Il-kaanien valtakunta
Il-kaanien valtakunta oli yksi Mongolivaltakunnan neljästä osasta, ja sen hajottua itsenäinen valtakunta. Se sijaitsi Persiassa (nyk. Iran), ja siihen kuului myös nykyinen Irak, Afganistan, Azerbaidžan ja läntinen Pakistan.
Il-kaanien valtakunta |
|
---|---|
1256–1353 |
|
|
|
Pinta-ala | |
– yhteensä | n. 3 750 000 km² km² |
Uskonnot | buddhalaisuus, islam |
Edeltäjä(t) | Mongolivaltakunta |
Seuraaja(t) |
Lukuisia pikkuvaltioita; suurimpina muzaffaridien ja jalayiridien valtakunnat |
Valtakunnan juuret ulottuvat Tšingis-kaanin valloituksiin vuosina 1219–1224, mutta sen varsinainen perustaja oli Tšingis-kaanin pojanpoika ja suurkaanien Möngken ja Kublain veli Hülegü. Hän sai 1250-luvulla Möngkeltä tehtävän valloittaa muslimien alueet Egyptiin asti. Tuhoisa sotaretki, jonka yhteydessä muun muassa Bagdad hävitettiin täysin, pysähtyi kuitenkin Palestiinaan Möngken kuoltua. Kublai-kaanin tultua valituksi suurkaaniksi, Hülegü palasi hallitsemaan maitaan. Il-kaani tarkoittaa "alikaania", ja viittaa muodolliseen alistumiseen Kublai-kaanin Pekingissä sijainneelle valtaistuimelle. Hülegün perilliset hallitsivat aluetta kahdeksan vuosikymmentä kääntyen lopulta islamiin. Il-kaanit jatkoivat sotimista mamelukkeja vastaan, mutta eivät saaneet heitä kunnolla lyödyksi ja joutuivat lopulta luopumaan valtapyrkimyksistään Syyriassa. Riita mamelukkien kanssa oli niin katkera, että il-kaanit pyrkivät vielä islamiin kääntymisen jälkeenkin liittoutumaan Euroopan kristittyjen kanssa mamelukkeja vastaan. Il-kaanien epäonnistumiseen Syyriassa vaikuttivat suuresti vihollisuudet pohjoisessa sijainneen toisen mongolivaltion Kultaisen ordan kanssa.
Il-kaanit olivat aluksi buddhalaisia, mutta kaanien käännyttyä islamiin alettiin alistaa buddhalaisia ja kristittyjä. Viimeisen kaanin kuoltua 1335, valtakunta hajosi nopeasti ja jakautui useisiin seuraajavaltioihin. Viimeinen il-kaanin titteliä tavoitellut murhattiin 1353.