Ilich Ramírez Sánchez

Ilich Ramírez Sánchez (s. 12. lokakuuta 1949), joka tunnetaan myös nimillä Carlos ja Shakaali, on venezuelalaissyntyinen terroristi, joka toimi 1970-luvulla.

Sánchez syntyi Caracasissa Venezuelassa. Hänen isänsä oli marxilainen asianajaja, joka antoi pojalleen etunimen Ilich Leninin mukaan. Ilich Ramírez Sánchez kävi koulunsa Caracasissa ja liittyi kommunistisen puolueen nuorisojärjestöön vuonna 1959. Vanhempiensa eron jälkeen hän muutti äitinsä kanssa Lontooseen, jossa hän jatkoi opiskelujaan. Äidinkielensä espanjan lisäksi Sanchez puhuu arabiaa, venäjää, englantia ja ranskaa.

Sánchez jatkoi opintojaan Moskovassa Patrice Lumumban Kansojen ystävyyden yliopistossa (RUDN), josta hänet erotettiin vuonna 1970.

Terrorismi

Toiminta PFLP-ryhmässä

Moskovasta Sánchez matkusti Beirutiin, Libanoniin, jossa hän liittyi palestiinalaiseen PFLP-ryhmään heinäkuussa 1970, jolloin hän sai taistelunimen Carlos. Sieltä hänet lähetettiin Jordaniaan, PFLP-ryhmän ulkomaalaisille jäsenille tarkoitetulle leirille Ammanin rajaseudulla. Sissikoulutuksen saatuaan hän toimi ryhmässä aktiivisesti.

30. joulukuuta vuonna 1973 Carlos yritti ensimmäisenä itsenäisenä terroritekonaan salamurhata brittiläisen sionistiliiton varapuheenjohtajan, liikemies Joseph Sieffin. Carlos tunkeutui Sieffin kotiin, jossa hän löysi liikemiehen kylvyssä. Hän ampui Sieffiä, jolloin Sieff menetti tajuntansa. Carlos yritti ampua häntä uudestaan, mutta aseen jumittuessa hän päätti paeta paikalta, epäonnistuen suunnitelmassaan tappaa Sieff. Hyökkäys julistettiin kostoksi muutamaa kuukautta aikaisemmin tapahtuneesta Mossadin iskusta, jossa teatteriohjaajana Pariisissa toiminut PFLP:n Euroopan operaatioista vastannut Mohamed Boudian kuoli.

Carlos epäonnistui myös yrittäessään pommi-iskua israelilaisen Bank Hapoalimin toimipisteessa Lontoossa. Myös kolme hyökkäystä ranskalaisia sanomalehtiä vastaan pommien avulla epäonnistui.

Carlos on väittänyt olleensa syyllinen pariisilaisen ravintolan pommi-iskuun, jossa kuoli kaksi ja loukkaantui 30. Carlos osallistui myös kahteen epäonnistuneeseen rakettihyökkäyksen El Alin lentokonetta vastaan Orlyn lentoasemalla Pariisissa. Ensimmäinen epäonnistunut hyökkäys tapahtui 13. joulukuuta 1975 ja toinen 17. joulukuuta 1975. Toinen hyökkäys kuitenkin aiheutti tulitaistelun poliisin kanssa ja 17 tunnin panttivankitilanteen. Carlos pakeni paikalta tulitaistelun aikana, kun muut PFLP:n terroristit jäivät paikalle.

27. kesäkuuta 1975 Carloksen PFLP:n asiamies, libanonilainen Michel Moukharbal kaapattiin kuulusteluihin Ranskan sisäisen tiedustelupalvelun toimesta. Kun kaksi aseistamatonta poliisia saapui haastattelemaan Carlosta tämän asunnolle Pariisissa, paljasti Moukharbal Carlosin identiteetin heille. Carlos ampui poliisit ja Moukharbarin tappaen heidät, jonka jälkeen hän pakeni Brysselin kautta Beirutiin.

Carlosin johdolla terroristit hyökkäsivät joulukuussa 1975 OPECin päämajaan Wienissä, jossa he ottivat noin 60 panttivankia, joista suurin osa oli OPEC-maiden edustajia. 22. joulukuuta kaappaajat ja panttivangit siirtyivät lentokoneeseen ja lensivät Algeriin, jossa 30 panttivankia vapautettiin. DC-9-lentokone lennettiin Algerista Tripoliin, jossa vapautettiin lisää panttivankeja. Sen jälkeen lentokone palasi Algeriin, jossa loput panttivangeista vapautettiin. Kaappaajat saivat turvapaikan Algeriasta. Tämän jälkeen PFLP-johtaja Wadie Haddad erotti Carloksen ryhmästä.

Erottamisen jälkeen

Syyskuussa vuonna 1976 Sánchez pidätettiin Jugoslaviassa ja karkotettiin Bagdadiin. Sieltä Carlos siirtyi Adeniin, jossa hän perusti oman ryhmänsä "arabien aseistettu taistelu". Ryhmään kuului lähinnä syyrialaisia, libanonilaisia ja länsisaksalaisia sissejä. Hän oli myös yhteydessä Itä-Saksan salaiseen poliisiin Stasiin.

Myös Romanian salainen poliisi Securitate palkkasi Carloksen surmaamaan romanialaisia toisinajattelijoita Ranskassa ja räjäyttämään Münchenissä sijainneita Radio Free Europen toimistoja.

