Iljušin Il-18
Iljušin Il-18 on neuvostoliittolainen matkustaja- ja kuljetuskone, jonka pohjalta on kehitetty tiedustelukone Iljušin Il-20, taistelunjohtokone Iljušin Il-22 sekä kaukomeritiedustelukone ja sukellusvenetorjuntakone Iljušin Il-38.
Iljušin Il-18 | |
---|---|
Aviakompanija Rossijan Il-18 |
|
Tyyppi | matkustaja- ja kuljetuslentokone |
Alkuperämaa | Neuvostoliitto |
Valmistaja | Iljušin |
Ensilento | 4. heinäkuuta 1957[1] |
Esitelty | 1959 |
Valmistusmäärä | 800 |
Iljušin Il-18 oli Aeroflotin ensimmäinen potkuriturbiinikone, joka suunniteltiin Vickers Vanguardin ja Lockheed Electran kaltaiseksi keskipitkän matkan matkustajakoneeksi. Ensimmäisen kerran prototyyppi lensi 4. heinäkuuta 1957 neljällä Kuznetšov NK-4 -potkuriturbiinimoottorilla varustettuna. Ensilennon jälkeen tuotettiin neljä muuta prototyyppiä ja 20 koneen mallisarja, josta osa varustettiin Ivženko AI-20 -moottorein, jotka tulivat myös ensimmäisen tuotantokoneen moottoreiksi. Koelennot suoritettiin loppuun maaliskuussa 1958 ja tuotanto oli alkanut 1957 päättyen 1968.
Ensimmäisissä tyypeissä Il-18 ja Il-18B oli tilaa 84 matkustajalle, mutta ongelmia moottoreiden kanssa. 111-paikkaista Il-18V:ä ryhdyttiin valmistamaan 1961. Pidemmän matkan Il-18I:ä ryhdyttiin valmistamaan 125-paikkaisena lisäpolttoainetankein. Se ei kuitenkaan tullut käyttöön, vaan sen tarjoama kokemus ja ominaisuudet hyödynnettiin 125-paikkaisessa Il-18D:ssä, mikä tuli käyttöön 1966. Viimeisin valmistukseen tuleva malli oli Il-18E, jossa oli Il-18D:n laaja runko ja Il-18V:n siivet.
Venäjän laivasto omaksui tyypin Iljušin Il-38 -muodossa sukellusvenetorjunta- ja kaukomeritiedustelukoneena. Venäjän ilmavoimien lisäksi joitain koneita on käytössämilloin? edelleen pääasiassa kuljetuskoneina.
Käyttäjät
- Aeroflot
- Alada (Angola, 2 kpl)
- Air Zory (Bulgaria, 1 kpl)
- Tianjinin teknillinen koulu (Kiina, 1 kpl)
- Aero Carribean ja Cubana (Kuuba, 3 kpl)
- CAA (Kongo, 2 kpl)
- Da Allo Airlines (Djibuti, 1 kpl)
- Juznaja, Ex Air Cess, Irbis, Ex Phoenix, Lignes Aeriennes Tchad, Tretjakovo, Alfa Line (Kazakstan, 7 kpl)
- Pecotox Air, Renan Air, Vichi Air Company (Moldova, 3 kpl)
- Air Koryo (Korean demokraattinen kansantasavalta, 4 kpl)
- Romavia (Romania, 1 kpl)
- Venäjän ilmavoimat, Krivoi Rogin teknillinen koulu, Tretjakovo Air Lines, Venäjän valtion kuljetusyhtiö, IRS Aero, Elf Air, Ram Air, Domodedovo Airlines, Zhukovskin tutkimusinstituutti, Gromov Air (Venäjä, 14 kpl)
- Expo Aviation (Sri Lanka, 2 kpl)
- Lvov Airlines, Tavria MAK, Air Ukraine, Kryla (Ukraina, 4 kpl)
- Phoenix Aviation, Star Lines, Anikay Air (Yhdistyneet arabiemiraatit 17 kpl)
Tekniset tiedot
Lähde: lähde?
Yleiset ominaisuudet
- Miehistö: 9
- Matkustajat: 65–120
- Pituus: m 35,90
- Kärkiväli: 37,40 m
- Korkeus: m 10,17
- Siipipinta-ala: m² 140
- Tyhjäpaino: kg 35 000
- Suurin lentoonlähtöpaino: 64 000 kg
- Hyötykuorma: 9 000 kg
- Voimalaite: × Ivšenko AI-20M -potkuriturbiinia; 3 170 kW ( 4 250 hv) per moottori 4
Suoritusarvot
- Suurin nopeus: km/h 675
- Lentomatka: 7 250 km
- Lakikorkeus: 10 000 m
Lähteet
- Donald, David: The encyclopedia of world aircraft, s. 534. Leicester: Blitz Editions, 1997. ISBN 1-85605-375-X.
Viitteet
- Ilyushin Il-18 & variants. Oldwings.nl. Tammikuussa 2011. Arkistoitu 26.8.2011. Viitattu 10.6.2022. (englanniksi)