Ilias

Antiikin perimätiedon mukaan eeposparin Ilias ja Odysseia on luonut tai koonnut sokea kiertelevä runonlaulaja Homeros. Homeroksen historiallisuutta on kuitenkin usein epäilty; kyseessä saattaa todellisuudessa olla jonkinlainen nimimerkki. Mikäli Homeros oli historiallinen henkilö, hänen henkilöllisyytensä ja kotipaikkansa oli joka tapauksessa epävarma jo antiikin aikana.[1]

Homeroksen nimiin laitetuista eepoksista Ilias on vanhempi ja Odysseia on syntynyt jonkin verran sitä myöhemmin. Kummankin teoksen runous on syntynyt pitkän ajan kuluessa ja perustuu kiertelevien runonlaulajien esityksiin ja hyvin vanhaan suulliseen lauluperinteeseen. Laulut kertovat mykeneläisestä ajasta, Kreikan pronssikautisesta kulttuurista, joka vallitsi noin vuosina 1600–1100 eaa. Iliaan aiheena on tuohon eepoksen syntyaikana jo myyttiseksi muuttuneeseen menneisyyteen sijoittunut Troijan sota.[1][3]

Historiallinen Troijan kaupunki on löydetty nykyisen Turkin Hisarlikista, ja se on tuhoutunut sodissa useasti. Homeroksen kuvaaman sodan ajankohta on ollut todennäköisesti 1200- ja 1100-lukujen vaihteessa eaa.; perinteisesti Troijan tuho on ajoitettu tarkemmin vuosien 1192–1184 eaa. välille. Arkeologisessa tutkimuksessa kaupungin vaiheita noihin aikoihin kutsutaan nimillä Troija VI–VIIa. Näin itse teoksen kuvaama sotakin voi olla historiallinen. Tutkijoiden näkemyksen mukaan Iliaan kuvaama kymmenvuotinen sota on kuitenkin liian pitkällinen tuon ajan sodaksi ollakseen historiallinen sellaisenaan. Kyseessä on saattanut ennemmin olla pitkäkestoinen kilpailu esimerkiksi alueen kauppareiteistä.[1][3][6]

Kreikka Iliaan mukaan.

Sodan ajoitusta on tutkittu myös tähtitieteen menetelmin. Odysseian 20. laulussa mainitaan täydellinen auringonpimennys, joka tapahtui Ithakassa keskipäivällä samana päivänä, kun Odysseus palasi surmaamaan Penelopen kilpakosijat. Tähtitieteilijät ovat ajoittaneet auringonpimennyksen tapahtuneeksi 16. huhtikuuta 1178 eaa. Koska Odysseian mukaan Odysseuksen paluu Troijan sodasta kesti kymmenen vuotta, tällöin sota olisi päättynyt Troijan tuhoon kymmenen vuotta aiemmin, noin vuonna 1188 eaa. Tällainen ajoitus täsmää hämmästyttävän hyvin yhteen sodan perinteisen ajoituksen ja arkeologisten löydösten kanssa. Tutkijoille on kuitenkin epäselvää, miten näin täsmälliset yksityiskohdat olisivat voineet säilyä suullisessa perimätiedossa satoja vuosia.[3][6]

Tästä myyttisestä menneisyydestä kertoneet, perinteisesti laulettuina esitetyt runot kirjoitettiin ylös joskus vuosien 750 ja 650 välisenä aikana, pian sen jälkeen kun kreikkalaiset olivat omaksuneet kreikkalaisen kirjaimiston. Tuolloin mahdollisesti katsottiin tarpeelliseksi saattaa eepokset pysyvään kirjalliseen muotoon; tarkoituksena on saattanut olla esimerkiksi yhteisöllisen identiteetin vahvistaminen. Homeroksen osuus teoksen synnyssä on voinut olla se, että hän on yksinkertaisesti koonnut suullisen perimätiedon eepoksiksi kirjalliseen muotoon, tai runonlaulajana itse luonut perinteisestä runoaineistosta nykyiset eepokset.[1]

Homeroksen aikaan mahdollisesti historiallisesta sodasta oli kulunut jo 400–500 vuotta. Hänen tuntemansa suullinen perinne oli siis elänyt läpi Kreikan niin kutsuttujen pimeiden vuosisatojen. Teosten ajankuva ei vastaa suoraan sen enempää mykeneläistä kuin Homeroksen omaakaan aikaa, vaan sijoittuu näiden välille kuvaten geometrisen kauden ihmisten käsityksiä varhaisemmista ajoista. Sisällön lisäksi myös kielen perusteella on havaittavissa, että teos on koottu varhaisemmista itsenäisistä runoista. Tutkijoiden mukaan teoksen varhaisimmat ainekset periytyvät 1400-luvulle eaa., kun taas osa yksityiskohdista kertoo enemmän 700-luvun eaa. Kreikan yhteiskunnasta.[3][1][4]

