Ikat

Ikat ("solmia"[1]) eli ikkat, ikatti on värjäysmenetelmä, jossa kudokseen käytettävät langat värjätään etukäteen niin, että ne kudottaessa muodostavat tietynlaisia kuvioita[1] Nimitystä käytetään myös kudonnaistyypistä, johon käytetään solmuvärjäyksen tyylisellä menetelmällä ennen kudontaa värjättyä kudetta tai lointa. Japanissa tekniikka tunnetaan nimellä kasuri tai egasuri, suomalaisessa kansanperinteessä flammuvärjäys tai täplävärjäys[2][1].

Monimutkaisesti värjätty ikat-huivi.

Kaksoisikat syntyy, kun sekä kude että loimi värjätään ennen kudontaa.[1]

Värjäys suoritetaan tietyn laskelman mukaan niin, että loimi tai kudelangat sidotaan siten, että vain tarkoin määrätyt osat langoista värjäytyvät. Prosessia toistetaan niin kauan, että langat ovat halutulla tavalla värjäytyneet. Tyypillisessä ikattivärjäyksellä tehdyssä työssä, esimerkiksi matossa kuvioiden ääriviivat eivät ole täysin selkeät, vaan näyttävät aivan kuin läikehtivän.[1]

Ikattia on kahta tyyppiä:[1]

  • I) Ns. kudeikatti, joka on tyypillinen läntiselle Aasialle.
  • II) Ns. loimi-ikatti, joka on nimenomaan Indonesiassa yleinen

Näiden kahden yhdistelmä ns. kaksoisikatti on käytössä Indonesiassa, Japanissa ja Intiassa ja jonkin verran myös Euroopassa.[1]

Patolu-kangas

Gujaratin silkkistä patolu-kangasta on valmistettu ainakin 1500-luvulta alkaen. Sitä pidetään kaksoisikateista taidokkaimpana. Intiasta tuotiin paljon patolu-kankaita Indonesiaan ja niitä jäljiteltiin erityisesti Jaavalla. Intiassa tehtiin vientiä varten sekä materiaalinsa että laatunsa, kokonsa ja jopa kuviointinsakin puolesta erilaisia kankaita kuin kotimaassa käytetyt.[1]

Ns. gringsing-kaksoisikatit

Indonesian ikateista ovat kuuluisimpia puuvillaiset ns. gringsing-kaksoisikatit, joita valmistetaan Balin Tengananin kylässä. Ne eivät ilmeisesti ole saaneet vaikutteita Intian patolu-kankaista. Kankaan nimi gringsing tarkoittaa ”ei sairas”. Kudonnaisten uskottiin suojelevan pahalta ja niitä käytettiin rituaaleissa.[1]

Balilainen ikatti

Merkittäviä ikatti-perinteitä on Balin lisäksi Sumballa, Floresissa,Timorilla, Sulawesissa, Sumatralla sekä useilla Nusatenggaran saarilla. Muilla saarilla ikatit ovat arvostettuja tuontikankaita. Indonesissa ikatteja käytetään sekä arkipukeutumisessa että juhla-asuissa. Hienoimmat ikatit ovat perintökalleuksia. Myös hautauskankaina on käytetty ikatteja.[1]

Lähteet
  • Indonesia – saarien kulttuurit. Museovirasto, 1993. ISBN 951-9075-59-3.

Viitteet
  1. Indonesia, s. 32
  2. Sanasto Suomen kansallispukukeskus. Arkistoitu 17.9.2011. Viitattu 11.8.2011.

    Aiheesta muualla
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.