Il tabarro

Il tabarro (Viitta) on ensimmäinen ooppera Giacomo Puccinin kolmen yksinäytöksisen oopperan kokonaisuudesta Il tritticosta eli triptyykistä.[1] Samaan kokonaisuuteen kuuluvat teokset Suor Angelica (Sisar Angelica) sekä Gianni Schicchi. Kantaesitys: Metropolitan Opera, New York City, 1918.

Il tabarro - Viitta
Alkuperäinen nimi Il tabarro
Määritelmä Yksinäytöksinen ooppera
Säveltäjä Giacomo Puccini
Libretto Giuseppe Adami
Pohjautuu Didier Goldin näytelmään La Houppelande
Tyylilaji yksinäytöksinen ooppera
Kieli italia
Kantaesitys 14. joulukuuta 1918
Metropolitan Opera, New York City
Aikajana Puccinin oopperoista
La Rondine (Il trittico/)Il tabarro (Il trittico/)Suor Angelica
1917 1918 1918}

Vuonna 1912 Pariisissa Théâtre Marignyssä Giacomo Puccini näki Didier Goldin näytelmän Le Houppelande. Muutaman vuoden kuluttua näytelmän pohjalta syntyi Il tabarro. La rondinen sävellys vei maestro Puccinilta aikaa ja vasta lokakuussa 1915 hän aloitti Il tabarron työstämisen. Livornolainen Dario Niccodemi (18741934) oli suureksi avuksi kun Puccini etsi italian sanoja ranskalaisista proomumiesten kielestä. Giuseppe Adami oli luonnollinen valinta libretistiksi. Puccini aloitti Il tabarron säveltämisen Giorgettan ja Luigin toisesta duetosta.

Näytelmästä oopperaksi

Didier Goldin näytelmässä muut paitsi Giorgetta puhuvat alamaailman kieltä. Giorgetta viettelee Luigin. Näytelmän lopussa tapahtuu samanaikasesti kaksoistragedia. Goujon (Puccinin oopperassa Il tinca) murhaa vaimonsa ja Michele Louisin (oopperassa Luigi).

Il tabarrossa kaikilla on selkeä luonne. Giorgettan suhde Luigiin johtuu hänen ikävystymisestään proomuelämään. Giorgetta ei ole pystynyt hyväksymään lapsensa kuolemaa, mikä on etäännyttänyt Giorgettaa miehestään. Michele rakastaa vaimoaan syvästi ja murhaa Luigin. Michele ei halua olla kolmas pyörä. Luigi on kyllästynyt koviin työskentelyolosuhteisiin ja Giorgetta kiihottaa ja innostaa häntä. Nuorempi lastaaja Il Tinca juo murheeseensa (vaimo on ilotyttö). Vanhempi lastaaja Il Talpa haluaa vain levätä raskaan työn jälkeen ja hänen vaimonsa La Frugola haaveilee rauhallisesta vanhuudesta Talpan kanssa.

Musiikin analysointia

Musiikillisesti teos on rikas. Tunnelman luomiseksi alussa kuuluu taustalta suurkaupungin hälyä (muun muassa auton torvi ja joelta proomun sumusireeni). Puccini käyttää orkesteria kertojana ja hänellä on erilaisia musiikillisia motiiveita. Georgiettalla ei ole omaa aariaa, sen sijaan La Frugolalle on annettu näkyvä osa. Puccini myös lainaa itseään: Laulunmyyjä kertoo tarinaa Mimistä (ks. La Bohème). Michelen Nulla! Silenzio! on draaman musiikillinen huipentuma.

Allekirjoitetun partituurin jälkeen on Il tabarroon tehty pieni muutos Michelen monologin sanoihin.

Hahmot

Michelen puokuluonnos

Pääroolit

  • Luigi, ikä 20, lastaaja,Giorgettan rakastajatenori
  • Michele, ikä 50, proomunomistajabaritoni
  • Giorgetta, ikä 25, Michelen vaimosopraano

Sivuroolit

  • Il Tinca, ikä 35, nuori lastaaja – tenori
  • Il Talpa, ikä 55, vanhempi lastaajabasso
  • La Frugola, ikä 50, Talpan vaimo, lumpunkerääjämezzosopraano
  • Laulunmyyjä – tenori
  • Kaksi rakastavaista – tenori ja sopraano
  • Midinettejä – sopraanoja

Tapahtumapaikka ja -aika sekä kesto

Ensi-iltamiehitys

Il Tabarro 14.12.1918 Metropolitan Opera House, New York

Kapellimestari Roberto Moranzoni

  • Michele – Luigi Montesanto
  • Luigi – Giulio Grimi
  • Il Tinca – Angelo Bada
  • Il Talpa – Adamo Didur
  • Giorgetta – Glaudio Muzio
  • La Frugola – Alice Gentle
  • Laulunmyyjä – Pietro Audisio
  • Kaksi rakastavaista – Marie Tiffany ja Albert Reiss