Homeroksen nimiin laitettujen eeposten toimitustyö jatkui vielä Homeroksen oman ajan jälkeen. Eepoksista tehtiin Ateenassa 500-luvulla eaa. tyranni Peisistratoksen määräyksestä eräänlainen ”standardilaitos”, johon tehtiin ateenalaisia miellyttäneitä muutoksia.[1] Iliaan nykyinen teksti periytyy tästä versiosta. Ei ole tiedossa, oliko tekstiä muutettu välille jäävänä aikana.[7][8]

Eepoksen nimeä Ilias käyttää jo Herodotos.[9] Nimi tulee Homeroksen käyttämästä Troijan kaupungin nimestä Ilios.[1] Nimi Ἰλιάς, Ilias, ”Troijalainen” tai ”Troijaa koskeva”, on feminiininen adjektiivi muodosta Ἴλιον, Ilion, ”Troija”; maskuliininen adjektiivi olisi Ἰλιακός, Iliakos, tai Ἴλιος, Ilios. Nimi on lyhennys pidemmästä muodosta ἡ ποίησις Ἰλιάς, hē poiēsis Ilias, ”Troijalainen runo”.[10]

Aristarkhos Samothrakelainen teki Homeroksen eepoksista kriittisen laitoksen Aleksandriassa 100-luvulla eaa. Aristarkhoksen tekstiä kopioitiin uskollisesti läpi vuosisatojen. Siitä periytyvä, 900-luvulta peräisin oleva käsikirjoitus Venetus A on Iliaksen varhaisin kokonaisena säilynyt käsikirjoitus.[7]

Keskiajalla Iliaasta muodostettiin noin tuhat säettä käsittävä suosittu lyhennelmä, jota kutsutaan nimellä Ilias Latina.[2] Iliaan ensimmäinen painettu laitos (editio princeps) on Demetrios Khalkokondyleen Firenzessä vuonna 1488 toimittama.[7]

Giovanni Battista Tiepolo, Akhilleuksen viha, 1700-luku.

1. laulu. Alussa runoilija kutsuu muusia eli runottaria avukseen laulaakseen Troijan sodasta. Tämän jälkeen kertomus alkaa keskeltä sodan tapahtumia kreikkalaisten piirittäessä Troijan kaupunkia. Kreikkalaisten johtaja Agamemnon on ottanut troijalaisen Khryseiksen vangikseen. Tämän isä Khryses, troijalainen Apollonin pappi, lupaa kreikkalaisille rikkauksia tyttärensä palauttamisesta. Suurin osa kreikkalaisista suostuisi tarjoukseen, mutta Agamemnon kieltäytyy. Khryses rukoilee Apollonin apua, ja jumala saattaa ruton puhkeamaan kreikkalaisten keskuudessa.[14]

Yhdeksän päivän jälkeen Akhilleus, myrmidonien johtaja, kutsuu koolle kokouksen rutto-ongelman ratkaisemiseksi. Paineen alla Agamemnon suostuu palauttamaan Khryseiksen isälleen, mutta päättää ottaa Akhilleuksen vangikseen sieppaaman Briseiksen itselleen korvaukseksi. Suuttuneena Akhilleus päättää, etteivät hän ja hänen miehensä enää taistelisi Agamemnonin edestä, vaan lähtisivät kotiin. Odysseus ottaa laivan ja palauttaa Khryseiksen isälleen, jonka jälkeen Apollon päättää ruton.[14]

Sillä välin Agamemnonin lähettämät miehet vievät Briseiksen. Akhilleus pyytää äitiään Thetistä pyytämään Zeukselta, että tämä saattaisi kreikkalaiset (eepoksessa yleensä akhaijit) murtumapisteeseen sodassa, niin että Agamemnon tajuaisi, kuinka paljon kreikkalaiset tarvitsevat Akhilleusta. Thetis toteuttaa Akhilleuksen pyynnön, ja Zeus suostuu.[14]

2. laulu. Zeus lähettää Agamemnonille unen ja kehottaa tätä hyökkäämään kaupunkiin. Agamemnon ottaa unesta vaarin, mutta päättää ensin koetella kreikkalaisten moraalia ja kehottaa näitä lähtemään kotiin. Juoni epäonnistuu ja ainoastaan Athenen innoittama Odysseuksen väliintulo estää täyden sekasorron kreikkalaisten sotajoukossa.[15]

Menelaoksen ja Pariin kaksintaistelu Afroditeen ja Artemiin katsellessa. Punakuviotekniikalla valmistettu kyliks, 490-480 eaa.