Paluu PFLP:n palvelukseen

Wadie Haddadin kuoleman jälkeen Carlos palasi PFLP:n palvelukseen. Ryhmä teki epäonnistuneen terroristihyökkäyksen ranskalaiseen ydinvoimalaan, Superphénixiin, vuonna 1982.

Kun Carloksen vaimo Magdalena Kopp pidätettiin Pariisissa, ryhtyi Carlos terroristitoimiin ranskalaisia kohteita vastaan. Joulukuussa vuonna 1983 Carlos hyökkäsi TGV-luotijunien kimppuun. Tämän jälkeen hänestä tuli etsityin terroristi Euroopassa.

Carlos asui kaksi vuotta Unkarissa, Budapestin hienostoalueella. Carloksen päärahoittajia olivat Libyan Gaddafi, PFLP:n terroristitohtori George Habash sekä muutama saksalainen Baader-Meinhof-terroristi. Unkari karkotti Carloksen vuonna 1985. Carlos sai tukea Irakista, Libyasta ja Kuubasta ennen kuin löysi pysyvän rahoittajan, Syyrian. Hän muutti Damaskokseen. Syyrian hallitus vaati Carlosta pidättäytymään terroriteoista ja pian hänen roolinsa terrorismissa heikentyi. Vuonna 1990 Irakin hallitus lähestyi Carlosta. Syyskuussa vuonna 1991 hänet karkotettiin Syyriasta. Carlos sai väliaikaisen turvapaikan Jordaniasta, josta hän muutti Sudaniin. Ranskalaiset ja yhdysvaltalaiset tiedustelupalvelut painostivat Sudanin hallitusta erilaisilla myönnytyksillä, jotta Carlos saataisiin kiinni.

Vuonna 1994 Carlos joutui suonikohjuleikkaukseen. Kaksi päivää myöhemmin Carlos kertoi Sudanin hallitukselle, että hän tarvitsisi uuden asunnon ja laajemman henkivartijaverkoston salamurhan pelossa. Eräänä yönä kaksi henkivartijaa ryntäsi Carloksen huvilaan tämän nukkuessa. Carlos huumattiin ja vietiin huvilasta vankeuteen.

Muu terrorismi

Kun Carlosin tekemiä rikoksia tutkittiin, päädyttiin siihen tulokseen, ettei Carlos osallistunut 11 israelilaisen urheilijan surmaamiseen Münchenin verilöylyssä vuonna 1972 eikä Air France -lentokoneen kaappaamiseen, Entebbeen vuonna 1976.

Vankeus ja oikeudenkäynnit

Carlos luovutettiin Ranskan viranomaisille 14. elokuuta 1994. Ranskan turvallisuuspalvelu Direction de la surveillance du territoire otti hänet haltuunsa ja vei hänet Pariisiin. Pariisissa oikeus luki hänelle syytteet kahden poliisin ja yhden siviilin murhasta. Hänet vietiin La Santén vankilaan. Oikeudenkäynti alkoi 12. joulukuuta vuonna 1997 ja loppui 23. joulukuuta. Carlos tuomittiin elinkautiseen.

Kesäkuussa vuonna 2003 Carlos julkaisi kirjoituksensa vankilassa. Kirjan nimi on "Vallankumouksellinen Islam". Kirjassa hän kirjoittaa luokkasodasta ja ylistää Osama bin Ladenia ja Saddam Husseinia, jota hän kutsuu "Viimeiseksi arabialaiseksi ritariksi".

Carlos meni naimisiin lakimiehensä Isabelle Coutant-Peyren kanssa. Vuonna 2005 Euroopan ihmisoikeustuomioistuin kuuli Carloksen valituksen pitkästä vankeuskuulustelusta. Vaikka ihmisoikeustuomioistuin hylkäsi päätöksen seselvennä tehtiin vasta vuonna 2006.

Carlos joutui jälleen oikeuden eteen 7. marraskuuta 2011. Häntä syytettiin Ranskassa 1980-luvulla tapahtuneista pommi-iskuista, jotka vaativat 11 ihmisen hengen.[1] Oikeudenkäyntiä ennen Carlos ei tunnustanut tehneensä näitä kyseisiä terrori-iskuja, vaikka kehui muutoin tappaneensa tuhansia ihmisiä erilaisissa terrori-iskuissa. Oikeudenkäynnissä Carlokselle vaadittiin elinkautista vankeutta. Oikeudenkäynti alkoi 7. marraskuuta ja loppui 15. joulukuuta. Carlos tuomittiin elinkautiseen vankeuteen.

Carlos istuu parhaillaan tuomioitaan Clairvauxin vankilassa.

Carlos kirjoissa ja elokuvissa

Shakaali on suosittu hahmo myös kaunokirjallisuudessa. Esimerkiksi Robert Ludlum ja Frederick Forsyth ovat käyttänyt häntä henkilöhahmona kirjoissaan. On myös ilmestynyt kaksi Shakaali-nimistä elokuvaa, joista vuoden 1973 filmatisoinnissa nimihahmoa näyttelee Edward Fox ja vuonna 1997 valmistuneessa elokuvassa Bruce Willis. Eräs viimeisimpiä Shakaalin esiintuonteja tapahtuu Tom Clancyn kirjassa Iskuryhmä Rainbow, jossa joukko baskiterroristeja kaappaa suuren määrän lapsia espanjalaisessa huvipuistossa ja vaatii Shakaalia vapaaksi.

Lähteet
  1. Terroristi Shakaali oikeuden edessä 7.11.2011. Ilta-Sanomat. Arkistoitu 8.11.2011. Viitattu 7.11.2011.

    Aiheesta muualla
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.