Iku-Turso (sukellusvene)
Iku-Turso oli Suomen laivaston Vetehis-luokan sukellusvene talvi- ja jatkosodassa.
| Iku-Turso | |
|---|---|
 Iku-Turso |
|
 |
|
| Aluksen vaiheet | |
| Rakentaja | Crichton-Vulcan, Turku |
| Kölinlasku | 1927 |
| Laskettu vesille | 5. toukokuuta 1931 |
| Palveluskäyttöön | 13. lokakuuta 1931 |
| Poistui palveluskäytöstä | 1946 |
| Tila | romutettu |
| Tekniset tiedot | |
| Uppouma |
493 t (pinnalla) 716 t (sukellus) |
| Pituus | 63,5 m |
| Leveys | 6,2 m |
| Syväys | 3,6 m |
| Koneteho |
2 × Atlas-diesel 580 hv 2 × Brown Boveri -sähkömoottori 300 hv |
| Nopeus |
12,6 solmua (pinnalla) 8,5 solmua (sukellus) |
| Toimintamatka |
1 575 mpk pinnalla) 80 mpk (sukellus) |
| Miehistöä | 30 |
| Aseistus | |
| Aseistus |
6 × 530 mm torpedoputkea 1 × 76/48 28LT 1 × 20 ItK/30M myöh. 20 ItK/39M 1 × 7,62 ITKK L33/36 20 × miina |
Valmistus
- Pääartikkeli: Vetehis-luokan sukellusvene
Alus tilattiin 4. huhtikuuta 1927 Turusta Crichton-Vulcanin telakalta, missä köli laskettiin vielä samana vuonna telakkanumerolla CV704. Alus laskettiin vesille 5. toukokuuta 1931 ja valmistui saman vuoden lopulla 13. lokakuuta.[1][2][3]
Palvelus
Iku-Turson miehistö laski 22. kesäkuuta 1941 Mohnin pohjoispuolelle 2,5 meripeninkulman jonoon 20 S/36 -merimiinaa ja toiset 20 miinaa Ruuskerin koillispuolelle Suursaaresta kaakkoon 24. kesäkuuta ja vielä 18 miinaa Vaindloon eteläpuolelle 26. kesäkuuta, minkä jälkeen loput suunnitelluista miinanlaskumatkoista peruutettiin. Alukselta laskettiin vielä 11. heinäkuuta 18 miinaa Lobinniemen pohjoispuolelle.[4]
Sukellusvene määrättiin 31. heinäkuuta partioimaan Hangon ja Tallinnan välisellä reitillä[5]. Hangon valvojien ilmoitettua 30. marraskuuta saattueen saapumisesta, lähetettiin sukellusvene Vetehisen kanssa merelle. Ne eivät kyenneet estämään saattueen matkaa.[6]
Sukellusvene upotti 27. lokakuuta 1942 (päällikkönä komentajakapteeni Eero Pakkala) torpedoimalla Neuvostoliiton laivaston sukellusveneen Štš-320:n, jonka koko miehistö sai surmansa. Alus vaurioitui 1944 pahoin viimeisessä sotatoimessaan osuessaan miinoitettuun sukellusveneverkkoon Lavansaaren satamassa. Aluksen päällikkönä oli tuolloin kapteeniluutnantti Pentti Airaksinen.
Pariisin rauhansopimuksen mukaisesti Suomi luopui sukellusveneistä, joten alus myytiin 1952 Belgiaan romutettaviksi muiden Vetehis-luokan veneiden ja Saukon kanssa.
Päälliköt
Veneen päälliköinä olivat:
- kapteeniluutnantti K. Pekkanen
- kapteeniluutnantti Eero Pakkala
- kapteeniluutnantti Pentti Airaksinen
Lähteet
- Kijanen, Kalervo: Suomen Laivasto 1918–1968. osa 1. Helsinki: Meriupseeriyhdistys, 1968.
- Kijanen, Kalervo: Suomen Laivasto 1918–1968. osa 2. Helsinki: Meriupseeriyhdistys, 1968.
- Stevenson, Gene C.: Submarines of the Finnish Navy. Warship International, 1986, nro 1, s. 31–46. Toledo, Ohio, USA: International Naval Research Organization, INRO. ISSN 0043-0374. (englanniksi)
- Knorring, Nils von: Aurajoen veistämöt ja telakat. Vaasa: Schildts Förlags, 1995. ISBN 951-50-0735-6.
- Kijanen, Kalervo: Sukellushälytys. Lahti: Lahden kirjapaino ja Sanomalehti, 1977. ISBN 951-95457-0-0.
Viitteet
- Stevenson, Gene C. s. 43
- Kijanen 1977 s. 35
- Knorring 1995 s. 103
- Kijanen, Kalervo Suomen laivasto osa 2 s. 17
- Kijanen, Kalervo Suomen laivasto osa 2 s. 48
- Kijanen, Kalervo Suomen laivasto osa 2 s. 50
Aiheesta muualla
- Markku Melkko, Suomen sukellusveneet, Minerva, 2008 ISBN 978-952-492-208-1