Odysseus lyö Thersiteen, tavallisen rivisotilaan, joka ilmaisee tyytymättömyyttään siitä, että joutuu sotimaan Agamemnonin sotaa. Aterian jälkeen kreikkalaiset joukot järjestäytyvät Troijan tasangolle. Runoilija käyttää tilaisuuden hyväkseen kuvatakseen kreikkalaisten joukkojen koostumuksen joukko-osastoittain. Tästä jaksosta käytetään nimitystä Laivaluettelo. Kun tieto kreikkalaisten toimista saavuttaa Troijan kuningas Priamoksen, myös troijalaiset järjestäytyvät tasangolle. Runoilija kuvaa vastaavanlaisessa luettelossa troijalaisten ja näiden liittolaisten joukot.[15]

3. laulu. Armeijat lähestyvät toisiaan tasangolla, mutta ennen niiden kohtaamista Troijan prinssi Paris tarjoutuu veljensä, troijalaisten joukkojen komentajan Hektorin kehotuksesta päättämään sodan taistelemalla kahdestaan Menelaosta vastaan. Helena kertoo Priamokselle kreikkalaisten sotapäälliköistä. Kumpikin osapuoli sopii aselevosta ja lupaa noudattaa kaksintaistelun lopputulosta. Menelaos lyö Pariin, mutta Afrodite pelastaa tämän ja johdattaa tämän Helenan sänkyyn ennen kuin Menelaos pystyy surmaamaan hänet.[16]

4. laulu. Heran viha Troijaa kohtaan saa Zeuksen järjestämään asiat niin, että aselepo tulee rikotuksi, kun Pandaros haavoittaa Menelaosta nuolella. Agamemnon nostattaa kreikkalaiset taisteluun.[17]

Kuvitusta Iliaan 5. lauluun. Käsikirjoitus 400- tai 500-luvulta. Codex F205, Milano, Biblioteca Ambrosiana.

5. laulu. Taistelun aikana Diomedes surmaa monia troijalaisia, mukaan lukien Pandaroksen, sekä voittaa Aineiaan, jonka Afrodite pelastaa. Diomedes hyökkää jumalattaren kimppuun ja haavoittaa tätä. Apollon puuttuu tilanteeseen ja varoittaa Diomedestä sotimasta jumalia vastaan. Monet sankarit ja sotapäälliköt Hektor mukaan lukien liittyvät tilanteeseen, ja jumalat pyrkivät vaikuttamaan taisteluun kukin omalla puolellaan. Athenen rohkaisemana Diomedes haavoittaa Aresta ja saattaa tämän toimintakyvyttömäksi.[18]

6. laulu. Hektor kokoaa troijalaiset uudelleen ja pysäyttää sekasortoisen paon. Kreikkalainen Diomedes ja troijalainen Glaukos sopivat ystävyydestä, koska heidän isoisänsä olivat olleet ystäviä, ja vaihtavat lahjoja. Hektor astuu kaupunkiin, kehottaa kaupunkilaisia rukouksiin ja uhreihin ja yllyttää Pariin taisteluun. Tämän jälkeen hän lausuu jäähyväiset vaimolleen Andromakhelle ja pojalleen Astyanaksille, ja palaa taistelukentälle.[19]

7. laulu. Hektor kaksintaistelee Aiaan kanssa, mutta yön tulo keskeyttää taistelun ja kumpikin osapuoli vetäytyy. Kreikkalaiset sopivat kuolleidensa polttohautauksesta sekä muurin rakentamisesta suojaamaan laivojaan ja sotaleiriään. Samaan aikaan troijalaiset kiistelevät Helenan palauttamisesta kreikkalaisille. Paris lupaa palauttaa Spartasta viemänsä rikkaudet ja lisätä päälle korvaukseksi lisääkin, mutta kieltäytyy palauttamasta Helenaa. Ehdotus hylätään. Kreikkalaiset ja troijalaiset sopivat päivän aselevosta kuolleiden hautaamiseksi. Samaan aikaan kreikkalaiset rakentavat muurinsa.[20][21]

8. laulu. Seuraavana aamuna taistelu alkaa uudelleen, ja Zeus kieltää jumalia puuttumasta sen kulkuun. Troijalaiset ovat voitolla ja pakottavat kreikkalaiset vetäytymään muurilleen. Heraa ja Athenea kielletään auttamasta näitä. Yö koittaa ennen kuin troijalaiset pystyvät hyökkäämään kreikkalaisten muuria vastaan. He leiriytyvät taistelukentälle jatkaakseen hyökkäystä heti aamun koittaessa, ja heidän nuotionsa valaisevat tasangon kuin tähdet taivaan.[22]

9. laulu. Sillä välin kreikkalaiset ovat toivottomia. Agamemnon myöntää virheensä ja lähettää laivojensa luo leiriytyneen Akhilleuksen luokse lähetystön, jonka tehtävänä on tarjota tälle Briseis sekä muita lahjoja, jos tämä vain suostuu palaamaan taisteluun. Lähetystöön kuuluvat Odysseus, Aias, Foiniks, sekä kaksi airutta. Akhilleus ja hänen kumppaninsa Patroklos ottavat lähetystön hyvin vastaan, mutta Akhilleus kieltäytyy vihaisena Agamemnonin tarjouksesta ja sanoo palaavansa taisteluun vain jos troijalaiset saavuttavat hänen laivansa ja uhkaavat niitä tulella. Lähetystö palaa tyhjin toimin.[23]