Kuuluisia aarioita ja kohtauksia

  • Primavera, primavera – Laulunmyyjä
  • Hai ben ragione – Luigi
  • È ben altro il mio sogno! – Giorgettan ja Luigin Belleville duetto
  • O Luigi! Luigi! – Giorgettan ja Luigin rakkausduetto
  • Nulla! ... Silenzio! – Michele

Lyhyt juoniseloste

Kohtaus tapahtuu proomussa Seinellä lähellä Pariisia. Giorgetta tekee erilaisia pikkuaskareita proomulla ja keskustelee miehensä Michelen kanssa samalla katsellen auringonlaskua. Lastaajien ääniä kuuluu ruumasta. Giorgetta ehdottaa lastaajille viiniä virkistykseksi. Michele yrittää suudella, mutta Giorgetta tarjoaa vain poskeaan. Michele poistuu.

Luigi tulee ja luo Giorgettaan merkitsevän katseen. Hän tarjoaa viiniä Tincalle ja Talpalle. Hanurinsoittaja tulee ja Luigi pyytä häntä soittamaan. Giorgetta aloittaa tanssin Tincan kanssa. Luigi tulee pian paikalle. Tanssi loppuu kun Michele tulee.

Michele ja Giorgetta keskustelevat huomisesta lähdöstä Roueniin. Mukaansa he ottavat Tincan, Talpan ja Luigin. Rannalla laulunmyyjä etsii ostajia ballaadeilleen.

La Frugola saapuu säkki täynnä tavaraa. Hänen kissalleen Korpraalille on löytynyt sydäntä. Michele pyytää Luigia seuraavana päivänä lastaamaan rautaa. Luigi vihaa työmiehen kovaa onnea Per noi la vita (Meille elämä).

La Frugola lähtee Talpan kanssa ja unelmoi Ho sognato una casetta (Uneksin pienestä talosta). Giorgetta puolestaan kertoo omasta nostalgisesta unelmastaan Bellevillessä E ben altro il mio sogno (Minun haaveeni on erilainen). La Frugola ja Talpa poistuvat haaveillen.

Giorgetta ja Luigi jäävät kahden. He muistelevat väristen edellisen illan suudelmia. Michele keskeyttää ja Luigi ehdottaa, että hänen matkansa päättyisi Roueniin seuraavana päivänä. Michele pyytää Luigia jäämään. Michele laskeutuu hyttiinsä. Rakastavaisten duetto jatkuu ja he sopivat tapaamisesta tunnin kuluttua. Merkki on sytytetty tulitikku.

Luigi lähtee ja Giorgetta miettii. Michele tulee ylös kysymään miksei Giorgetta ole jo sängyssä. Michele yrittää uudistaa vanhaa rakkauttaan. Rakkaus tuntui loppuvan heidän lapsen kuollessa. Giorgetta ei enää etsi lämpöä hänen viittansa alta. Giorgetta selittää arkisesti asian – he molemmat ovat vanhentuneet. Giorgetta lähtee hyttiinsä. Michele jää miettimään Giorgettan sanoja. Hetken kuluttua Michele huudahtaa raivoissaan: Lutka!

Nuori rakastavaispari menee ohi toivotellen hyvää yötä. Sotilasparakista kuuluu iltasoitto. Michele vilkaisee hytin ikkunasta ja näkee Giorgettan oleva pukeissa. Michelen monologi Nulla! Silenzio! (Ei ketään! Hiljaisuus!) kuvaa hänen olotilaansa. Aluksi hän pohtii Giorgettan käytöstä, sitten hän miettii kuka oli tullut heidän väliinsä. Lopuksi hän epätoivossaan käy läpi kaikki tuntemansa miehet mutta hylkää jokaisen yksitellen.

Michele sytyttää piippunsa, Luigi näkee tulitikun välähtävän ja nousee kannelle. Michele näkee liikettä, hän tunnistaa Luigin. Michele ottaa Luigin kiinni ja kuristaa. Luigi tunnustaa olevansa Giorgettan rakastaja.

Giorgetta kuulee ääniä ja nousee kannelle. Michele piilottaa ruumiin viitan alle ja polttaa rauhallisesti piippuaan. Giorgetta pyytää anteeksi aikaisempaa käytöstään ja haluaa tulla Michelen lähelle. Dove? Nel mio tabarro? (Minne? Viitani alleko?) kysyy Michele. Giorgetta lähestyy, Michele avaa viittansa ja Luigin eloton ruumis vierähtää kannelle. Michele ottaa Giorgettan kädestä kiinni ja työntää hänet rakastajansa kasvoja vastaan.


Orkestrointi

Lavan takaa:

  • kornetti, auton torvi, harppu, sireeni, matala kello

Lähteet

  1. Helsingin Sanomat, 30.11.1924, nro 329, s. 13. Kansalliskirjasto. Viitattu 16.07.2018.

    Aiheesta muualla

    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.