Jurenito (Необычайные похождения Хулио Хуренито и его учеников, 1921) Suomentanut Ulla-Liisa Heino, Turku, Kustannusliike Tajo 1964, 413 s.
  • Ihmisiä, vuosia, elämää;. (Novyi Miraikakauskirjassa v. 1965 julkaistusta alkutekstistä) Suomentanut Juhani Konkka. Helsinki: Kansankulttuuri, 1965.
  • Tšehovia lukiessa. (Peretšityvaja Tšehova, 1960.) Suomentanut Martti Anhava. Delfiinikirjat. Helsinki: Otava, 1977 (3. painos 1982). ISBN 951-1-04294-7.
  • Toinen päivä: Romaani. (Den’ vtoroj) Suomentanut Ulla-Liisa Heino. Espoo: Weilin + Göös, 1978.
  • Venäjä sodassa: kesäkuu 1941 - toukokuu 1942 (Война) Suomennos Matti Grönlund, Matti Rossi, Juhani Taari, Love kirjat, 1981. ISBN 951-835-045-0

Lähteet
  1. Petri Liukkonen, Ilja Ehrenburg, Books and Writers, Authors' Calendar. Viitattu 13.7.2022
  2. Huovinen, Pentti ja Siikala, Kalervo (toim.): Maailmanpolitiikan kasvot, s. 42. Helsinki: Weilin & Göös, 1963.
  3. Figes, Orlando: The whisperers: Private life in Stalin’s Russia. New York: Metropolitan Books, 2007. ISBN 0805074619. (englanniksi)
  4. Ehrenburg, I. G. Encyclopedia of soviet writers. Sovlit.com. Viitattu 30.3.2009. (englanniksi)

    Aiheesta muualla
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.