10. laulu. Myöhemmin samana yönä Odysseus ja Diomedes uskaltautuvat troijalaisten rintaman sisäpuolelle. He surmaavat Dolonin ja aiheuttavat tältä saamiensa tietojen avulla tuhoa troijalaisten avuksi tulleiden traakialaisten liittolaisten leirissä.[24] Tätä Doloneiaksi kutsuttua jaksoa on joskus pidetty myöhempänä lisäyksenä, koska se liittyy vain löyhästi eepoksen muuhun juoneen.[5]

11. laulu. Kolmantena aamuna taistelu jatkuu rajuna ja sekä Agamemnon, Diomedes että Odysseus haavoittuvat. Akhilleus lähettää Patrokloksen leiristään tiedustelemaan kreikkalaisten kärsimien tappioiden suuruutta. Patroklos lähtee ja liikuttuu säälistä kuultuaan Nestorin puheen.[25]

12. laulu. Troijalaiset hyökkäävät kreikkalaisten muuria vastaan. Hektor johtaa taistelua, vaikka on saanut huonon enteen. Kreikkalaiset kärsivät tappion ja troijalaiset tunkeutuvat muurin läpi.[26]

Kuollut Sarpedon. Punakuviotekniikalla valmistetty hydria, n. 400 eaa.

Nikolai Ge, Akhilleus suree Patrokloksen kuolemaa, 1855.

13. laulu. Moni kaatuu taistelussa kummallakin puolella. Troijalainen näkijä Polydamas kehottaa Hektoria perääntymään ja varoittaa tätä Akhilleuksesta, mutta Hektor jättää neuvot huomiotta.[27]

14. laulu. Hera viettelee Zeuksen Ida-vuorelle ja saa tämän nukahtamaan. Tämän johdosta Poseidon kykenee auttamaan kreikkalaisia, ja troijalaiset ajetaan takaisin tasangolle.[28]

15. laulu. Zeus herää ja raivostuu Poseidonin puuttumisesta sotaan. Vaikka muut jumalat osoittavat tyytymättömyyttään, Zeus lähettää Apollonin auttamaan troijalaisia. Nämä murtavat jälleen aukon kreikkalaisten muuriin, ja näin taistelu saavuttaa kreikkalaisten laivat.[29]

16. laulu. Patroklos tuskastuu ja pyytää Akhilleusta antamaan hänelle luvan puolustaa laivoja. Akhilleus antaa periksi ja lainaa Patroklokselle oman sotavarustuksensa, mutta kuitenkin kieltää tätä ankarasti tavoittelemasta Troijaa, ettei vie Akhilleuksen kunniaa. Patroklos johtaa myrmidonit taisteluun, kun troijalaiset ovat juuri sytyttämässä ensimmäisiä laivoja tuleen. Troijalaiset tulevat yllätetyiksi. Patroklos surmaa troijalaisen Sarpedonin. Tämän jälkeen hän hyökkää kohti Troijan muureja Akhilleuksen kiellosta huolimatta. Apollon kuitenkin pysäyttää hänet. Euforbos haavoittaa Patroklosta, ja lopulta Hektor surmaa tämän.[30]

17. laulu. Hektor ottaa kaatuneelta Patroklokselta Akhilleuksen sotavarustuksen. Taistelu jatkuu ympärillä.[31]

18. laulu. Akhilleus on surullinen ja raivoissaan kuullessaan Patrokloksen kuolemasta ja vannoo kostoa Hektorille. Myös hänen äitinsä Thetis suree, sillä hän tietää, että Akhilleuksen kohtalona on kuolla nuorena, mikäli hän surmaa Hektorin. Akhilleus haluaisi noutaa Patrokloksen ruumiin, mutta hänellä ei ole sotavarustusta. Hän seisoo kreikkalaisten muurin vierellä ja karjuu kostoa Hektorille. Troijalaiset tyrmistyvät näkyä, jolloin kreikkalaiset saavat noudettua Patrokloksen ruumiin. Polydamas neuvoo jälleen Hektoria vetäytymään kaupunkiin, mutta tämä jättää jälleen neuvot huomiotta. Troijalaiset leiriytyvät tasangolle illan koitteessa. Kreikkalaiset surevat Patroklosta. Hefaistos valmistaa Thetiin pyynnöstä Akhilleukselle uuden sotavarustuksen, johon kuuluu muun muassa suurenmoisesti koristeltu kilpi (Akhilleuksen kilpi), jota runoilija kuvaa laajasti.[32]

19. laulu. Neljäntenä aamuna Agamemnon antaa Akhilleukselle kaikki sovitut lahjat, mukaan lukien Briseis. Akhilleus ei kuitenkaan välitä niistä. Hän paastoaa kreikkalaisten nauttiessa ateriaansa, sitoo uuden sotavarustuksena ympärilleen ja kohottaa keihäänsä. Hänen hevosensa Ksanthos ennustaa Akhilleukselle tämän kuoleman. Akhilleus ajaa vaunuillaan taisteluun.[33]

20. laulu. Zeus peruu jumalien kiellon puuttua sodan kulkuun, ja jumalat ottavat osaa taisteluun kummallakin puolella. Akhilleen hyökkäys on kiivas ja raivoisa ja hän lyö monia troijalaisia.[34]

21. laulu. Akhilleus ajaa troijalaisia edellään, ylittää Skamandros-joen, surmaa troijalaisia joukoittain ja täyttää joen kuolleilla. Joki suuttuu tästä ja yrittää hukuttaa Akhilleuksen, mutta Hefaistoksen tulimyrsky lähes kuivattaa joen. Jumalat tappelevat keskenään. Troijan suuret portit avataan, jotta pakenevat troijalaiset pääsevät kaupunkiin. Apollon johdattaa Akhilleuksen pois kaupungista tekeytymällä troijalaiseksi.[35]

Akhilleus häpäisee Hektorin ruumista. Fresko 1800-luvulta, Achílleio, Korfu.

22. laulu. Kun Apollon paljastaa henkilöllisyytensä Akhilleukselle, troijalaiset ovat ehtineet takaisin kaupunkiin, lukuun ottamatta Hektoria, joka häpeää troijalaisten tappiota ja pakoa. Hän päättää kohdata Akhilleuksen vanhempiensa Priamoksen ja Hekaben pyynnöistä huolimatta. Kun Akhilleus lähestyy, Hektor kuitenkin lähtee pakoon, ja Akhilleus ajaa tätä takaa kaupungin ympärillä. Lopulta Athene saa Hektorin lopettamaan paon ja kohtaamaan vastustajansa. Lyhyen kaksintaistelun jälkeen Akhilleus surmaa Hektorin. Ennen kuolemaansa Hektor muistuttaa Akhilleusta siitä, että myös tämän kohtalona on kuolla sodassa. Akhilleus ottaa Hektorin ruumiin ja häpäisee sitä.[36]

23. laulu. Patrokloksen vainajahenki tulee Akhilleuksen uneen ja kehottaa tätä hautaamaan ruumiinsa. Kreikkalaiset viettävät päivän Patrokloksen hautajaiskisoja, joissa Akhilleus jakaa palkinnot.[37]

24. laulu. Zeus on tyrmistynyt siitä, että Akhilleus jatkaa Hektorin ruumiin herjaamista, ja päättää, että se on palautettava Priamokselle. Priamos ajaa Hermeen ohjaamana vaunuilla tasangon poikki ja saapuu huomaamatta kreikkalaisten leiriin. Hän tarttuu Akhilleusta polvista ja anelee tätä luovuttamaan poikansa ruumiin. Akhilleus liikuttuu kyyneliin, ja kumpikin valittaa menetyksiään sodassa. Aterian jälkeen Priamos kantaa Hektorin ruumiin Troijaan. Hektor haudataan koko kaupungin surressa.[38]

Tässä on lueteltu Iliaan keskeisimmät henkilöt. Eepoksen toiseen lauluun sisältyvä Laivaluettelo luettelee lisäksi kreikkalaisten joukko-osastot ja niiden päälliköt. Lisäksi teoksessa mainitaan useampia vähäisempiä henkilöitä.

• Akhaijit (Ἀχαιοί, Akhaioi) – eli argolaiset (Ἀργεĩοι, Argeioi); tai danaolaiset tai danait (Δαναοί, Danaioi). Homeros käyttää näitä termejä synonyymeinä viitatessaan Troijaan sotimaan lähteneisiin kreikkalaisiin, mutta ei itse käytä koskaan nimitystä ”kreikkalaiset”.[39][40]
  • Agamemnon – Mykenen kuningas, kreikkalaisten johtaja
  • Akhilleus – myrmidonien johtaja, jumalallisen Thetiin poika, kreikkalaisten paras sotilas
  • Odysseus – Ithakan kuningas, sotapäällikkö; myöhemmin Odysseian päähenkilö
  • Aias – Telamonin poika ja Salamiin kuningas, Akhilleuksen jälkeen kreikkalaisten paras sotilas
  • Menelaos – Spartan kuningas, Helenan puoliso ja Agamemnonin veli
  • Diomedes – Tydeuksen poika, Argoksen kuningas
  • Aias, Oileuksen poika – usein toisen Aiaan kumppani
  • Patroklos – Akhilleuksen lähin kumppani
  • Nestor – Pyloksen kuningas ja Agamemnonin luotettu neuvonantaja, vanhin ja viisain kreikkalaisista

Teoksen merkittävin henkilöpari ja -suhde on Akhilleuksen ja Patrokloksen muodostama. Tutkijat ovat olleet erimielisiä siitä, onko suhde ollut pederastinen, niin kuin muun muassa Aiskhylos sen kuvaa,[41] vai platoninen side kahden sotilaan välillä.[42]

• Troijan miehet
  • Hektor – Priamoksen poika, Troijan merkittävin soturi
  • Paris – Priamoksen poika, Helenan rakastaja
  • Priamos – Troijan vanha kuningas, Hektorin ja Pariin isä
  • Aineias – Ankhiseen ja Afroditen poika
  • Deifobos – Hektorin ja Pariin veli
  • Polydamas – harkitseva sotapäällikkö, jonka neuvoja ei kuunnella
  • Agenor – Antenorin poika, joka yritti taistella Akhilleusta vastaan
  • Sarpedon – Zeuksen poika, Glaukoksen ystävä; lyykialaisten johtajia, Patrokloksen surmaama
  • Glaukos – Sarpedonin ystävä; lyykialaisten johtajia
  • Euforbos – ensimmäinen troijalainen joka haavoitti Patroklosta
  • Dolon – vakoilija kreikkalaisten leirissä
  • Antenor – Priamoksen neuvonantaja, joka ehdotti Helenan palauttamista sodan lopussa
  • Polydoros – Priamoksen nuorin poika
  • Pandaros – Lykaonin poika, kuuluisa jousimies
  • Khryses – Apollonin pappi

• Troijan naiset
  • Hekabe – Priamoksen puoliso; Hektorin, Pariin ja Kassandran äiti
  • Helena – Zeuksen tytär, Menelaoksen puoliso ja Pariin rakastajatar, jonka vieminen Troijaan sytytti sodan
  • Andromakhe – Hektorin puoliso, Astyanaksin äiti
  • Kassandra – Priamoksen tytär, Apollonin tavoittelema ja kiroama: hänellä on kyky ennustaa, mutta kukaan ei usko hänen ennustuksiaan
  • Khryseis – Khryseen tytär; kreikkalaisten sieppaama, Agamemnonin sotasaalis
  • Briseis – kreikkalaisten sieppaama, Akhilleuksen sotasaalis

Iliaassa olympolaiset jumalat, jumalattaret ja puolijumalat ovat suuressa roolissa sodankäynnissä. Homeroksen kuvaus jumalista sopii hänen omiin kerronnallisiin tarpeisiinsa ja eroaa joiltain osin kreikkalaiseen uskontoon kuuluneista käsityksistä; hänen jumalmaailmansa on yhdistelmä kreikkalaisia ja ei-kreikkalaisia aineksia. Jumalat ovat paitsi ihmisenmuotoisia myös täysin inhimillisiä kaikkine vikoineen. Eepoksessa kreikkalaiset ja troijalaiset palvovat samoja jumalia. Useat jumalista olivat valinneet sodassa puolensa; tämä on merkitty sulkuihin:[5]

• Pääjumalat:
  • Zeus (puolueeton)
  • Hera (kreikkalaiset)
  • Artemis (troijalaiset)
  • Apollon (troijalaiset)
  • Haades (puolueeton)
  • Afrodite (troijalaiset)
  • Ares (troijalaiset)
  • Athene (kreikkalaiset)
  • Hermes (puolueeton)
  • Poseidon (kreikkalaiset)
  • Hefaistos (kreikkalaiset)

• Vähäisemmät jumalat:
  • Eris
  • Iris – Heran viestinviejä
  • Thetis – nereidi, Akhilleuksen äiti
  • Leto
  • Proteus
  • Skamandros – Troijan lähellä sijainneen joen jumala (troijalaiset)
  • Fobos
  • Deimos

Muissa Troijan sotaa sivuavissa teoksissa kerrotaan sodan taustoista ja kaupungin tuhosta ja Iliaan henkilöiden kohtaloista sodan jälkeen. Sota on aiheena useissa niin kutsutun eeppisen kykloksen teoksissa.[3]

Homeroksen Odysseiassa kerrotaan Odysseuksen kymmenvuotisesta paluumatkasta kotiinsa Ithakaan Troijan sodan jälkeen, ja sen ohessa palataan usein Troijan sodan tapahtumiin ja muidenkin henkilöiden kohtaloihin sodassa ja sen jälkeen. Odysseuksen pojan Telemakhoksen käydessä Spartassa käy ilmi, että Menelaos ja Helena elävät jälleen sovussa kotonaan.[45] Agamemnonin kerrotaan saaneen surmansa palattuaan kotiin, kun hänen uskoton puolisonsa Klytaimnestra surmasi hänet.[46] Troijan puuhevonen mainitaan ensimmäisen kerran Odysseian lauluissa.[47]

Troijan sotaan liittyvät aiheet olivat erittäin suosittuja myös tragedioiden aiheina. Esimerkiksi Aiskhyloksen Oresteia-trilogian näytelmät Agamemnon, Hautauhrintuojat ja Eumedinit seuraavat Agamemnonin kohtaloita hänen palattuaan sodasta, kun taas Euripideen tragedia Troijan naiset seuraa Troijan naisten kohtaloita kreikkalaisten vallattua kaupungin ja surmattua heidän miehensä. Historiankirjoituksen puolella Hellanikos kertoi oman versionsa Troijan tuhosta.[48]

Vergiliuksen Aeneiaan mukaan sota oli alkanut Troijan prinssin Pariksen ryöstettyä Menelaoksen kauneudestaan tunnetun vaimon Helenan ja vietyä hänet mukanaan Troijaan. Rakkauden jumalatar Afrodite oli luvannut Parikselle palkkioksi maailman kauneimman naisen, mikäli jumalattarien Heran, Athenen ja Afroditen välisen kauneuskilpailun tuomariksi valittu Paris valitsisi jumalattarista kauneimmaksi juuri Afroditen (niin kutsuttu Pariksen tuomio). Maailman kaunein nainen sattui kuitenkin olemaan Spartan kuninkaan Menelaoksen puoliso Helena, jonka Paris sitten sieppasi Afroditen avulla Troijaan. Tämän vuoksi Menelaoksen veli Agamemnon kokosi kreikkalaiset sotaan Troijaa vastaan. Aeneiaassa kerrotaan myös Pariksen surmanneen myöhemmin Akhilleuksen ampumalla nuolen soturin ainoaan heikkoon kohtaan, kantapäähän.[49]

Aeneis kertoo myös pidemmin Troijan puuhevosesta. Kymmenen vuoden piirityksen lopuksi kreikkalaiset onnistuvat valloittamaan Troijan Odysseuksen salajuonen avulla. Odysseus käski kreikkalaisia rakentamaan jättikokoisen puuhevosen. Tämän jälkeen kreikkalaisten laivasto vetäytyi Troijan lähistöllä olevan saaren taakse. Seuraavana päivänä troijalaiset näkivät hylätyn kreikkalaisten leirin ja heidän rakentamansa puuhevosen. Odysseuksen ystävä selitti sodanjumalatar Athenen suojelevan sitä, jonka omistuksessa hevonen on. Troijalainen pappi Laokoon yritti varoittaa salajuonesta, mutta Athene lähetti kolme jättiläiskäärmettä, jotka kuristivat Laokoonin ja hänen poikansa hengiltä.[49]

Troijalaiset uskoivat jumalten rankaisseen Laokoonia epäuskon vuoksi ja veivät puuhevosen Troijan muurien sisäpuolelle. Seuraavana yönä hevosen sisältä ilmestyivät Odysseus ja joukko kreikkalaisia sotilaita. He sytyttivät merkkitulen, jonka nähdessään laivasto tiesi Odysseuksen olevan sisällä kaupungissa. Troijalaisten nukkuessa Odysseus miehineen avasi Troijan portit ja kreikkalaisten armeija marssi sisään. Priamos ja muut Troijan asukkaat surmattiin ja Troija poltettiin maan tasalle. Menelaos sai takaisin Helenan ja kreikkalaiset purjehtivat pois.[49]

Roomalaisessa kirjallisuudessa myös Ovidiuksen teoksen Muodonmuutoksia monet runot kertovat sodasta. Seneca jatkoi kreikkalaista tragediaperinnettä Troijan sotaan liittyneillä näytelmillä. Quintus Smyrnalaisen eepos Posthomerica jatkoi kertomusta täsmälleen siitä, mihin Ilias päättyi.[48]

Keskiajalla Iliasta luettiin alkukielellä Bysantissa. Lännessä luettiin eepoksen latinankielistä lyhennelmää Ilias Latina. Homerosta luotettavimpana pidettiin kuitenkin usein Dares Fryygialaisen ja Diktys Kreetalaisen teoksia, koska näiden uskottiin eläneen ennen Homerosta ja antavan Troijan sodasta omakohtaisen silminnäkijäkuvauksen. Todellisuudessa näiden teokset ovat kuitenkin paljon myöhäisempiä.[48]

Myöhäisen antiikin aikaiset sepitelmät toimivat pohjana useille suosituille keskiaikaisille teoksille, muun muassa Benoît de Sainte-Mauren runoelmalle Roman de Troie ja Guido delle Colonnen proosamuotoiselle teokselle Historia destructionis Troiae. Raoul Lefevre kirjoitti teoksen Recueil des Histoires de Troye, jonka käännös (Recuyell of the Historyes of Troye) vuonna 1473 oli ensimmäinen englanniksi painettu kirja. Islantilaisessa saagakirjallisuudessa tunnetaan Trójumanna saga, joka on muinaisnorjankielinen käännös Dares Fryygialaisen teoksesta. Excidium Troie vaikuttaa olevan sisällöltään itsenäinen Dareen ja Diktyksen teokseen nähden.[48][50]

Homeroksen vaikutus eurooppalaiseen kirjallisuuteen, taiteeseen ja muuhun kulttuurin teki uuden paluun renessanssiaikana. Kirjallisuudessa Iliaan teemat toistuivat edelleen usein keskiaikaisten versioiden kautta. Geoffrey Chaucer kirjoitti runoelman Troilus ja Criseyde. William Shakespeare käytti Iliasta aineistona näytelmäänsä Troilus ja Cressida. Kummatkin keskittyivät keskiaikaiseen legendaan troijalaisten Troiloksen ja Kressidan rakkaustarinasta. Shakespearen versio on nähty komediana, koska se kääntää monet Iliaan tapahtumat päälaelleen.[48][51][52]

Ilias on ensimmäinen ja edelleen keskeisimpiä osia länsimaisen kirjallisuuden kaanonissa. Iliaan vaikutus on suuri etenkin eeppisten runoelmien ja herooisen runouden perustana, ja sen vaikutus voidaan nähdä erilaisten toiminta-, sota- ja sankarikuvausten taustalla.[53]

Vuonna 2004 julkaistu elokuva Troija on löyhä sovitus eepoksesta ja muista Troijan sotaan liittyvistä taruista, kuten Troijan hevosesta.

• Homeros: Ilias. Suomentanut Otto Manninen. Johdannon kirjoittanut Edwin Linkomies, selitykset O. E. Tudeer ja Lauri O. Th. Tudeer. 7. painos (1. painos 1919). Laatukirjat. Helsinki: WSOY, 2002. ISBN 951-0-16156-X.

• Homer: Opera. Volume I: Iliad, Books I-XII. Third Edition. Edited by D. B. Monro and T. W. Allen. Oxford Classical Texts. Oxford: Oxford University Press. ISBN 9780198145288. Kreikankielinen alkuteksti.
• Homer: Opera. Volume II: Iliad, Books XIII-XXIV. Third Edition. Edited by D. B. Monro and T. W. Allen. Oxford Classical Texts. Oxford: Oxford University Press. ISBN 9780198145295. Kreikankielinen alkuteksti.
• Homer: Iliad. Volume I: Books 1–12. Second Edition. Loeb Classical Library 170N. Cambridge, Massachusetts: Harvard University Press. Kreikankielinen alkuteksti ja englanninkielinen käännös.
• Homer: Iliad. Volume II: Books 13–24. Second Edition. Loeb Classical Library 171N. Cambridge, Massachusetts: Harvard University Press. Kreikankielinen alkuteksti ja englanninkielinen käännös.
• Homer; Monro, D. B. (toim.): Iliad. Books I-XII, with an Introduction, a Brief Homeric Grammar, and Notes. Clarendon Press, 1890. Teoksen verkkoversio. Kreikankielinen alkuteksti.
• Homer; Monro, D. B. (toim.): Iliad. Books XIII-XXIV, with Notes. Clarendon Press, 1903. Teoksen verkkoversio. Kreikankielinen alkuteksti.
• West, Martin L. (toim.): Homeri Ilias. Volumen prius, rhapsodias I-XII continens. Stuttgart ja Leipzig: B. G. Teubner, 1998. Kreikankielinen alkuteksti.
• West, Martin L. (toim.): Homeri Ilias. Volumen alterum rhapsodias XIII-XXIV continens. Leipzig ja München: K. G. Saur, 2000. Kreikankielinen alkuteksti.

• Kirk, Geoffrey S. et al.: The Iliad: A Commentary. Eepoksen kommentaari kuudessa osassa (Cambridge University Press, 1985-1993):
  • Kirk, Geoffrey S.: The Iliad: A Commentary. Volume I, Books 1-4. Cambridge University Press, 1985. ISBN 0-521-23709-2. Teoksen verkkoversio.
  • Kirk, Geoffrey S.: The Iliad: A Commentary. Volume II, Books 5-8. Cambridge University Press, 1990. ISBN 0-521-23710-6. Teoksen verkkoversio.
  • Kirk, Geoffrey S.: The Iliad: A Commentary. Volume III, Books 9-12. Cambridge University Press, 1993. ISBN 0-521-23711-4. Teoksen verkkoversio.
  • Edwards, Mark W. & Janko, Richard & Kirk, G.S.: The Iliad: A Commentary. Volume IV, Books 13-16. Cambridge University Press, 1992. ISBN 0-521-28171-7. Teoksen verkkoversio.
  • Edwards, Mark W. & Kirk, G. S.: The Iliad: A Commentary. Volume V, Books 17–20. Cambridge University Press, 1991. ISBN 0-521-30959-X. Teoksen verkkoversio.
  • Richardson, Nicholas & Kirk, G. S.: The Iliad: A Commentary. Volume VI, Books 21-24. Cambridge University Press, 1993. ISBN 0-521-30960-3. Teoksen verkkoversio.
• Monro, D. B.: A Grammar of the Homeric Dialect. Clarendon Press, 1891. Teoksen verkkoversio.
• West, Martin Litchfield: Studies in the text and transmission of the Iliad. München: K. G. Saur, 2001. ISBN 3-598-73005-5. Teoksen verkkoversio.

• Homeros: Ilias. Otto Mannisen suomennos. Project Gutenberg.
• Homeros: Ilias. Perseus. (muinaiskreikaksi) (englanniksi)
• Homeros: Ilias ja Odysseia. Useita erikielisiä käännöksiä. Project Gutenberg. (englanniksi) (ranskaksi) (muinaiskreikaksi)

• Biggins, Peter: The Iliad Map (Arkistoitu – Internet Archive). (englanniksi)
• Cummings, Michael J.: The Iliad: A Study Guide. Cummings Study Guide. (englanniksi)
• Jordan, Herbert (toim.): The Iliad of Homer. Comments on background, plot, themes, authorship, and translation issues. (englanniksi)
• Ortiz, Santiago (toim.): Gods, Achaeans and Troyans. Interaktiivinen visualisointi Iliaan henkilöistä ja näiden välisistä suhteista. (englanniksi)
• The Iliad study guide, themes, quotes, teacher resources. (englanniksi)